Viikkopäivitys - asiaa tavoitteista ja selvennys

Tavoitteet

Tavoitteeni ensi kesänä ovat siis kaksi täyden matkan kilpailua, yksi puolimatkan kilpailu, yksi perusmatkan kilpailu, ja sprinttimatkan kilpailu.

• Sprinttimatka: 750 metriä uintia, 20 kilometriä pyöräilyä ja viisi kilometriä juoksua
•  Perusmatka eli olympiamatka: 1,5 kilometriä uintia, 40 kilometriä pyöräilyä ja kymmenen kilometriä juoksua.
• Puolimatka: 1,9 kilometriä uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21 kilometriä juoksua.
•  Täysmatka eli Ironman-matka: 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja maratonjuoksu (42,195 kilometriä)

Olen jakanut sen kahteen tavoitteeseen. Ehdoton ykköstavoite on Lanzaroten Ironman 21.5.2016 eli tavoite lähestyy huimaa vauhtia. Toinen tavoite on Finntriathlonin ”kerää koko sarja”, joka sisältää kaikki matkat ja jakautuu koko kesälle. Vanajanlinna, Vierumäki, Joroinen ja viimeinen kova on Tahkolla.

Lukijalle

Olen haastanut tähän projektiin vain itseni eli sen veijarin, joka katsoo aamuisin minua peilistä. Blogin tarkoitus on kertoa omista kokemuksista ja tuntemuksista. Se tsemppaa minua myös harjoittelemaan. Blogissa en kerro miten pitää tehdä, vaan miten minä mahdollisesti teen tai olen tehnyt. Olen harrastanut triathlonia vasta hieman yli vuoden eli olen aivan noviisi lajissa enkä pysty ketään neuvomaan. Voin vain kertoa miten tai mitä olen tehnyt. Kerron myös fiiliksistä ja muista havainnoista ja ajatuksista. Voi olla riski, että lukija kokee minun tekevän asiat väärin tai muuten päin helvettiä. Muistutan kuitenkin, että loppupelissä maksan itse ne virheet kilpailun aikana kovana kärsimyksenä ja tuskana. Älkää siis lukeko näitä tekstejä kuin ”piru raamattua”.


Vuoden 2016 viikko neljä

Palaan vielä edellisen kolmen viikon treeneihin. Viimeisen viikon oli tarkoitus olla todella kova. Aikaisempien viikkojen kovuus tuntui myös jaloissa, koska myös aikaisemmat kaksi viikkoa on tehty uutta ohjelmaa. Myöskin keli oli asettanut omat haasteensa harjoittelulle pakkasen ollessa -20 ja -33 välillä. Loppujen lopuksi minulla oli kaikki mahdollinen kohdallaan, kun haettiin kovaa harjoittelua. Minä asun Suomessa ja on nautittava näistä keleistä ja harjoittelusta.

Maisemaa 25 km pitkältä juoksulenkiltä. 

Maanantaina harjoitukset kulkivat hyvin, mutta väsymystä oli havaittavissa kropassa. Uinti kulki hyvin, mutta juoksu ei. Tiistai oli lepopäivä, aivan niin kuin ohjelmaan olin sen määrittänytkin. Keskiviikko oli pitkä päivä. Kävin aamulla joogassa avaamassa paikkoja ja joogan jälkeen olin mukana vielä ryhmäliikunnassa eli Anskun vetämässä Body pumpissa. Siellä huomasin että energiat oli totaalisen vähissä ja lihakset olivat vielä väsyneet. Keskiviikolle oli merkitty vielä Wattbike, joka jäi aamupäivällä tekemättä, koska nukahdin sohvalle. Onneksi vuorokaudessa on paljon tunteja ja sain wattbiken tehtyä iltavuoron jälkeen. Olin kotona joskus seuraavan vuorokauden puolella. Voin kyllä kertoa, että yöllä ei ole salilla kauheasti ruuhkaa. Torstai oli vapaa päivä. Loppuviikon vedin mahdollisemman hyvin. Tunteja ja matkaa kertyi hyvin.

Tankkaus ja lepo

Olen myös miettinyt omaa syömistä ja niin varmaan moni muukin minun ikäinen ihminen. Työ, kiire, arjen pyöritys ja treenaaminen asettaa monesti haasteen miten syö ja mitä syö. Olen itse omalta kohdalta huomannut, että en pysty syömään ”eväsrasioista” monesti päivässä. Ei vaan aika riitä tekemään näitä valmisteluita tai pysty ajattelemaan kelloa milloin syödä taas seuraavan kerran. On riittävästi haastetta, että pitää arjen jollainkin tavalla järjestyksessä ja saa treenit tehtyä. Väsymys, vireystilan alhaisuus ovat kuitenkin huono homma treenaamisen kannalta.

Univaje on ollut aina minun treenien pahin vihollinen. Energiavajeen kanssa pystyy vielä suorittamaan. Viime viikolla oli jo hetki, jolloin nukahdin sohvalle keskellä päivää, mutta tein kuitenkin pyörätreenin vielä illalla iltavuoron jälkeen ja olin puolenyön jälkeen kotona. Treeni tuli kuitenkin tehtyä ja fiilis oli hyvä. Tämä on minun elämääni ja univaje sekä kiire ovat olleet osa sitä jo vuosia. Tulee varmaan hetkiä tulevaisuudessa, että voin istua kanootissa ja antaa virran viedä. Silloin voin nauttia siitä hetkestä ja niistä muistoista mitä nuorempana tein.

urheilijan helppo ja nopea päivällinen

valmiina nautittavaksi

Lepoviikko ja sen suunnitelmat

Tämä viikko on ”lepoviikko”. Huilaan hieman treeneistä ja keskityn pidempiin työpäiviin. Rytmitys osui aivan nappiin tältä osin ja saan hieman levättyäkin jossain välissä. Lyhyesti alkuviikko meni näin: maanantaina iltavuoro, tiistaina aamu- ja iltavuoro (17 tuntia), keskiviikkona aamuvuoro, torstaina aamuvuoro. Nyt on perjantai ja oli virtaa kirjoittaa jotain ja käydä uimassa. Flunssa meinaa painaa päälle, mutta yritän taistella vastaan valkosipulin ja hunajan voimalla. Ensi viikolla taas kovaa settiä ja kropan pitää vielä palautua sunnuntain tulevasta 16-tuntisesta työpäivästä. Tavoite lähestyy ja läskin pitää palaa. Fiilis on hyvä ja mieli positiivinen! NO GUTS NO GLORY!

Vuoden 2016 kolmas viikko

Päivitys on myöhässä. Väsymys ja kiire verottaa myös motivaatiota kirjoittaa. Se näkyy tekstissä virheinä ja asiavirheinä. Yritän säilyttää positiivisen asenteen ja nauttia treeneistä. Tässä on kuitenkin minun viime viikon tunnelmia. 

Maanantai 11.1

Jalat tuntuivat raskailta viikonlopun jälkeen ja vireystila muutenkin tosi huono. Juoksu tuntui kuitenkin kulkevan, mutta vauhti ja aika eivät olleet silti hyvät tälle matkalle. Syy siihen oli varmaan uuden ohjelman tuomat jumit ja huono tankkaus. Löydän siis syyllisen peiliin katsomalla. Kympin lenkki meni 54 min 26 sek. Sykkeet kertoivat, että tehoalue oli oikea ja harjoitus meni sen puolesta ihan nappiin. Sarvan nastalenkkarit olivat taas hyvät kengät juosta liukkaalla alustalla. Oman haastavuutensa toi pimeys ja montut tiessä. Otsalamppu jäi tietenkin kotiin kun lähdin juoksemaan. Keli muuten oli tavallinen tammikuinen, eli pakkasta juuri sopivasti. Sain kuitenkin hyvän hien pintaan, vaikka lähtiessä vähän meinasi palella.

maanantain kovatempoinen treeni

Tiistai 12.1

Tiistaiksi tuli komennus töihin ja suunnitelmat menivät uusiksi. Piti valita voimaharjoittelu tai wattbike. Wattbike meni voimaharjoittelun edelle ja tein wattbikella mahdollisemman tehokkaan treenin. Aluksi poljin pienemmillä tehoilla veryttelyn, eli niin sanotusti lihakset lämpimiksi. Sitten otin kovatehoisia 10 minuutin mäkiä ja laskin taas tehot alas 20 minuutiksi. Tällä rytmillä tein 2 tunnin treenin ja matkaa kertyi 70 km. Johtopäätöksenä voin jo itsekin päätellä, että voimataso on edelleen alhainen ja se vaatii treeniä. Pitää vaan lähteä mukavuusalueilta pois ja tehdä töitä. Vinokuorman taso oli kuitenkin tälle päivälle hyvä, töissä sain hyvää palauttavaa treeniä ja siitä sai vielä rahaakin. Tosin ei olisi tarvinnut olla niin pirun kylmä päivä touhutessa. Sain tietää vielä, että seuraavana päivänä on edessä 16 tunnin työpäivä.

Tiistaina sai kävellä ratapihalla. Se on todella hyvää palauttavaa harjoitusta kovan harjoituksen jälkeen. Kaikki muu on extraa. (kauhea lumimyrsky)

Tiistain wattbike jälkilöyly

Keskiviikko 13.1

Aamu alkoi kauhealla säätämisellä. En ollut iltamyöhään valmistellut aamun aikaista lähtöä ja se kostautui heti herättyäni. Piti lähteä juoksemalla töihin! ”Missä on mun pipo ja tupakit”, sanoisi Pate Mustajärvi tähän. Kello meni eteenpäin armottomasti, kun keräsin kamoja pitkin kämppää. Yritin olla herättämättä kaikkia muita nukkujia. Kiire kasvoi ja eväätkin piti vielä väsätä. Lopulta pääsin matkaan ja alkuveryttely tuli jo ravatessa portaita ylös alas kotona. Reppu on ihan täynnä vaihtovaatteita ja eväitä. On kiva juosta noin 5 – 10 kg repun kanssa, 16 tunnin työpäivä, josta osa kovassa pakkasessa, ei ollut niin houkutteleva ajatus. Ukkoja on töistä pois flunssan takia ja en itse haluaisi sairastua.

Muisto sotilastaitokilpailusta Ernasta: Meillä oli Ernaan lähtiessä 10 km/10 kg reppujuoksutesti, koska sotilastaitokisoissa on melkein aina pikataival jossain vaiheessa. Tällä testillä pystyi vähän näkemään kilpailijan tasoa. Ernassa 2009 pikataival oli noin 93 tai 96 km jälkeen. Se alkoi 2 km esteradalla, missä minäkin kahlasin välillä rintaa myöden vedessä reppu selässä ja ase ylhäällä. Märkänä ryömittiin piikkilankaesteistä tehty rata, että saatiin vähän hiekkaa pintaan. Edettiin kaikenlaisia muita esteitä ja loppujuoksu oli noin 10 – 12 km lämpimässä kelissä. Oli kova mutta hieno kokemus. Paitsi se kun kilometri ennen maalia päkiästä räjähti todella iso rakko ja juoksua piti jatkaa. Onneksi on hyviä taistelukavereita jotka tsemppasi juoksemaan. Loppujen lopuksi, jokainen mies ja nainen osaa reppua kantaa, kävellä ja juosta. Miksi siitä ei tykkäisi?

Torstai 14.1

Pidin vapaapäivän treeneistä. Virta oli lopussa ja unet olivat olleet vähissä. Kylmä on kivaa mutta ottaa paljon energiaa. Olisiko myös 16 tuntia pitkä työpäivä väsyttänyt?

Perjantai 15.1

Töissä oli hieman hiljaisempaa ja päätin ottaa puolikkaan pekkaspäivän, että saa käydä rauhassa treenaamassa. Tänään oli vuorossa uintia ja wattbike. Uinti oli tahmaista räpellystä ja meinasin lähteä pois hallista kun ei tuntunut kivalta. Sitten noin 1000 metrin jälkeen alkoi kroppa vähän lämpenemään ja liikeradat paranemaan. Matkaa kertyi 3000 metriä ihan kevyttä vaparia. Yläkroppa oli jumissa useiden tuntien lumitöistä ja jalat muusta tehdystä. Wattbike treenin kävin tekemässä keskiraskaalla teholla ja hieman lyhkäisemmän version kuin normaalisti. Illalla venyttelin ja huolsin itseäni takkatulen lämmittäessä venyttelijöitä. Nimittäin jostain syystä meidän mäyräkoirat tulevat venyttelemään matolle, kun minä venyttelen. Hauska juttu!

Lauantai 16.1

Lauantaina oli vuorossa pitkä juoksulenkki peruskestävyyttä. Kaksi tuntia kevyttä hölkkää pitäisi töiden jälkeen käydä juoksemassa, mutta ei päivää ilman muuttujia. Aamuvuoron aikana tuli tieto, että päivä jatkuu 4 tunnilla. Päivän edetessä ja kääntyessä jo illaksi, henkien taisto alkoi todenteolla. Ei olisi millään jaksanut lähteä lenkille. Kotiin tullessani olin nälkäinen, väsynyt ja ei todellakaan kiinnostanut lähteä juoksemaan. Kun olin syönyt, nukahdin sohvalle hetkeksi.

Siestan jälkeen olo oli kohentunut sen verran, että sain laiskan kroppani juoksuvaatteiden sisään ja lähdettyä juoksemaan. Se oli hyvä päätös. Jalka oli kevyen tuntuinen ja sykkeet pysyivät hyvin PK-tasoilla. Keli oli hyvä ja pakkasta -24. Sain hyvän hien pintaan ja hyvän mielen päivän päätteeksi. Tahtotila on vahva ja päämäärä näkyy.

Sunnuntai 17.1

Tälle päivälle olin merkinnyt pitkän pyörälenkin PK-tasolla. Minulla oli vapaapäivä töistä. Lämmittelin uunia ja vietin normaalia päivää vaimon kanssa. Viikon treenit alkoivat painaa ja edelleen lähtökynnys treenaamaan oli korkea. Syyksi miksi en lähde treenaamaan oli, että salilla on päivällä liikaa porukkaa ja wattbike ei ole vapaana. Siksi treeni venyi taas iltaan.

Päivän lähtökynnyksen ylittäminen ei kuitenkaan haitannut, vaan menin sitten illalla vielä salille. Siellä ei ollut paljoa muita ihmisiä treenaamassa ja wattbike oli vapaana. Pyöräily aloitetaan samoilla rituaaleilla, iso hikipyyhe tankoon, napit korviin, juomapullo telineeseen ja pyörän säädöt kohdalleen. Repussa pyörän vieressä on pari juomapulloa, geeli ja pari banaania sekä juoksukengät.

Oli mukava ajaa wattbikellä. Katsoin älypuhelimella youtubesta ironman kisoja ja kuulokenapit olivat korvissa. Jalat toimivat hienosti. Välillä otin ”irtiottoja” kun takapuoli puutui ja viimeisen 10 minuuttia pyöritin kovilla tehoilla. Wattbike saldoksi tuli 3 tuntia 100 km ja kulutin kaikki nesteet, geelin sekä banaanit.

Pyörän jälkeen oli juoksuhermotuksen vuoro. Istuin juoksumaton reunalla ja laittelin juoksukenkiä jalkaan. Youtube oli vaihtunut Spotifyhin. Salilla ei tässä vaiheessa ollut kuin minä ja eräs Kaitsu. Säädin juoksumaton vauhdin aluksi 10,5 km/h ja juoksu kulki hyvin. Juoksin napakoita vetoja ja hyvät loppuveryttelyt hyvän musiikin avustamana. Juoksumatto on ihan ok silloin tällöin. Ilman musiikkia se olisi aivan liian tylsä paikka juosta. Juoksun jälkeen oli hieno homma kun salin saunassa oli vielä lämpöä ja pääsin ottamaan jälkilöylyt ennen kotiin lähtöä.

Se on taas viikko takana ja uusi erittäin raskas edessä. Sitten olisi vapaa viikko. Vielä jaksan puristaa itsestäni yhden viikon irti. Jaan sen pienempiin osiin ja harjoituksiin. Köllikkäukko jaksaa ja tavoitteeseen päästään! Nautin hetkistä minkä treenit antaa ja löydän itsestäni uusia voimia. Haapajärven Fysioterapia tsemppaa ja minä en hae vemppaa! GO KÖLLIKKÄ GO!

Tämän viikon ja vuoden puuhastelua. 

Tammikuu alkoi uudella ohjelmalla

Viikko oli rankka. Menin monta kertaa mukavuusalueiden ulkopuolelle sään, harjoittelun ja levon suhteen. ..but I like it. Nyt sunnuntai-iltana istun kirjoittamassa tätä blogipäivitystä ja pakaralihakset ovat tosi kipeinä. Kipu on tervettä, koska se on tullut hyvästä harjoittelusta. Yritänkin miettiä lähestyvää tavoitetta Lanzarotella, sen vaativaa kuormaa: isot mäet, kova tuuli ja korkea lämpötila. Rankat mäet ja vaativat sääolot kysyvät voimakestävyyttä. Näin minä ainakin luulen ja oletan. Löydän ehkä parhaan vastuksen itselleni säästä ja maastosta.

Yritän myös arvioida omia heikkouksiani lajin suhteen. Pahin heikkouteni on ikä, aloittaa tämä laji. Toinen heikkouteni on, että pidän hyvästä ruuasta. Kolmas heikkouteni on kärsimättömyys. Kestävyystasoni on kuitenkin melko korkealla, minkä lasken vahvuudekseni.

Triathlonurheilijoilla on yleensä puutteita jossakin kolmesta lajista, mutta minulla on kaikissa parannettavaa. Pyöräilyä kilpapyörällä reilu vuosi takana ja uintia olen harrastanut yhtä pitkään kunnon intensiteetillä. Kehitys on ollut huimaa näinkin pieneen aikaan. Uskon että omien heikkouksien myöntäminen on vahvuus. Ei myöskään kannata aliarvioida itseänsä. Toinen keino minulle on mennä välillä mukavuusalueiden ulkopuolelle, vaikka tuntuisi pahalta. Vahvuuksiini kuuluu myös se, että tunnen hieman rajojani, kiitos siitä kuuluu sotilastaitokilpailuille. Kahden vuorokauden kova meno täydessä varustuksessa ilman lepoa on aika mielenkiitoinen kokemus. Ei niistä sen enempää.

Alkuviikosta vedin siis voimakestävyysharjoitteita kovalla teholla. Saulin opeilla ajettiin wattbikellä happoa jalkoihin ja sykkeitä ylös. Juoksulenkillä juoksin isoilla tehoilla 10 kilometriä kovassa pakkasessa. Uutena lajina otin Kunnonsalin Body Pumpin ohjelmaan. ”Akkojentreeni”, aivan törkeän hyvä harjoite, josta uskon saavani itselleni tehoja lisää. Oli myös Joroisten Sporttiklubin Kaj Järveläisen vetämä 4 tunnin sisäpyöräily keskiviikkona. Jossa ehdin polkea 3 tuntia pumpin jäykistämillä jaloilla. Kestävyyttä tein loppuviikosta. Tätä runkoa vedetään nyt joitakin viikkoja unohtamatta hyvää lihashuoltoa ja ravintoa. Harjoitustunteja kertyy noin 10-15 tuntia viikossa. Toivottavasti kehitystä tapahtuu ja painokin alkaisi taas tippumaan. 

Muutakin mietittävää on ollut koskien Lanzaroten täydenmatkan Ironman-kilpailuun liittyen. Nimittäin matkojen hankintaan oli viimeiset hetket käsillä ja hankinta oli tehtävä heti. Siitä muodostui oma pikku hommansa, sillä suoria lentoja Suomesta ei ole enää toukokuussa Lanzarotelle. Piti alkaa suunnittelemaan millä, miten pitkään, milloin perillä ja paljonko maksaa kysymyksiä. Mitä enemmän pyörittelin asioita, niin aina heräsi joku kysymys aiheeseen liittyen. Hinta ratkaisi kuitenkin kaikki ongelmat: kun ei ole rahaa hirveästi käyttää, niin pitää lähteä rajaamaan hinta alas. Se pudotti vaihtoehdot aika vähiin ja moni turha kysymys jäi pois. Matkat on nyt varattu ja maksettu. Odotettavissa lepoisia hetkiä lentokenttäterminaaleissa hyvän kirjan ja musiikin parissa. Asiat voisivat olla huonomminkin eli en olisi välttämättä saanut lentoja ollenkaan. Onneksi on majoitus jo varattuna ja sitä ei tarvitse enää murehtia. 

Startti vuoteen 2016

Joulun ja uuden vuoden aika meni perinteisesti perheen kanssa aikaa viettäen. Jouluaatto ja Uuden Vuoden aatto oli vielä vapaapäiviä töistä, mikä teki ihan hyvää keholle. Paino nousi perinteisesti myös muutaman kilon, mutta uskoisin sen olevan kehoon kertynyttä nestettä suurimmaksi osaksi. Kävin hieman urheilemassa, mutta en niin suunnitelmallisesti. Tuntuman ylläpitämiseksi on hyvä tehdä kuitenkin jotain. Uimassakin tuli käytyä ja yksi tehokas Wattbike-veto Saulin ohjaamana.

Uintireissu viime viikolla oli lyhyt, tehoja ja tartuntaa hakeva. Uintituntuma oli kadonnut kinkun ja herkkujen mässäilyn jälkeen. Potkin pelkällä laudalla, uin pelkällä pullilla ja välillä ilman pullia. Ei oikein sujunut ja reilun puolen tunnin jälkeen menin lastenaltaan hierovien vesisuihkujen alle lihashuoltoon.

Saunassa löytyi vuoden paras juttutuokio erään 80-vuotiaan entisen jääkiekkomiehen ja urheilijan kanssa. Aihe koski treeneissä käytettäviä eri sykkeen ja harjoitusten mittausmenetelmiä. Yritin kertoa Polarista, Suunnosta, Sport Trackerista. On kuitenkin hankalaa kertoa ilman välineistöä. Minulle heräsi kysymys: miksi valmistajat, ohjelmatuottajat tai joku yksityinen taho ei suuntaa mainontaa ja koulutusta aktiivisille vanhuksille ja eläkeläisille? Tämä 80-vuotias urheilumies olisi halukas seuraamaan sykkeitään ja harjoituksiaan treeneissä ja jälkeen. Nykyään meillä on kehittyneitä välineitä ja ohjelmia, joilla pystyy seuraamaan harjoituksiaan sekä jakamaan niitä kavereille. Ongelma on, kuka opastaa ja kertoo näistä tälle kohderyhmälle. Eläkeläiset ja vanhukset saisivat uuden motivoivan tavan harrastaa. Se toisi tekemistä ja sosiaalista toimintaa heille. Saisimme Suomeen hyviä ja aktiivisia eläkeläisurheilijoita. 

Vuoden ensimmäinen juoksulenkki

Oli hienoa käydä juoksemassa pirteässä kelissä vähän kovemmalla sykkeellä. Nautin kun sain herätellä kehoa sokeri-, suola- ja rasvapöhöstä. Ulkona oli -17 pakkasta ja jalat pelasivat ihan hyvin vaikka eivät olleet työskennelleet pitkään aikaan kovalla teholla. Sarvan nastalenkkarit narskuivat tienpintaan pimeitä tieuria juostessa ja jää järvessä ulahteli aika ajoin kun pakkanen teki siihen paksumpaa kuorta tien sivussa. Keskisyke oli 162 eli mentiin anaerobisen rajalla ja sen yli. Tulin turpa huurussa takaisin kotiin ja oli aivan mahtava fiilis. On hienoa kun välillä saa näitä hyviä fiiliksiä onnistuneista treeneistä. Kertoo ehkä sen, että lepo oli juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vielä on reilut 4 kuukautta kovaan kilpailuun Lanzarotella ja harjoittelu kovenee. Valmistautuminen alkaa pikkuhiljaa. Olkoon tämä kuva motivaationa kaikille jotka eivät usko itseensä. Tehkää haaveenne todeksi. Haaveilemalla haaveet eivät muutu todeksi!

Vuosi 2015

Viime vuoden marraskuun loppupuolella havahduin siihen, että peilissä näkemäni mies oli päästänyt itsensä todella huolestuttavan huonoon kuntoon. Lihottanut itsensä köllikäksi ja muutenkin elämäntavat olivat muuttuneet laiskaksi. Motivaatio oli hävinnyt. Tartuin kuitenkin pitkäaikaiseen haaveeseen eli asetin tavoitteeksi puolimatkan triathlonkilpailun. Se muuttui vielä kovemmaksi tavoitteeksi eli täydenmatkan kilpailuun. Muut matkat olivat sitten vain välitavoitteita. Löysin motivaation ja hienon lajin, joka oli ollut vuosia vain mahdottomalta tuntunut asia. Laji, jonka urheilijat olivat minusta todellisia superihmisiä.

Vuosi antoi minulle paljon. Se antoi hyvän olon tunnetta, kun kunto kasvoi ja paino tippui. Sain myös paljon uusia tuttavia ja opin hieman lajista. Hyvä olo tuli myös onnistuneista kilpailuista. Oli hienoa tuntea se jännitys uintiin lähtiessä ja hyvä fiilis kilpailun aikana. Sain tuntea pyöräilyssä vihdoinkin vauhdin ja kilpailun. Pääsin kokemaan sään vaikutusta harjoitteluun, motivaatioon ja kilpailussa kokonaissuoritukseen. Nautin kuitenkin näistä tekijöistä, mitkä kuuluvat lajiin. Ne eivät olleet vielä niin äärimmäisiä kokemuksia, mitä olen joskus kokenut. 

Kuva: Sami Järvenpää

Laji toi myös negatiivisia kokemuksia. Lajin harrastaminen ja välineet ovat arvokkaita. Varsinkin, kun poika pelaa jääkiekkoa. Jääkiekon jälkeen jäävillä rahoilla yrittää rahoittaa omat välineet ja kilpailut, asettaa omat haasteet triathlonin harrastamiselle. Hyviin tuloksiin pääseminen vaatii kuitenkin kohtuulliset välineet. Välineiden suuri valikoima ja niiden sopivuus minulle on lisäksi vaikeaa. Sitä ostaakin helposti turhaa tai huonosti istuvaa varustetta, ennen kuin huomaa tehneensä huonon ja turhan valinnan. Löytyy myös ihmisiä, jotka nuorisokielellä ”dissaavat”, kun kerrot tavoitteistasi heille. Itse löydän siitä ”dissauksesta” kuitenkin voimavaran ja motivaation näyttää, että pystyn. Kiitos kaikille Dissaajille! Jatkakaa samaa rataa ja toteuttakaa myös omat unelmanne. 

Kiitokset!

Ilman tukeakaan en olisi onnistunut. Monet pitävät asioita itsestäänselvyyksinä. Itse haluan kiittää ihmisiä jotka auttavat minua. 

Isoin kiitos kuuluu Ari Kiiralle hänen yritykselleen A.KIIRA Oy:lle. Ari teki mahdolliseksi aloittaa triathlonin harrastaminen. Ari on ollut melkein kaikissa projekteissa mukana ja hän on myös tukenut nuoria jääkiekkoilijoita Varkaudessa muutamia vuosia sitten.

Joroisten Sporttiklubin Kaj Järveläiselle suuri kiitos, kun opastit minua varustehankinnoissa, pyöränsäädöissä, ohjelmarungossa ja autoit tällä tavalla minut tavoitteisiin. Antti-Villelle suuret kiitokset tsempistä ja märkäpuku säädöissä. Kuosmasen Jukalle / Scorpion Storelle sopivan hintaisesta pyörästä. Jukka Peräsalmen pyörähuollolle pyörän huollosta, joka oli hyvän ammattilaisen tekemä. Anskulle Kunnonsalille iso kiitos, kun saatiin reistaava selkä kuntoon ja jalat taas toimimaan. Kaverilleni Saulille, isot kiitokset kaikesta tuesta ja tsempistä! Saulin kannustuksella täydenmatkan kilpailu meni hieman paremmin. Kiitos myös kaikille, jotka tsemppasivat triathlon projektien 2015 aikana. Vaimolle ja perheelle kiitokset kestämisestä nyt ja tulevaisuudessa!! 

Toivotan kaikille onnellista uuttavuotta 2016!