16. viikko - Viimeinen ”ylläpitävä” treeniviikko

Viikonloppuna ennen viime viikkoa olin mökillä perheen kanssa. Mökillä tuli tehtyä puusavottaa sekä käytyä pilkillä Jessen ja Jannan kanssa. Tietenkin oli myös juoksutreeniä ja muuta mukavaa tekemistä. Sain kuitenkin viikonloppuvapaan perheen kanssa, aivan huippua. Se on harvinaista herkkua vuorotyöläiselle, sillä 3 päivän vapaat osuvat yleensä arkipäiville. Voisin minä kuitenkin isänmaallisena miehenä muutaman euron lahjoittaa Sipilän talkoisiin näistäkin viikonlopputöistä ja niihin kuuluvista lisistä. Harmi kun ei ole tilinumeroa minne voisin lahjoitukset viikonloppulisistä tehdä. Vinkki päättäjille: Avatkaa lahjoitustili Pelastakaa Suomi -talkoille, niin voi osallistua vaikka yksityishenkilönä muutamalla kympillä, vaikka veronpalautusrahoilla. Se avattava pankkitili minne lahjoitukset tehtäisiin, voisi olla kuitenkin suomalaisessa pankissa eikä panamalaisessa. 

Ei päässyt vielä avoveteen uimaan. 

Maanantai

Viimeinen kova ylläpitävä viikko alkoi pitkällä rauhallisella uinnilla. Ennen iltavuoroa on hyvä käydä uimassa, koska kroppa tuntuu hyvältä ja muutenkin vireystila on huipussaan silloin. Pientä kireyttä oli kuitenkin havaittavissa puusavotan jäljiltä. Ei se Juha Mieto ole turhaan kehunut puutöiden hyötyjä urheilijalle. Erittäin monipuolista jumppaa!  Uinnissa huomasin kuitenkin yläkropan olevan kireä kuin viulunkieli ja valmiiksi kankeat olkapäät eivät meinanneet löytää hyvää liukua millään. Raahasin itseäni kuitenkin ensimmäisen 1000 metriä voimalla ja sitten alkoi liikeradat laajenemaan. Yritin keskittyä siis liukuun, vartalon kiertoon ja pään asentoon. Omasta mielestä se meni hyvin, mutta jotain silti puuttuu. Oli kuitenkin hyvä fiilis uinnin jälkeen kun mittariin kertyi 4000 metriä kohtalaista räpistelyä.

Pitkä rauhallinen uinti.

Tiistai

Päätin vetää kovan yhdistelmätreenin ajanpuutteen takia. Aamuvuoro takana ja väsytti kiitettävästi. Keli oli hyvinkin epävakaa. Keli sisälsi monta elementtiä: aurinkoa, rakeita, vettä ja lunta. Oli vaan lähdettävä ja toivottava että treeni osuu hyvään väliin pilviä. Päätin kuitenkin ajaa autolla Joroisiin, pois liikenteestä ja katuhiekasta. Se oli hyvä päätös näin jälkikäteen mietittynä. Onnistuin tekemään pyörätreenin suhteellisen hyvässä kelissä, vaikka tie oli märkä ja välillä satoi vettä. Aurinkokin paistoi hetken aikaa. Joutsenet ja kurjet olivat juuri sillä hetkellä kohdallani sulassa sovussa pellolla syömässä, kun aurinko loi säteensä pellolle. Oli upeaa ajaa pyörällä ohi tästä lintutokasta. Muuten ei upeita hetkiä lenkillä ollut. Sykkeet oli tapissaan muutamaan otteeseen ja yritin pitääkin ne siellä hetken aikaa, että ei tuntuisi liian mukavalta iltapäiväretkeltä Joroisten maalaismaisemissa. Pyöräilyn jälkeen tein juoksuvetoja upean pehmeällä tiilimurskalla Joroisten urheilukentällä räntä-, lumi- ja raesateessa. Elämä on hienoa ja luonto samoin!

Pyöräily ja juoksu multikelissä.

Keskiviikko

Aamuvuoron jälkeen kroppaa väsytti ja nilkoissa oli kovat kivut. Päätin lähteä uimaan, kun en reppana muuta keksinyt tähän hätään. Mikkihiirilaastari ei nyt auta ja vielä tämä viikko olisi treenattava. Saunoin rauhassa ja kävin uimassa kovia lyhkäisiä vetoja. Oli ihan kiva treeni loppujen lopuksi, sain varattua uimahallilta hierojankin seuraavalle viikolle. Jumittuneet jalat tarvitsevat nyt jotain apua muualta kuin lääkäriltä. Sairasloma ei ole vaihtoehto. Ajatukset ovat kuitenkin hieman sekavat nilkkojen takia. Yritetään kuitenkin kääntää tappio voitoksi jollain konsteilla, kyllä sitä jotain keksitään tähänkin ongelmaan.

Torstai

Vapaa. Aamuvuoro.

Perjantai

Oli vapaapäivä. Ajoin auton taas Joroisiin ja päätin lähteä käymään pitkän lenkin Rantasalmella. Keli oli taas hyvin epävakaa ja kylmä. Oli luvattu lumisadetta. Matka kohti Rantasalmea alkoi Palviaisen mäen kautta että ei liian helpolla pääse. Laitoin silmät kiinni alamäessä ja kuvittelin olevani Teneriffalla harjoitusleirillä, mutta ei tuntunut yhtään lämpimältä siitä huolimatta. Ei Afrikan lämpimät pasaattituulet lämmittäneet varpaita, vaan tuttu pohjoinen pakkasherra helli varpaita pienellä jäätävällä puhalluksella.

Voinsalmen jälkeen tuntui siltä että taidan pitää pienen pysäyksen Rantasalmen kirkonkylän huoltoasemalla. Välillä tuli rakeita ja varpaat olivat aivan jäässä. Hitto kun olisi kengän päälle laitettavat suojat.. yliarvostettua vai onko? Eräässä alamäessä vastaan taisi ajaa siviilipoliisiauto ja vänkärinä ollut ”vuokko” nauroi leveästi. Olikohan ylinopeutta? Yritin katsella pelloille näkyykö siellä eläimiä tai lintuja. Nekin olivat viisaita ja lähteneet suojaisampiin paikkoihin keliä suojaan. Lopulta saavuin huoltoasemalle ja varpaissa ei ollut enää tuntoa.

Huoltoasemalla oli tyypillinen rento meininki. Eläkeläiset ja työmiehet olivat vaihtamassa kuulumisia sekä syömässä. Huomasivat kuitenkin kun saavuin ”hoippuen” kahville. Kahvi ja pizzapala tekivät todella hyvää kropalle ja mielelle. Otin myös nipun suupyyhkeitä ja tein niistä kengän sisään vuoret. Vaihdoin myös muutaman sanan pyörätuolissa olevan vanhan miehen kanssa. Hän kertoi polkeneensa joskus Rantasalmelta Helsinkiin Tiina Lillakia katsomaan. Täytyy myöntää että hän on ollut todellinen urheilun ystävä ja Tiina Lillakin fani! Kertoi menettäneen jalkansakin pyöräilyssä. Pysähdys kesti noin 15 minuuttia ja heti sai kuulla melkoisen tarinan. En siis turhaan lähtenyt reissuun sinä päivänä.

Varpaat ja ukko sulivat Rantasalmella. Treeni jatkui takaisin Joroisiin ja tietenkin Palviaisen mäen kautta. Keli oli muuttunut hieman ja aurinkokin paistoi välillä. Matkaa ja aikaa kertyi liian vähän. Kävin tekemässä lisälenkin ja ihailin vielä karua savolaista maalaismaisemaa. Ei paleltanut enää varpaita eli kengänsuojukset ovat turhaa. Suupyyhkeet huoltoasemalta ajaa saman asia eli järkeä saa käyttää ja kengänsuojia ei tarvita. Juoksuhermotus jäi tekemättä kun tuli muuta puuhaa.

Lauantai

Vapaa. Iltavuoro.

Sunnuntai

Iltavuoroa ennen oli hyvä lähteä jännityksellä kokeilemaan nilkan sietokykyä. Lähdin teipatulla nilkalla ja ilman särkylääkettä juoksemaan kevyttä höntsävauhtia viikon viimeistä pitkää. Keli oli hyvä ja aurinkoinen. Taivaanrannalla oli mustia isoja pilviä, mutta nämä pilvirintamat painuivat ohi ja sain nauttia hienosta auringonpaisteesta. Kuulostelin nilkkaa koko matkan, otin muutamia rentoja vetoja alamäkeen ja kiusasin kipua esille. Luulen, että löysin kivun aiheuttajan, se on todellakin kenkä. Se ei tue riittävästi jalkapohjan kaarta eli pitäisi saada pronaatiotuettu pohjallinen tai kenkä. Lisäksi kengät ovat loppuun juostu ja vaimennukset ovat menneet huonoksi. Sain juostua melkein 30 km ja aikaa meni hieman alle 3 tuntia. Ihan tyytyväinen pitää olla kun nilkka pysyi kasassa juoksun ajan. Iltavuorossa ei tosin tarvinnut juoksuaskelia enää ottaa kun kipu alkoi kertomaan olemassaolostaan. 

Juoksulenkillä huomasin että silta voi joskus nousta pystyyn.

Yhteenveto viikosta

Tämä viimeinen 3 viikko alkoi jo tuntumaan. Nyt alkavat treenit jo tuntumaan niin hyvässä kuin pahassakin. On kuitenkin löydettävä ratkaisuja ongelmiin. En ole se penaalin terävin kynä, mutta jotain tietoa on kertynyt tässä elämän varrella. Lajina tämä triathlon on kuitenkin minulle uutta ja ihmeellistä. Vammojen ja kivun kanssa painiminen on aika tuttua puuhaa. Onneksi on kuitenkin enemmän intoa kuin järkeä ja osaa löytää nautintoa tästä treenaamisesta ja muustakin elämästä. Tavoitteet ovat kovat ja niitä varten on harjoiteltava. Olen tällä hetkellä elämäni kunnossa. Loppusanat taas No Guts No Glory!

PS. Kiitos Esko Kotivuorelle! Hyvät kisa-asut: http://www.compressport.fi/