Olin ilmoittautunut 2016 kesälle ensimmäiseen Ironman kilpailuuni Lanzarotelle ja päätin myös osallistua Finntriathlonin kerää koko sarjaan. Aika kovaa settiä tämmöiselle vasta-alkajalle, mutta pohjat ovat hyvät, minkä päälle olisi helppo rakentaa lisää nopeutta sekä tekniikkaa. Näin sen piti mennä.
Talvella harjoittelu oli kovaa ja yksinäistä puuhaa. Lähdin monesti iltavuoron jälkeen salille treenaamaan ja lopetin joskus yöllä. Pitkät lenkit kovilla pakkasilla olivat tavallaan ihan mukavaa touhua. Lumi narskui kenkien alla ja luonto oli komeaa katsella. Yhteiset treenit Joroisten Sporttiklubin kanssa olivat yleensä siihen aikaan, kun olin töissä. Työaikamuoto ei muutenkaan tarjoa mahdollisuuksia kuin harvoin esim. viikonlopun leireihin. Keväällä harjoittelun apuvälineeksi tulikin Youtube ja omat fiilikset. Sain Kaj Järveläiseltä ohjeet 6-8 viikoksi ja tein niiden ohjeiden mukaan harjoituksia.
Kevät toi paljon vastuksia harrastukseen taloudellisesti ja muita asioita normaaliin elämään. Minulla oli Ford Mondeo -04. Auto, josta oli hajonnut aikaisemmin turbo, suuttimet, polttoaineen korkeapainepumppu ja kytkin. Tietenkin myös näitä normaaleja osia eli iskunvaimentimet, jarruosat, kallistuksenvakaajat yms. Tämä auto jätti taas minut ja tytön täydessä muuttokuormassa moottoritielle. Silloin päätin, että nyt vaihtuu merkki ja Fordia ei meidän talouteen enää ikinä tule. Ostin 120 euron -97 Golfin itselleni.
Tuon Fordin takia minulla oli tuhansia euroja ylimääräistä velkaa. Velkaa, jota maksan vieläkin pitkään. Oli myös paljon muitakin asioista, joista en halua tänne kirjoittaa. Päätin, että nyt aloitan positiivisen ajattelun elämän, vaikka mitä tapahtuu. Vitutukseen voi kuulemma kuolla, joten oli pakko tehdä näin. Päämäärät ovat asetettu ja niihin päästään, vaikka mitä tulee eteen. Olen suomalainen mies, perkele!
Uintia harjoittelin keväällä enemmän kuin koskaan. Samoin pyöräilyä. Wattbike oli tuttu laite jo alkukesällä. Ostaisin Wattbiken kotiini, jos voittaisin lotossa. Näin jäisi enemmän aikaa levolle, kun ei tarvitsisi mennä salille polkemaan. Mieleen jäi viime kauden treeneistä myös pääsiäisen perinteinen tuskapyöräily Joroisten Sporttiklubin kanssa. Se oli taas yksi kevään parhaista treeneistä.
Kehitystä oli tapahtunut huhtikuuhun mennessä. Toukokuun alussakin olin hyvässä vireessä. Uinti, pyörä ja juoksu kulkivat hyvin. Ironman Lanzarote oli hieno kokemus. Tulin maaliin aika liikuttuneessa tilassa yleisön mylviessä taustalla. En silti ollut tyytyväinen loppuaikaan. Kilpailu oli yksi kovimmista, missä olen ikinä ollut. Istuessani avaruuspeiton alla mitali kaulassa päätin, että tämä pitää ottaa uudestaan oikeilla välineillä ja oikealla valmistautumisella.
Finntriathlonin kerää koko sarjan neljä kilpailua; Vanajanlinnan sprintti, Vierumäen varttimatka, Joroisten puolimatka ja Tahkon täysimatka. Kaikki olivat jollain tavalla pettymyksiä, vaikka olinkin sarjan 25. sijalla. Tiedän pystyväni parempaan. Olen hakenut syitä tähän. Miksi kesä meni näin huonosti?
Jotain kuitenkin tapahtuu ennen kilpailuja, koska kilpailussa ei kulje niin kuin pitää. Joku sanoo, että liian kovia treenejä ja joku, ettei ole palautunut kilpailuista. Tämä kovan työn hukkaan heittäminen ja yhden treenivuoden tuhlaaminen 46 vuoden iässä syö sielua. Syitä löytyy monista omista virheistä. Tässä omia havaintoja virheistäni, huono lepo ennen kilpailuja, uuden kokeilu kilpailussa, tankkaus, harjoittelun laatu ja liian pitkä passiivinen aika ennen kilpailua.
Virheistä pystyy onneksi oppimaan ja luulen löytäneeni vastauksen tähän ongelmaan. Se on Tribase-valmennusryhmä. Otan ulkopuolista apua seuraamaan ja opastamaan valmistautumistani ensi kauteen. Kumma, jos en ala saamaan tulosta. Loppuu yksin puurtaminen ja joku kertoo miten tehdä.
Pitää myös hakea positiivisia asioita. Vedin jokaisen kilpailun loppuun kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Kesän 2016 Köllikkäukko-projekti on viety loppuun. Hieman yli 1 ½ vuotta lajia takana ja 9 triathlon kilpailua takana. Yhtään kilpailua ei ole jäänyt kesken eikä ole edes käynyt mielessä keskeyttää.
Olen saanut uusia ystäviä tämän hienon lajin kautta. Harjoittelu jatkuu ja tavoitteet ovat asetettu ensi vuodelle. Köllikkäukko löytyy myös facebookista ja #kollikkaukko Instagramista.
Ilman yhteistyökumppaneita en olisi tähän kaikkeen pystynyt. Kiitos myös kaikille kannustaneille ja seuranneille. Teistä saa voimaa ja motivaatiota silloin, kun on väsynyt! Paino on tippunut 13 kg vyötärön ympärys on nyt 89 cm.
PS. Oli hienoa palata töihin Lanzarotelta Ironman kilpailusta, kun työnantaja ja esimies Juha Jussila onnittelivat Kyökin naisten tekemällä kakulla, jonka päällä oli upea koriste. Oli hienoa saada jakaa tämä työkavereiden kanssa. Kiitos myös työnantajalle joustavuudesta!
Yhteistyökumppanit kaudella 2016:
Haapajärven fysioterapia / Timo Vaitiniemi
Akra Oy / Ari Kiira
Ylläksen hyvinvointikeskus
Compressport / Esko Kotivuori
Suuret kiitokset!
Kaj Järveläinen (taustavoima, neuvonantaja, neuvoja tekemiseen yms.)
Nora Kiira (tytär, projektin nettivastaava ja moniosaaja)
Pekka Lehtikoski (projektin alkuun paneva voima)
Pertti Kiira (internet/media neuvonantaja, tukija)
Mikko Wälkky (tsemppaaja, ystävä ja tukija)
Sauli Pesonen (paras kaveri, tsemppaaja, tukija, treenikaveri)
Toivo Kemppainen (tukija)
Joroisten Sporttiklubi
Sari Kiira (Vaimo, tukija, tsemppaaja. Kiitos että kestät tätä touhua!)
Talvella harjoittelu oli kovaa ja yksinäistä puuhaa. Lähdin monesti iltavuoron jälkeen salille treenaamaan ja lopetin joskus yöllä. Pitkät lenkit kovilla pakkasilla olivat tavallaan ihan mukavaa touhua. Lumi narskui kenkien alla ja luonto oli komeaa katsella. Yhteiset treenit Joroisten Sporttiklubin kanssa olivat yleensä siihen aikaan, kun olin töissä. Työaikamuoto ei muutenkaan tarjoa mahdollisuuksia kuin harvoin esim. viikonlopun leireihin. Keväällä harjoittelun apuvälineeksi tulikin Youtube ja omat fiilikset. Sain Kaj Järveläiseltä ohjeet 6-8 viikoksi ja tein niiden ohjeiden mukaan harjoituksia.
Kevät toi paljon vastuksia harrastukseen taloudellisesti ja muita asioita normaaliin elämään. Minulla oli Ford Mondeo -04. Auto, josta oli hajonnut aikaisemmin turbo, suuttimet, polttoaineen korkeapainepumppu ja kytkin. Tietenkin myös näitä normaaleja osia eli iskunvaimentimet, jarruosat, kallistuksenvakaajat yms. Tämä auto jätti taas minut ja tytön täydessä muuttokuormassa moottoritielle. Silloin päätin, että nyt vaihtuu merkki ja Fordia ei meidän talouteen enää ikinä tule. Ostin 120 euron -97 Golfin itselleni.
Tuon Fordin takia minulla oli tuhansia euroja ylimääräistä velkaa. Velkaa, jota maksan vieläkin pitkään. Oli myös paljon muitakin asioista, joista en halua tänne kirjoittaa. Päätin, että nyt aloitan positiivisen ajattelun elämän, vaikka mitä tapahtuu. Vitutukseen voi kuulemma kuolla, joten oli pakko tehdä näin. Päämäärät ovat asetettu ja niihin päästään, vaikka mitä tulee eteen. Olen suomalainen mies, perkele!
Uintia harjoittelin keväällä enemmän kuin koskaan. Samoin pyöräilyä. Wattbike oli tuttu laite jo alkukesällä. Ostaisin Wattbiken kotiini, jos voittaisin lotossa. Näin jäisi enemmän aikaa levolle, kun ei tarvitsisi mennä salille polkemaan. Mieleen jäi viime kauden treeneistä myös pääsiäisen perinteinen tuskapyöräily Joroisten Sporttiklubin kanssa. Se oli taas yksi kevään parhaista treeneistä.
Kehitystä oli tapahtunut huhtikuuhun mennessä. Toukokuun alussakin olin hyvässä vireessä. Uinti, pyörä ja juoksu kulkivat hyvin. Ironman Lanzarote oli hieno kokemus. Tulin maaliin aika liikuttuneessa tilassa yleisön mylviessä taustalla. En silti ollut tyytyväinen loppuaikaan. Kilpailu oli yksi kovimmista, missä olen ikinä ollut. Istuessani avaruuspeiton alla mitali kaulassa päätin, että tämä pitää ottaa uudestaan oikeilla välineillä ja oikealla valmistautumisella.
 |
| Ironman Lanzarote 2016 maalikuva - tavoite saavutettu |
Finntriathlonin kerää koko sarjan neljä kilpailua; Vanajanlinnan sprintti, Vierumäen varttimatka, Joroisten puolimatka ja Tahkon täysimatka. Kaikki olivat jollain tavalla pettymyksiä, vaikka olinkin sarjan 25. sijalla. Tiedän pystyväni parempaan. Olen hakenut syitä tähän. Miksi kesä meni näin huonosti?
Jotain kuitenkin tapahtuu ennen kilpailuja, koska kilpailussa ei kulje niin kuin pitää. Joku sanoo, että liian kovia treenejä ja joku, ettei ole palautunut kilpailuista. Tämä kovan työn hukkaan heittäminen ja yhden treenivuoden tuhlaaminen 46 vuoden iässä syö sielua. Syitä löytyy monista omista virheistä. Tässä omia havaintoja virheistäni, huono lepo ennen kilpailuja, uuden kokeilu kilpailussa, tankkaus, harjoittelun laatu ja liian pitkä passiivinen aika ennen kilpailua.
Virheistä pystyy onneksi oppimaan ja luulen löytäneeni vastauksen tähän ongelmaan. Se on Tribase-valmennusryhmä. Otan ulkopuolista apua seuraamaan ja opastamaan valmistautumistani ensi kauteen. Kumma, jos en ala saamaan tulosta. Loppuu yksin puurtaminen ja joku kertoo miten tehdä.
Pitää myös hakea positiivisia asioita. Vedin jokaisen kilpailun loppuun kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Kesän 2016 Köllikkäukko-projekti on viety loppuun. Hieman yli 1 ½ vuotta lajia takana ja 9 triathlon kilpailua takana. Yhtään kilpailua ei ole jäänyt kesken eikä ole edes käynyt mielessä keskeyttää.
Olen saanut uusia ystäviä tämän hienon lajin kautta. Harjoittelu jatkuu ja tavoitteet ovat asetettu ensi vuodelle. Köllikkäukko löytyy myös facebookista ja #kollikkaukko Instagramista.
Ilman yhteistyökumppaneita en olisi tähän kaikkeen pystynyt. Kiitos myös kaikille kannustaneille ja seuranneille. Teistä saa voimaa ja motivaatiota silloin, kun on väsynyt! Paino on tippunut 13 kg vyötärön ympärys on nyt 89 cm.
PS. Oli hienoa palata töihin Lanzarotelta Ironman kilpailusta, kun työnantaja ja esimies Juha Jussila onnittelivat Kyökin naisten tekemällä kakulla, jonka päällä oli upea koriste. Oli hienoa saada jakaa tämä työkavereiden kanssa. Kiitos myös työnantajalle joustavuudesta!
Yhteistyökumppanit kaudella 2016:
Haapajärven fysioterapia / Timo Vaitiniemi
Akra Oy / Ari Kiira
Ylläksen hyvinvointikeskus
Compressport / Esko Kotivuori
Suuret kiitokset!
Kaj Järveläinen (taustavoima, neuvonantaja, neuvoja tekemiseen yms.)
Nora Kiira (tytär, projektin nettivastaava ja moniosaaja)
Pekka Lehtikoski (projektin alkuun paneva voima)
Pertti Kiira (internet/media neuvonantaja, tukija)
Mikko Wälkky (tsemppaaja, ystävä ja tukija)
Sauli Pesonen (paras kaveri, tsemppaaja, tukija, treenikaveri)
Toivo Kemppainen (tukija)
Joroisten Sporttiklubi
Sari Kiira (Vaimo, tukija, tsemppaaja. Kiitos että kestät tätä touhua!)
Perhe (tsempparit)
