9. viikko - kovaa työtä

Tämä viikko on ollut kovaa myllytystä työpaikalla ja treeneissä. Lumisateet ovat lisänneet kuormaa ja vieneet paljon energiaa kropasta menneellä viikolla. Flunssan aiheuttama pitkä tauko lisäsi kuitenkin motivaatiota ja antoi tehoa tekemiseen. Oli mukavaa tehdä töitä ja treenata, kun flunssa oli poissa.

Uinti oli menneellä viikolla vielä rennompaa tekemistä. Tein pienempiä tehopätkiä keskittyen liukuun, käsiin ja potkuihin. Yritin löytää rentoutta ja oikeaa tekniikkaa. Saan neuvoja kokeneemmilta uimareilta, mikä on aina mukavaa. Nytkin pitkän linja triathlonkisaaja oli seurannut tekemistäni ja antoi pikku vinkin vartalonkiertoon sekä käden loppuvetoon. Vanha koira oppii sittenkin koko ajan uutta tekemisen ja toistojen kautta.

Juoksuun en ole vielä panostanut kauheasti. Olen vain käynyt ”lenkillä” eri tehoilla. Tavoitteena kuitenkin totuttaa jalkoja juoksemiseen, niin että juokseminen olisi luontevaa tekemistä, vaikka sitä jatkuisi sen neljä tuntia. Painon tippuminen on selvästikin vaikuttanut juoksun helpottumiseen. En kuitenkaan lähde vetämään teholenkkiä väsyneillä jaloilla. Otan rauhallisen juoksulenkin, jos jalat ovat väsyneet. Se toimii hyvin palauttavana harjoitteena tai nollaa kiireisen päivän mukavasti. Juokseminen on todella mukavaa, jos on hyvät musiikit korvissa. Välillä tuntuu, että jalat vaan menee, menee ja menee… Ihan kuin ilmassa. Leppoisasti. Hyvällä fiiliksellä.

Pyöräily on vielä arvoitus. Miten pyöräily menee Lanzarotella? Vastassa ovat isot mäet, kova lämpötila ja tuulet. Wattbike antaa hyviä arvoja ja näen, että kehitystä on tapahtunut. On kuitenkin tehtävä vielä kovasti töitä tehojen parantamiseksi. Tehojen saamiseksi olen vetänyt pidempiä vetoja kovilla vastuksilla. Olen saanut vetojen aikana sykkeet jopa samoihin maksimisykkeisiin kuin juoksemalla. Se on uusi ilmiö minulle, en ole ikinä ennen päässyt näin koviin rasituksiin pyörällä. Kovien vetojen jälkeen on ollut palauttava osa ja taas uusi kova veto hieman pidempänä. Nämä treenit pistävät vanhan miehen hikoilemaan ja nestettä kuluu. Pidän kuitenkin siitä, kun käydään omien mukavuusalueiden ulkopuolella. Ei voi kehittyä, jos näin ei välillä tapahdu. Odotan vain sitä, että pääsen ulos ajamaan. On todella puuduttavaa ajaa sisällä ja katsella Youtube-videoita älypuhelimen näytöltä. Onneksi Wattbike on jotenkin motivoiva vehje ajaa, koska siinä näkee tarkkaa analyysiä tekemisestäsi. 

Mennyt viikko oli kaiken kaikkiaan rankka. Treenien yhteenveto oli seuraava: uintia 5,2 km, pyöräilyä 200 km ja juoksua 50,2 km. Tulevalle viikolle on hieman lajista poikkeavaa tekemistä. Maanpuolustustyölle on uhrattava aina aikaa ja nyt se aika menee hiihtokilpailuissa.

Aloitin triathloniin treenaamisen noin 1 vuosi ja 4 kuukautta sitten. Painoin pahimmillaan 2014 loka-marraskuussa 85,6 kg. Vyötärönympärys oli 114 tai 115 cm. Olin paisuttanut itseni aika ”köllikkäukoksi”. Köllikkäukko on muuttanut hieman muotoaan ja saavuttanut jotain hyvää tässä reilussa vuodessa. Suurin asia yhden täydenmatkan kisasuorituksen lisäksi, on hemmetin hyvä olo. Tämän hetken paino on 74,6 kg ja vyötärönympärys 89 cm. Työ jatkuu ja tavoitteet ovat korkealla. Odotan innolla kesää ja haluan antaa yhteistyökumppaneilleni Haapajärven fysioterapialle ja Akra Oy:lle parhaan mahdollisen vastineen. Asettamalla riman korkeammalle kuin ikinä kukaan luulee minun pääsevän. I am the Moon Shooter Kollikkaukko! Unelmia pitää olla meillä jokaisella, myös minulla.

8. viikko, flunssan jälkeen treenaamaan

Maanantai

Päivällä kävin kokeilemassa hieman uintia. Kassalla huomasin jättäneeni uimahallikortin kotiin, mutta onneksi oli pankkikortti kuitenkin mukana. Pukuhuoneessa riisuin vaatteitani ja purin kamoja repusta, kun huomasin, että uimalasit olivat jääneet kotiin. Minun puettava päälle ja käydä hakemassa lasit ennen kuin pääsin räpistelemään altaaseen. Vihdoinkin altaaseen päästyäni luulin, etten saa minkälaista otetta veteen, kun alkukin oli ollut huono, mutta olin väärässä. Uinti kulki hyvin pitkän tauon jälkeenkin. Otin kuitenkin varovaisesti ja tein lyhyen treenin. Fiilikset uinnista jäivät hyviksi.

Sairastelun aikana kertynyt paine tekemättömyydestä, jota voisi kutsua jopa vitutukseksi, purkaantui maanantaina kovana reilun 7 km juoksulenkkinä. Oli mahtavaa juosta uuden lumen kuorruttamia pyöräteitä ja lumen hieman valaisemia pimeitä metsäosuuksia. Juoksin kilometrin tai pari ylikovia vetoja, sykkeiden hakatessa jopa yli minulle määritetyn maksimisykkeen. Jalat pelasivat upeasti, mutta hapenotossa oli pientä ongelmaa. Tämä on sitä riskipeliä omalla terveydellä tai saada homma käyntiin. Ei sillä ole mitään väliä kuitenkaan tähän tilanteeseen, sillä vitutus jäi jonnekin lumisen juoksu-uran varteen. Olo oli nyt parempi.

Tiistai

Kävin Salen kanssa salilla polkemassa Wattbikellä tunnin. Otin alkulämmöt, jonka jälkeen kovia 3 minuutin vetoja viiden minuutin palautuksella niin, että viimeinen kolme minuuttia oli jo todella raastavan kovia. Jätin sen viimeisen kovan vedon tekemättä, vaikka Sale sanoikin, että se pitäisi vielä vetää. Tunnin kova pyörätreeni riittää kolmen viikon tauon jälkeen. Juoksin kymmenen minuutin hermotuksen pyörän päälle juoksumatolla ja lähdin kotiin palauttelemaan.

Keskiviikko

Aamu venähti pitkäksi ja suunniteltu jooga sekä bodypump jäi tekemättä. Oli mukava köllötellä sängyssä niin, ettei ollut mihinkään kiirettä. Nukkuminen on ihan kivaa hommaa, kun on väsynyt. Tällä viikolla ei ollut mitään muuta ohjelmaa kuin saada moottori ehjäksi ja käyntiin. Aamukahvilla päätin juosta tehtaalle hakemaan pyörän, joka jäi sinne viimeisen aamuvuoron jälkeen. Sen jälkeen pyöräilisin uimahallille uimaan. Hyvä suunnitelma. Pakkasin reppuun uintivehkeet, juomat ja banaanin. Laitoin juoksuvehkeet päälle ja lähdin hakemaan pyörää juosten.

Oli hieno keli juosta. Talitintit lauloivat kevättä rinnassa ja aurinko paistoi mukavasti. Keli oli leuto ja keväinen. Ämmänkosken alapuolella, saukot kävivät virrassa kalastamassa ja palasivat aina tauolle jään reunalle. En nähnyt saivatko ne saalista vai kujeilivatko ne vaan vedessä. Lutra lutrat ovat yksi minun lempieläimistäni. Niiden latinalainen nimi kertoo niiden luonteesta paljon. Olisi hienoa olla yhtä taitava uimari kuin saukko.

Oli hieno treenipäivä. Juoksu ja uinti olivat mukavaa. Minulla oli voimakas olo; johtuuko se keväästä vai kehittyneestä kunnosta?

Team Köllikkä sai kovan luokan vahvistuksen

Kaj Järveläinen lähti viimeistelemään treenit ensi kesän haasteisiin. Hän on ollut taustavoima jo vuoden 2014 lopusta, kun aloitin treenit. Kaitsun tekemällä ohjelmarungoilla ja ohjeilla olen soveltanut treenejäni tähän asti. Nyt hän on auttaa asiantuntemuksellaan minut kohti Lanzaroten Ironmania ja kesän muita kisoja. Hän on pitkän linjan triathlon kilpailija. Sain kovan valmentajan taustalle.

Kaj Järveläinen

•          Ensimmäinen triathlonkilpailu vuonna 1989, Joroisten puolimatka, 4 kk:n harjoittelulla. Tällä hetkellä takana Ironman kilpailuita yhteensä 22, Kaj on kilpaillut Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Saksassa ja Espanjassa, joista Lanzarotella 6 kilpailua
•           Lyhkäisempien triathlonkilpailuiden määrää en tiedä, mutta summa on paljon
•           Hawaiji oli yhden paikan päässä vuonna 1994 Lanzaroten Ironmanissa
•           Lisäksi hän on ollut Triathlonliiton hallituksessa pari vuotta 90-luvulla
•         Valmentajan ammattitutkinto v. 2008

Köllikkäukko flunssan kourissa

Lepoviikon loppupuolella alkoi räkä valumaan kuin pienillä pojilla ja sunnuntaina pitkän 16-tuntisen päivän loppu puolella alkoi lämpö nousemaan. Poskiontelot olivat kuin tulessa. Maanantaina sain ajan lääkärille ja lääkärin diagnoosi oli, että minulla on liikkeellä oleva virusperäinen flunssa. Poskiontelot eivät olleet tulehtuneet, mutta täynnä räkää. Ei siis viitsi pyytää lääkekuuria. Perus buranat ja duactit kuitenkin, niin saa vähän plasebovaikutusta.

Viikko meni kuumeessa melkein vapaapäivien loppuun asti. Töihin menin puolikuntoisena yskäisenä ja nenä valui edelleen kuin pienillä pojilla. Ei auta, kun ei ole kuumetta niin töihin on mentävä. Eniten ottaa päähän, kun ei pääse treenaamaan. Työkaverit ovat myös flunssaisia ja osa on ollut myös töistä pois taudin takia. Tuntuu olevan ärhäkkää laatua, kun ei meinaa hellittää millään. Ei auta kuin parannella itsensä.

Fiiliksiä ja muuta

Sunnuntaina 7. helmikuuta, kävin hakemassa Siilinjärveltä sukset. Ne sukset eivät olleet mitkä tahansa sukset, vaan perinteisen sukset mallia puolustusvoimat. Tarkoituksena oli lähteä hiihtämään kilpaa hieman myöhemmin tarkoitettuna ajankohtana. Nyt on hyvä haaste saada muovipohjaisiin suksiin hyvät voiteet. Sellaiset voiteet, että ei lumi tarttuisi suksen pohjaan. Haastetta voi olla myös siinä kun lumi sulaa kovaa vauhtia pois metsistä ja hiihtourista. Kohta kilpailu käydään juoksemalla. Se vaihtoehto käy myös minulle.

Illemmalla sain tekstiviestin tuttavalta missä kerrottiin: ”tänään tuli 10 vuotta täyteen kun taisteltiin Maimanan herruudesta”. Olin jäähallilla ja muistot palasivat mieleen kuin eilisenä. Oli 10 vuotta sitten palvelemassa Afganistanissa ja tukikohtaamme hyökättiin kun olimme partiossa. Hyökkäyksen syynä oli tanskalaisten piirtämät pilakuvat Muhamedista. Partiomme joutui keskeyttämään tehtävänsä ja saimme uudet toimintaohjeet. Päivä oli pitkä ja päivän lopputulema oli surullinen. Paikallisia kaatui 4 ja noin 25 haavoittui. Operaatio oli saanut uuden luonteen pilakuvien takia. Oli hieman hankalaa tajuta miksi meidät yritetään tappaa jos pilakuvat ovat piirretty Tanskassa? Emmehän mekään rankaise kaikkia, jos yksi tekee rikoksen. Ei minun varmaan tarvitsekaan ymmärtää tätä outoa syytä hyökkäykselle. Laitoin sen agitaattoreiden ja lukutaidottomuuden piikkiin. Tosin kyllä sivistyneet ihmisetkin tekevät häikäilemättömiä tekoja.

Kaikki rauhanturvahommat on kuitenkin taakse jäänyttä elämää. Muistoina päässä, valokuvissa, premikoissa ja muissa esineissä. Nämä reissut ulkomailla tuovat näkemystä ja kykyä ajatella asioista eri kanteilta. Toivon että oppisin treeneissäkin ajattelemaan monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Olen ehkä oppinutkin, ainakin luulisin.

Positiivinen ajattelu piristää

Olen edelleen nuhainen ja tukkoinen enkä ole käynyt treenaamassa jälkitaudin pelossa. Kokeilin jopa omaa poppamiesjuomaakin: resepti on 1 dl mustikkamehua, 1 dl appelsiinimehua, kiivi, inkivääriä vajaa sormenpäänkokoinen nokare, kurkumaa ½ tl, hunajaa 1 rkl, tummaa kaakaota ½ rkl, 2 valkosipulin kynttä. Koko homma blenderiin ja sekaisin. Tuloksena on jännän makuinen flunssajuoma. Ensimaku on mustikkainen ja makea. Jälkimaku on ärhäkkä. Vaimo sanoi, että haju on tosi raju. En myönnä, kun en itse sitä hajua haistanut. Tunsin heti oloni paremmaksi. Olihan siinä vitamiinien, flavonoidien kauhea sekamelska, yhdistettynä kansanparannusyrteillä ja -uutteilla. On se perkele, että ei virus ala lähtemään kehosta.

On yllättävää miten paljon on myös aikaa katsella telkkaria ja säätää kotona. Sain treenitakin ja salipaidan painatukseen. Painatin selkään #kollikkaukko ja etupuolelle tuli yhteistyökumppaneiden logot. On hienoa että sekin hoitui pienellä vaivalla. Saunan kiuas on nyt ehjä ja olen ehtinyt järjestellä vähän kamoja. Normaali arjessa on siis paljon aikaa tehdä asioita. Nyt huomaa sen, kun treenit ovat vieneet niin paljon aikaa ja treenien siirtymät sekä valmistavat toimet. Ainoa iso ongelma on vielä auton puuttuminen, pitää pyörällä tehdä siirtymät liukkaalla kelillä paikasta toiseen. Peilijäällä ilman nastoja on vähemmän mukavaa hommaa. Onneksi kesä tekee tuloaan kovaa vauhtia. Samoin tulevat kilpailut. 

yhteistyökumppanit

#kollikkaukko

Asenne ratkaisee

Pienen kokeilun jälkeen ajattelin alkaa tiukentamaan taas tehoruuvia niin, että saan harjoittelun oikealle tasolle tulevaa ajatellen. On pidettävä kuitenkin asenne sellaisena, että järki on päässä eikä riskeeraa yhtään kun on kipeänä. Pelaan kuitenkin eräänlaista peliä kalenterin kanssa. Aika menee armottomasti eteenpäin ja on puntaroitava omaa kuntoa ja tulevaa kaiken muun lisäksi. Suunnitellut treenit ovat menneet hieman pilalle ja ohjelmat uusiksi. Yritän ammentaa positiivista asennetta joka asiasta, mikä on minulle hieman vierasta. Olen kuitenkin huomannut saavani siitä voimaa treeneihin, töihin ja arkeen. Moni pitää sitä ehkä heikkoutena, mutta olen jo ehkä tähän ikään ehtinyt omat alfauroksen kukkoilut tehdä. Nyt voi ajatella vähemmän käskevällä ja tiukalla asenteella. Turha räyhätä, kun hommat selviää ja hoituu ajattelemalla sekä tekemällä. Joskus pitää pyytää apua, jos ei itse osaa tai tiedä. Jos joku arvostelee, voin kyllä sanoa, että on tässä parit hiekkakakut joskus taputeltu elämän hiekkalaatikolla. Välillä kakku on huono kakku ja välillä parempi. Triathlonin kohdalla rima on asetettu niin ylös, että nöyränä on oltava että riman ylittää. Peili kertoo pahimman vastustajani. Haastan sen mörön kilpailuun!