Viime viikko oli kiireinen ja rankka. Vinokuormaa tuli
monelta suunnalta ja harjoitteluun ei ollut niin paljon aikaa ja voimia kuin
olisi pitänyt. (Vinokuorma on keksimäni nimike fyysiselle muulle tekemiselle
kuin treenaaminen. Esim. 8 tuntia lumitöitä täyttää hyvin vinokuorman
määritteen.) Treenien koventuessa aika on jäänyt melko tiukalle ja kunnolliseen
lihashuoltoon tai muuhun ei jää paljoa hetkiä. Nukkuminen on ollut myös
vähäistä. Ratkaistakseni tämän ongelmaan yritän opetella uuden unirytmin
aamuvuorojen ajaksi. On kuitenkin hankalaa mennä nukkumaan, jos ei väsytä heti
treenin jälkeen.
Olen yrittänyt hakea tehoja kaikkiin kolmeen lajiin ja se
tuntuu heti palautumisajassa. Onko se tottumattomuutta ja tottuuko kroppa
näihin tehotreeneihin pian? Se on kysymys, mikä pyörii päässä seuraavana
päivänä, kun on hiton väsynyt kovasta harjoitteesta. Pelottaa, että vetää
itsensä ylikuntoon tai saa jonkun rasitusvamman. Nyt vedetään niin sanotusti
limiiteillä. Olen huomannut, että kehitystäkin tulee, joten on vaan luettava
kroppaa tarkasti. Yrittää huoltaa lihaksia, syödä oikein ja levätä. On myös
ymmärrettävä pitää välipäivä, jos on oikeasti väsynyt olo. Kokemus on opettanut,
että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, jos ei kuuntele sen antamia merkkejä.
Kokemus on myös opettanut, että välillä pitää mennä omien mukavuusalueiden
ulkopuolelle. Hitonmoista tasapainottelua.. No guts no glory!
Vuoden 2014
triathlonin aloitusta ja muuta miettien
Aloin miettimään reilun vuoden takaisia asioita. Hetkeä,
jolloin tein päätöksen aloittaa lajin, jota olen pitänyt yli-ihmisten lajina.
Matkalla olen kuitenkin huomannut, että ei tarvitse olla yli-ihminen, vaan
määrätietoinen ja sisukas.
Ensimmäinen päiväkirjamerkintä ajoittuu triathlonin aloitukseen 10.11.2014.
Vuoden 2014 loppuun sain 102,19 km juoksua ja 7,25 km uintia. Pyörällä en ollut
ajanut kahden ensimmäisen kuukauden aikana sisällä tai ulkona metriäkään.
Joulukuun loppu ja tammikuun alku 2015 meni parannellessa kantapään luupiikkiä.
Onneksi sain siihen juoksufoorumilta hyvät ohjeet hoitaa se pois. Lääkärissä
meinattiin laittaa kortisonipiikki ja toinen lääkäri oli valmis leikkaamaan
kantapään. 14.1.2015 pääsin treenaamaan buranan voimalla ja silti aamuisin
tuska oli kova, kun nousin sängystä. Sain kuitenkin hoidettua kantapään
kuntoon.
Mietin sitä, montako päivää kesti, kun sain suoritettua
ensimmäisen perusmatkan triathlonkisan Vierumäellä. Minulta se vaati 237 päivää
ja kilpailu tuntui yllättävän helpolta. Joroisten puolimatkan kilpailuun piti
lähteä hattu kourassa. Takana oli 251 päivää aloituksesta. Seuraava oli sitten
tämä kovin haasteeni Lahden täydenmatkan SM-kisat 1.8.2015. Sain homman
pakettiin alle tavoiteaikani ja taakse oli jäänyt 264 päivää aloituksesta.
Täytyy sanoa, että omaa suoritustani en pitänyt kovin hyvänä,
mistä lie tämä johtui. Olen vain Köllikkäukko, joka nauttii itsensä
rääkkäämisestä ja haasteiden hakemisesta. Aloitin ehkä tämän kilpailun jälkeen
herättelemään ajatusta Lanzaroten Ironman kilpailusta 2016. Tuntuisiko sen
kilpailun läpivienti erilaiselta? Ehkä se kova harjoittelu ja täydenmatkan
maaliin vienti, vaatii palkinnoksi muuta kuin yhden T-paidan. Olisi hienoa saapua
maaliin, kun yleisö huutaisi kunnolla ja tunnelma olisi katossa. Lisäksi olisi
hienoa saada mitali I love me-pahvilaatikkoon kotona. Mitali, missä lukisi
IRONMAN tai TERÄSMIES. Jumalauta nämä tekijät olisivat kovia juttuja, kun
saapuu maaliin ihan kaikkensa antaneena!
Ajatukset
Lanzarotella ja sen olosuhteissa
Ajatukset ovat Lanzarotella, kun suunnittelen harjoituksia.
Kysyn Kaitsulta lisäohjeita ja vinkkejä, koska hänellä on jäätävän kova kokemus
Lanzaroten kilpailuista ja valmentamisesta. Itse olen polkenut
mielikuvaharjoituksina Lanzaroten ylämäkiä ja tasamaaosuuksia monet kerrat.
Pitkillä pyörätreeneillä olen katsonut Lanzaroten Ironman kilpailuita monet
kerrat. Ne mäet vaikuttavat järkyttävän jyrkiltä. Kiinnitin huomiota myös
tuuleen.. palmut youtube pätkillä kertoivat kovasta tuulesta. Se, mikä ei näy
videoilta on lämpö. Miten siihen valmistautuu Suomessa? Kyllä alkaa läski
sulamaan kun, pääsen sinne muutaman kuukauden päästä. Odotan kyllä innolla ja
jännityksellä.
 |
Lisää mäkiominaisuuksia sisäpyöräilyyn.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti