Harjoitukset kovenee ja vyötärö kapenee

Tammikuu on mennyt hyvin. Tulokset paranevat ja kroppa tiivistyy. Paino ei tipu nopeasti, kun lihastakin rakentuu saman aikaisesti. Voiman kehittyminen on ollut myös hyvää ja kestävyys ei ole kärsinyt voimatreeneistä. Olen pyrkinyt liikkumaan monipuolisesti ja matalammilla sykkeillä. Olen noudattanut annettua treeniohjelmaa aika tarkasti ja tehnyt kevyttä hiihtoa sekä muuta höntsää pienillä tehoilla.

Olen asettanut painotavoitteen 68-70 kg eli vielä pitää 6-4 kg tiputtaa painoa alaspäin. Haastavaksi siitä tekee se että ei menetä yhtään lihasta samalla. Painolla on suuri vaikutus vauhtiin. Nyt huomaa, kun alkaa olla jo ihan hyvissä mittasuhteissa, että juoksu on helppoa ja siitä nauttii eri tavalla. Ei tosin haittaa jos saan itseni vielä kevyemmäksikin. Ironman Lanzaroten pyöräilyosuuden kovat nousut ovat aina helpompia polkea kun on kevyempi. Extremen triathlon Celtmanin juoksu osuus 42 km vuoren yli on kuitenkin pelottavin haaste kropalle. Sinne pitää olla teho- ja painosuhde kohdallaan tai ei kunnian kukko laula. Pieni massa tosin tekee koville tuulille alttiiksi.

Katsoin juuri kalenterista, että Ironman Lanzarotelle on aikaa enää 3 kuukautta ja 19 päivää. Extremen triathlon Celtmaniin on aikaa 4 kuukautta ja 16 päivää. Vielä on paljon aikaa tehdä töitä näihin tavoitteisiin. Aika kuluu kuitenkin nopeasti kun tekee jatkuvasti jotain. Päiväkin tuntuu todella lyhyeltä kalenterissani. Lepo on ollut laadukasta ja sen huomaa myös vireystilassa. Kohta alkaa tuntumaan siltä että pääsisipä jo ajamaan Lanzaroten upeille tuulisille teille. Muutenkin tuntuu siltä että pitää vähän jarrutella itseään kun tekeminen on niin mukavaa.

Vähän muutakin mukavaa arkeen

Elämäni on aika tiukasti pyörinyt harjoittelun ja työn välillä. Haen välillä jotain muutakin ajateltavaa tähän touhuun luonnosta tai muusta hulluttelusta. Syksyllä tuli luvattua kaverille että käyn jeesaamassa eräässä kuvaus hommelissa ihan pikkuisen. Ei tullut sen tarkemmin ajateltua mihin olen lähtemässä. Kaverini Jere Koistinen ja Rainy Day Entertainment sai juuri äsken valmiiksi elokuvan Ensitreffit ja kävin jeesaamassa tässä elokuvassa pienen roolisuorituksen. Menin aika paljon omien mukavuusalueiden ulkopuolelle tässäkin asiassa, mutta se tuntuikin ihan mukavalta. Nyt 3.2. pääsen sitten katsomaan missä sitä on oltu mukana. Jeren esikoisen ensi-ilta on silloin. Kova suoritus Jereltä! Päätti tehdä elokuvan ja teki ennakkoluulottomasti hienoa työtä. Jere lähtee Skotlantiin kuvaamaan minun Suomi100 haastettani. Nämä minun haasteet ovat varmaan helpompia kuin elokuvan teko.

Perhe ja parisuhde vaativat tietysti myös aikaa. Vuorotyö ja harvat vapaat viikonloput sekä harjoittelu verottavat yhteistä aikaa perheen ja puolison kanssa. Harjoitusten kestot ja siirtymiset sekä muu ”välppääminen” saattaa viedä yllättävän paljon aikaa. Aika perheelle jää näin vähäiseksi. Voi miettiä myös vaihtoehtoisia harjoituksia. Harjoituksia minne perhe tai puoliso voi lähteä mukaan. Matalalla sykkeellä peruskunto kasvaa ja rasva palaa. Sellaista tekemistä on helppo löytää mistä perhe tai puoliso pitää. Samalla saa itse hyvä harjoituksen ja mukavaa yhdessä oloa perheen tai puolison kanssa.

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina päätimme vaimon kanssa lähteä retkiluistelemaan Järvisydämeen Rantasalmen kupeeseen. Aluksi oli tarkoitus lähteä hiihtämään järven jäälle ja paistaa makkarat jossain saaressa sekä hörpätä vähän lämmintä. Viettää sunnuntaipäivä näissä merkeissä. Kelin ollessa hieman pilvinen, muutimme suunnitelman ja suuntasimme retkemme Järvisydämeen.

En ollut ikinä käynyt Järvisydämen lomakeskuksessa, muutoin kuin pimeällä viemässä juhlijoita juhlimaan. Rakennusten rakennustyyli ja paikka muutenkin yllätti minut täysin. Ensireaktioni oli että tänne pitää tulla joskus majoittumaan ja retkeilemään. Heti hotellialueelle tullessa näimme mistä luistelureitti lähtee ja netistä löytyi tietoa reittivaihtoehdoista, nuotiopaikoista ja taukotuvista sekä niiden palveluista/aukioloista. Hotellin vastaanotosta saa myös lisätietoa ja vuokrattua retkiluisteluvälineet.

Pienen säätämisen jälkeen lähdimme luistelemaan. Sanoinkin vaimoille että olen persiilläni ensimmäisen potkun jälkeen. Näinhän siinä kävi. Oli outoa luistella pitkillä terillä, mutta jo parin sadan metrin jälkeen luistelu alkoi sujua. Sauvojen avulla vauhti pysyi helposti hyvänä ja sykkeet matalana. Matka taittui nopeasti ja maisemat olivat upeat. Alusta oli hyvä höylätty jääreitti ja mosaiikkikuvio korosti luistelu-uraa entisestään.

Päätimme vaimon kanssa lähteä näihin maisemiin kajakilla retkeilemään kesällä. Linnansaaren kansallispuisto on todella kaunista aluetta. Ei ihme että norpatkin siellä viihtyy. Luistelu oli helppoa ja energiaa kuitenkin paloi. Repussa oli kuitenkin hiihtoretkelle varatut makkarat ja termospullo. Teimme pienen pysähdyksen itse Linnansaaressa, retkeilijöille tarkoitetulla nuotiopaikalla. Siistillä ja hyvin hoidetulla paikalla on mukava käydä. Makkaran ja lämpimän teen jälkeen oli mukava jatkaa matkaa Oraville. Järvisydämen ja Oravin väli oli noin 18 km. Matka taittui helposti myös vaimolta ja hän nautti luistelusta yhtä paljon kuin minäkin. Joimme Oravilla kahvit ja söimme rapeat sämpylät ja luistelimme takaisin Järvisydämeen. Paluumatkalla jää oli pehmennyt hieman ja luistelu oli raskaampaa. Taisimme kuitenkin saada tästä lajista yhteisen harrastuksen ja luulen että palaamme noihin kauniisiin maisemiin vielä uudelleen.

Minun harjoitukset jatkuvat ohjelman mukaan. Kovuutta kestoa tulee luultavasti lisää. Tribase valmennus valvoo ja ohjaa, se motivoi. Hyvä fiilis ja kehitys motivoi myöskin. Kovien kilpailujen lähestyminen motivoi kuitenkin eniten. Niiden vaatimustaso on todella kova pelkästään läpi viemisen osalta. Haluan myös saada hyvät ajat näistä kilpailuista. Hyvällä asenteella ja fiiliksellä mennään kohti tavoitteita.   

Uusi vuosi ja kadonneet uimahousut

Vuosi alkoi rauhallisesti, kun saavuin ylitöiksi menneestä iltavuorosta kotiin. Kotona odotti vaimo ja mäyräkoirat. Mielikuvat nousevat tällä hetkellä lukijan päähän pynttäytyneestä naisesta ja oluttölkki mäyräkoirista, mutta todellisuus oli aivan toista. Vaimo istuu lukemassa sohvalla ja neljä oikeaa mäyräkoiraa ovat valloittaneet sohvan muun osan. Purin tavarani ja kävin sohvalle pieneen mäyräkoirien jättämään tilaan katsomaan elokuvaa mikä tuli telkkarista. Uusivuosi ehti vaihtua elokuvaa katsoessa, ilman tinan valamista tai muuta perinteistä touhua. Aamulla herättyäni tein vuoden ensimmäisen pyörätreenin ja iltapäivällä lähdin taas töihin. Todella tylsä uusi vuosi, mutta joskus vaan ei jaksa innostua.

Vuoden ensimmäinen maanantai ja ohjelmassa oli juoksua. Keli oli hyvä ja olo oli ”hieman” turvonnut juhlapyhien mässäilystä. Keli oli ihan hyvä juoksuun, mutta alusta näytti liukkaalta. Se oli kirkkaalla jäällä, jonka päällä oli ihan ohut kerros pakkaslunta. Laitoin napit korviin ja Spotifyn musiikkilistan loputon popitus alkoi takoa rytmiä askeliin.

Hetken juostuani huomasin että alusta oli huono juosta, vaikka jaloissani oli nastakengät. Jään päällä oli myös karkeaa kiveä ja joka askeleella jalka löi sutia. Alussa se ei haitanut ja fiilis oli hyvä. Juoksun edetessä sutiminen alkoi kuitenkin ärsyttää. Tunsin myös, että olin hieman ylipukeutunut lenkille ja hikoilin sen takia. Olin jättänyt juomapullon kotiin. Lämpö nousi ja sykkeet nousivat. Sykkeet menivät yli aerobisen kynnyksen, vaikka lenkin piti olla peruskestävyyslenkki. Kävelin ja juoksin loppumatkan kotiin. Lenkki venyi liian pitkäksi ja liian kovaksi. Turha energiahukka, huono nesteytys ja liian kova teho, nämä asiat pitäisi jo tietää. Harjoituksesta tuli epäonnistunut ja iltavuoron aiheuttama aktiviteetti teki päivästä aika kovan. Illalla kotiin saapuessani olo oli aika tyhjä. Palautuminen seuraavaan päivään vaikeutuu kun kaikki nämä asiat ovat toteutuneet.

Olin tehnyt itselleni ajanhallintaa helpottavan lukujärjestyksen koko viikoksi. Siitä oli helppo katsoa työvuorot ja miten saan harjoittelun sopimaan päivään. Tiistaina olikin aamuvuoro ja sen jälkeen oli merkitty uintia. Joulupyhät ja loppuvuosi oli mennyt muuta touhutessa. Uimassa olin käynyt edellisen kerran ennen joulua. Pidän uimavarusteet ”yleensä” kilpailuista tutussa pussissa, siinä ovat lättärit, pull, lasit, muovitasku, uimahousut ja pyyhe. Tulin aamuvuorosta pikaisesti käymään kotona, että lähtisin uimaan ohjelmaan merkityn harjoitteen. Uimahousuja ei kuitenkaan löytynyt mistään. Yritin miettiä mihin olin ne laittanut, mutta ei vain löytynyt. Voiko treeni jäädä tekemättä jos ei ole uimahousuja? Kyllä voi. En lähtenyt uimaan, vaan treenit jäivät tekemättä. 

Keskiviikko ja torstai olivat mukavia päiviä. Ne olivat vapaapäiviä ja vireystaso oli hyvä. Sain tehtyä joitain rästitöitä kotonakin. Pitkä pyörä ja punttitreeni olivat ihan ok. Kun istuu pitkään pyörän päällä, kroppa tuntee kaipaako asento säätöä. Uusi satula toi hieman mukavuutta takapuolen alle, mutta pyöräni kaipaa hieman säätöä. Ajoasento pitää olla hieman korkeampi, mutta en löydä mistään paloja kyynärtukien alle. Tarvittavat säädöt ovat pieniä, enkä voi lähteä minnekään ”bikefittiin”. Yritän löytää nyt hyvän asennon polkemalla, samalla totun pyörään.

Olisi hienoa omistaa tietokoneohjelmaan liitettävä vastus. Ohjelma pyörittäisi reittikuvaa telkkarissa ja säätäisi vastusta reitin mukaan, eli tekemisestä tulisi mielekkäämpää.  Vastustreenaaminen on todella tylsää ilman mitään virikkeitä. Tiedän urheilijoita, jotka puskevat pitkiä vastusharjoituksia pienessä huoneessa tuijottamalla seinää. Nämä kaverit ovat todella kovalla asenteella varustettuja. Itselläni on pakko olla jotain katsottavaa kännykästä tai telkkarista. Parhaita treenejä ovat Joroisten Sporttiklubin järjestämät yhteiset pyöräilytreenit, siellä aika kuluu parhaiten kun on muitakin puurtajia. Toinen on tietenkin Kunnonsalin järjestämät sisäpyöräilyt. Näilläkin tunneilla aika menee siivillä ja tekeminen on mukavaa. Perusvastuksella mennään ja katselen Ironman kilpailuita kännykästä tai leffoja telkkarista.

Vuoden ensimmäinen viikko on takana. Se oli raskas vaikka uinti jäi tekemättä. Ensi viikko uusilla kujeilla ja matka kohti elämäni kovinta kesää jatkuu. 

Muistelua ja muuta

On kulunut noin 2 vuotta ja 1 ½ kuukautta kun aloitin triathlonin. Muistan, kun tammikuussa2015 olin toipilaana saatuani heti luupiikin kantapäähäni liian kovasta rasituksesta. Jalkapohjan kalvo oli liian kireä ja jotain kalkkeumaa oli alkanut kertymään kantapäähän. Erittäin ärsyttävää, kun aamulla nousi sängystä ja kipu oli todella kova kantapäissä sekä jalkapohjissa. Kävin lääkärissä muutamaan otteeseen. Yksi lääkäri sanoi, että jalat pitää leikata ja toinen sanoi että pitää laittaa kortisonipiikki. Ajattelin että tämä ei voi olla totta ja oliko tämä nyt tässä.

Etsin netistä tietoa vaivasta ja löysinkin siitä yllättävän paljon tietoa. Lopulta eräältä juoksufoorumilta sain linkin teippausohjeisiin, millä saisin jalkapohjan venytykseen yöksi ja jalkapohjan kalvon kireys helpottaisi. Ostin myös pallon, millä hieroin kantapäätä. Söin särkylääkekuurin ja aloitin triathlon harjoittelun uudelleen tammikuun puolessa välissä. Alkuun harjoittelu oli tuskallista, mutta selätin vaivan ilman piikkejä tai leikkausta. Varsinainen triathlon harjoittelu alkoi siis tammikuun kolmannen viikon maanantaina 2015 eli hieman alle 2 vuotta sitten. Olin silloin 10 kiloa painavampi ja ihan kuutamolla koko lajista.

Olen käynyt nyt 9 triathlon kilpailua, joista 3 on täysiä matkoja. Asiat, jotka tuntuivat mahdottomilta, tuntuvat nyt mahdollisilta. Olen oppinut uintitekniikkaa, pyöräily on tullut tutummaksi ja ylipäätänsä kolmen lajin harjoittelu on ollut mielenkiintoinen matka tähän asti. Olen kohdannut ongelmia ja ratkonut niitä. Olen ottanut takapakkia ja sitten taas kehittynyt. Laji tarjoaa kovaa haastetta kilpailuissa. Se luo myös haasteen ajanhallintaan työn, perheen ja harjoittelun välillä.

Riittävän levon saaminen on ollut minulle suurin haaste koko triathlon ”uran” aikana. Vuorotyö ja tekemäni työaikamuoto, sekä toisinaan rankat työpäivät tuovat vinokuormaa harjoitteluun. Ylityöt ja työkavereille takaisin tehtävät velkapäivät ovat aina pois harjoittelusta. Olenkin miettinyt jo pitkään, että olisi aika upeaa päästä 12 tunnin järjestelmään. Tässä työaikamuodossa olisi enemmän vapaa-aikaa harjoitella ja olla perheen kanssa. Tämäkin on niitä ”kun ampuisi jousipyssyllä kuuhun” asioita joka ei ehkä tule toteutumaan ikinä. Perheellä ja hyvinvoinnilla ei ole sijaa nykyisessä työelämässä. Työt lisääntyvät ja työntekijät vähentyvät monella alalla. Näillä korteilla mennään ja onneksi perhe on kestänyt tätä touhua näinkin pitkään.

Köllikkäukko teema on ollut ihan hauskaa touhua. On ollut hienoa muuttua Köllikkäukosta parempikuntoiseksi mieheksi. Pyrin kehittymään koko ajan ja oppimaan lajista sekä välineistä lisää. Kokeilen uusien menetelmien ja valmennuksen vaikutusta tuloksiin. Ohjelmien sovittaminen yhteen työaikojeni kanssa on ollut haasteellista. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että uusin ohjelmarunko on toteutettavissa, vaikka rankkaa se tulee olemaan levon jäädessä vähälle. Syksyn treeniohjelma aamu- ja iltapäivä harjoituksineen oli liian hankalaa toteuttaa, koska iltapäivätreeni tuli usein tehtyä myöhään illalla. Treenin jälkeen oli turha houkutella unta muutamaan tuntiin.
Joku ehkä miettii että mikä tuo Köllikkäukko oikein on tai luulee olevansa? Vastauksena onkin, että se on ihan tavallinen suomalainen mies, joka päätti aloittaa triathlonin ja kertoa kokemuksistaan myös muille tavallisille ihmisille. Köllikkäukko pyrkii kuitenkin nostamaan rimaa aina hieman lisää eli ottaa vastaan kovempia haasteita. Viime kesä olikin tähän mennessä kovin kesä. Tavoitteena oli Ironman Lanzarote ja Finntriathlonin kerää koko sarja. Saavutin jokaisen tavoitteeni minkä olin asettanut.