keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

16. viikko - Viimeinen ”ylläpitävä” treeniviikko

Viikonloppuna ennen viime viikkoa olin mökillä perheen kanssa. Mökillä tuli tehtyä puusavottaa sekä käytyä pilkillä Jessen ja Jannan kanssa. Tietenkin oli myös juoksutreeniä ja muuta mukavaa tekemistä. Sain kuitenkin viikonloppuvapaan perheen kanssa, aivan huippua. Se on harvinaista herkkua vuorotyöläiselle, sillä 3 päivän vapaat osuvat yleensä arkipäiville. Voisin minä kuitenkin isänmaallisena miehenä muutaman euron lahjoittaa Sipilän talkoisiin näistäkin viikonlopputöistä ja niihin kuuluvista lisistä. Harmi kun ei ole tilinumeroa minne voisin lahjoitukset viikonloppulisistä tehdä. Vinkki päättäjille: Avatkaa lahjoitustili Pelastakaa Suomi -talkoille, niin voi osallistua vaikka yksityishenkilönä muutamalla kympillä, vaikka veronpalautusrahoilla. Se avattava pankkitili minne lahjoitukset tehtäisiin, voisi olla kuitenkin suomalaisessa pankissa eikä panamalaisessa. 

Ei päässyt vielä avoveteen uimaan. 

Maanantai
Viimeinen kova ylläpitävä viikko alkoi pitkällä rauhallisella uinnilla. Ennen iltavuoroa on hyvä käydä uimassa, koska kroppa tuntuu hyvältä ja muutenkin vireystila on huipussaan silloin. Pientä kireyttä oli kuitenkin havaittavissa puusavotan jäljiltä. Ei se Juha Mieto ole turhaan kehunut puutöiden hyötyjä urheilijalle. Erittäin monipuolista jumppaa!  Uinnissa huomasin kuitenkin yläkropan olevan kireä kuin viulunkieli ja valmiiksi kankeat olkapäät eivät meinanneet löytää hyvää liukua millään. Raahasin itseäni kuitenkin ensimmäisen 1000 metriä voimalla ja sitten alkoi liikeradat laajenemaan. Yritin keskittyä siis liukuun, vartalon kiertoon ja pään asentoon. Omasta mielestä se meni hyvin, mutta jotain silti puuttuu. Oli kuitenkin hyvä fiilis uinnin jälkeen kun mittariin kertyi 4000 metriä kohtalaista räpistelyä.

Pitkä rauhallinen uinti.

Tiistai
Päätin vetää kovan yhdistelmätreenin ajanpuutteen takia. Aamuvuoro takana ja väsytti kiitettävästi. Keli oli hyvinkin epävakaa. Keli sisälsi monta elementtiä: aurinkoa, rakeita, vettä ja lunta. Oli vaan lähdettävä ja toivottava että treeni osuu hyvään väliin pilviä. Päätin kuitenkin ajaa autolla Joroisiin, pois liikenteestä ja katuhiekasta. Se oli hyvä päätös näin jälkikäteen mietittynä. Onnistuin tekemään pyörätreenin suhteellisen hyvässä kelissä, vaikka tie oli märkä ja välillä satoi vettä. Aurinkokin paistoi hetken aikaa. Joutsenet ja kurjet olivat juuri sillä hetkellä kohdallani sulassa sovussa pellolla syömässä, kun aurinko loi säteensä pellolle. Oli upeaa ajaa pyörällä ohi tästä lintutokasta. Muuten ei upeita hetkiä lenkillä ollut. Sykkeet oli tapissaan muutamaan otteeseen ja yritin pitääkin ne siellä hetken aikaa, että ei tuntuisi liian mukavalta iltapäiväretkeltä Joroisten maalaismaisemissa. Pyöräilyn jälkeen tein juoksuvetoja upean pehmeällä tiilimurskalla Joroisten urheilukentällä räntä-, lumi- ja raesateessa. Elämä on hienoa ja luonto samoin!

Pyöräily ja juoksu multikelissä.


Keskiviikko

Aamuvuoron jälkeen kroppaa väsytti ja nilkoissa oli kovat kivut. Päätin lähteä uimaan, kun en reppana muuta keksinyt tähän hätään. Mikkihiirilaastari ei nyt auta ja vielä tämä viikko olisi treenattava. Saunoin rauhassa ja kävin uimassa kovia lyhkäisiä vetoja. Oli ihan kiva treeni loppujen lopuksi, sain varattua uimahallilta hierojankin seuraavalle viikolle. Jumittuneet jalat tarvitsevat nyt jotain apua muualta kuin lääkäriltä. Sairasloma ei ole vaihtoehto. Ajatukset ovat kuitenkin hieman sekavat nilkkojen takia. Yritetään kuitenkin kääntää tappio voitoksi jollain konsteilla, kyllä sitä jotain keksitään tähänkin ongelmaan.

Torstai
Vapaa. Aamuvuoro.

Perjantai
Oli vapaapäivä. Ajoin auton taas Joroisiin ja päätin lähteä käymään pitkän lenkin Rantasalmella. Keli oli taas hyvin epävakaa ja kylmä. Oli luvattu lumisadetta. Matka kohti Rantasalmea alkoi Palviaisen mäen kautta että ei liian helpolla pääse. Laitoin silmät kiinni alamäessä ja kuvittelin olevani Teneriffalla harjoitusleirillä, mutta ei tuntunut yhtään lämpimältä siitä huolimatta. Ei Afrikan lämpimät pasaattituulet lämmittäneet varpaita, vaan tuttu pohjoinen pakkasherra helli varpaita pienellä jäätävällä puhalluksella.

Voinsalmen jälkeen tuntui siltä että taidan pitää pienen pysäyksen Rantasalmen kirkonkylän huoltoasemalla. Välillä tuli rakeita ja varpaat olivat aivan jäässä. Hitto kun olisi kengän päälle laitettavat suojat.. yliarvostettua vai onko? Eräässä alamäessä vastaan taisi ajaa siviilipoliisiauto ja vänkärinä ollut ”vuokko” nauroi leveästi. Olikohan ylinopeutta? Yritin katsella pelloille näkyykö siellä eläimiä tai lintuja. Nekin olivat viisaita ja lähteneet suojaisampiin paikkoihin keliä suojaan. Lopulta saavuin huoltoasemalle ja varpaissa ei ollut enää tuntoa.

Huoltoasemalla oli tyypillinen rento meininki. Eläkeläiset ja työmiehet olivat vaihtamassa kuulumisia sekä syömässä. Huomasivat kuitenkin kun saavuin ”hoippuen” kahville. Kahvi ja pizzapala tekivät todella hyvää kropalle ja mielelle. Otin myös nipun suupyyhkeitä ja tein niistä kengän sisään vuoret. Vaihdoin myös muutaman sanan pyörätuolissa olevan vanhan miehen kanssa. Hän kertoi polkeneensa joskus Rantasalmelta Helsinkiin Tiina Lillakia katsomaan. Täytyy myöntää että hän on ollut todellinen urheilun ystävä ja Tiina Lillakin fani! Kertoi menettäneen jalkansakin pyöräilyssä. Pysähdys kesti noin 15 minuuttia ja heti sai kuulla melkoisen tarinan. En siis turhaan lähtenyt reissuun sinä päivänä.

Varpaat ja ukko sulivat Rantasalmella. Treeni jatkui takaisin Joroisiin ja tietenkin Palviaisen mäen kautta. Keli oli muuttunut hieman ja aurinkokin paistoi välillä. Matkaa ja aikaa kertyi liian vähän. Kävin tekemässä lisälenkin ja ihailin vielä karua savolaista maalaismaisemaa. Ei paleltanut enää varpaita eli kengänsuojukset ovat turhaa. Suupyyhkeet huoltoasemalta ajaa saman asia eli järkeä saa käyttää ja kengänsuojia ei tarvita. Juoksuhermotus jäi tekemättä kun tuli muuta puuhaa.

Lauantai
Vapaa. Iltavuoro.

Sunnuntai
Iltavuoroa ennen oli hyvä lähteä jännityksellä kokeilemaan nilkan sietokykyä. Lähdin teipatulla nilkalla ja ilman särkylääkettä juoksemaan kevyttä höntsävauhtia viikon viimeistä pitkää. Keli oli hyvä ja aurinkoinen. Taivaanrannalla oli mustia isoja pilviä, mutta nämä pilvirintamat painuivat ohi ja sain nauttia hienosta auringonpaisteesta. Kuulostelin nilkkaa koko matkan, otin muutamia rentoja vetoja alamäkeen ja kiusasin kipua esille. Luulen, että löysin kivun aiheuttajan, se on todellakin kenkä. Se ei tue riittävästi jalkapohjan kaarta eli pitäisi saada pronaatiotuettu pohjallinen tai kenkä. Lisäksi kengät ovat loppuun juostu ja vaimennukset ovat menneet huonoksi. Sain juostua melkein 30 km ja aikaa meni hieman alle 3 tuntia. Ihan tyytyväinen pitää olla kun nilkka pysyi kasassa juoksun ajan. Iltavuorossa ei tosin tarvinnut juoksuaskelia enää ottaa kun kipu alkoi kertomaan olemassaolostaan. 

Juoksulenkillä huomasin että silta voi joskus nousta pystyyn.

Yhteenveto viikosta
Tämä viimeinen 3 viikko alkoi jo tuntumaan. Nyt alkavat treenit jo tuntumaan niin hyvässä kuin pahassakin. On kuitenkin löydettävä ratkaisuja ongelmiin. En ole se penaalin terävin kynä, mutta jotain tietoa on kertynyt tässä elämän varrella. Lajina tämä triathlon on kuitenkin minulle uutta ja ihmeellistä. Vammojen ja kivun kanssa painiminen on aika tuttua puuhaa. Onneksi on kuitenkin enemmän intoa kuin järkeä ja osaa löytää nautintoa tästä treenaamisesta ja muustakin elämästä. Tavoitteet ovat kovat ja niitä varten on harjoiteltava. Olen tällä hetkellä elämäni kunnossa. Loppusanat taas No Guts No Glory!



PS. Kiitos Esko Kotivuorelle! Hyvät kisa-asut: http://www.compressport.fi/

perjantai 15. huhtikuuta 2016

14.-15. viikko - Ylläpitävää treeniä

Viime viikolla alkoi ylläpitävän harjoittelun jakso. Ylläpitävä jakso kestää 3 viikkoa ja ei ole niin kevyttä kuin se antaa ymmärtää. Heti maanantaina ohjelmassa oli pitkä pyöräily ja juoksu. Harjoituksen kestoksi tuli hieman yli 5 tuntia. Fiilikset oli aivan katossa, kun jalat vain menee ja menee. Tuntui upealta ajaa maantiellä. Pyöräilyssä alla oli Suomen päästä päähän käyttämäni hybridi. Kisapyörä / harjoittelupyörä oli Peräsalmen Jukalla huollossa. Hybridi ajoi tehtävänsä ihan täydellisesti, kun lukkopolkimet auttoivat pyörityksen ”hyvälle pähkinälle”. Tehollisestikin varmaan hyvä treeni, kun pyörä painaa aika paljon tarakkoineen ja lokasuojineen. Renkaiden rullaus on myös ihan toista luokkaa kuin maantiepyörässä. Ajoasentokaan ei ole ehkä se parhain, mutta sekään ei haitannut menoa.

Nuorgam – Hanko fillari on hyvä treenipyörä hiekkaisilla Varkauden kaduilla ja pyöräteillä.

Treeniviikon ensimmäinen päivä kesti yli 5 tuntia.

Juokseminen oli myös mukavaa pyöräilyn päätteeksi. Vauhti oli ihan hyvä ja sykkeet pysyivät alhaalla. Loppumatkalla nilkka oireili hieman, mutta ei haitannut menoa. Burana ja teippaus ovat hyvä lääke tähän ongelmaan. Kipua kohti auttaa joskus vammoihin, itse käytän sitä ohjetta mahdollisemman pitkälle. Ei tulisi treenaamisesta mitään, jos jäisi valittamaan jokaista kolhua ja kipukohtaa. Kipuja on kuitenkin hyvä ”kuunnella”. Paras pieleen mennyt kivun ”kuuntelu” oli jokunen vuosi sitten, kun polvi sai tällin juoksupolulla, viikko tällin jälkeen kävin lääkärillä poistattamassa ”nestettä” polvesta ja se neste oli verta. Magneettikuviin ja leikkauspöydälle oli lääkärin käsky. Pääsin onneksi aika nopeasti hoitoihin, koska vakuutukset olivat kunnossa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että kun oikeasti koskee, niin sitten lääkäriin. Tämä kipua kohti on sitten minun toimintatapa ja se ei sovi ehkä kaikille. Epäilemättä se kolahtaa vielä pahasti, kun alkaa elvistelemään. Olen kuitenkin tässä vuosien varrella oppinut huoltamaan kipeitä ja rikkonaisia jalkateriäni, jalkoja ja muita pieniä juttuja. Siitä tulikin mieleen, että olisi varmaan hyvä saada uudet lenkkarit ennen kisoja. Hyvillä kengilläkin säästää jalkoja ja minun Adidakset ovat purreet asfalttia jo yli niiden sietorajan. Kyllä niillä vielä kuitenkin juoksee, kun ne ovat vielä kasassa, jos sinnittelisi vielä kuukauden niillä.

Uinti on mystinen laji. Välillä se menee hyvin ja välillä se menee hyvin huonosti. En tiedä mikä siihen neuvoksi. Olen tosin saanut vauhtia ja otetta veteen paremmaksi. Olen ehkä aloittanut uinnin liian myöhään. Ei ehkä ole paras ikä opetella oikeaa uintitekniikkaa 46-vuotiaana. Uintihistoria on varsin huono, eli saunasta järveen ja kaljan kanssa terassille istumaan. Neuvoja on hankala saada, kun uimakaverina on naapuriradalla vesijuoksua harrastavia eläkeläisnaisia. Välillä on käynyt hyvä tuuri, kun joku uinnista ymmärtävä on sattunut uimaan samaan aikaan ja kertonut pari vinkkiä. Vuorotyöläisen huonoja puolia on, kun ei pääse yhteisharjoituksiin kovin usein. Siellä saisi hyviä vinkkejä vauhtiin ja tekniikkaan. Yksi parhaita puolia on kuitenkin, kun pääsee avoveteen uimaan. Tykkään siitä hommasta kuin hullu puurosta. Triathlonkisan uintilähtö on aivan jotain mielettömän hienoa. Varsinkin jos joutuu keskelle lähdön ”pesukoneeseen”. Kättä ja jalkaa tulee joka suunnalta. On taisteltava itsensä eteenpäin, pois sieltä. Voi helmapelti, että se on hienoa hommaa!!

Tahkon puolimatkan uintiosuuden jälkeen tunnelma korkealla. Pari viikkoa täydenmatkan kisan jälkeen.

Tavoite on selkeänä edessä Lanzarotella. Kaiken kaikkiaan on ihan hyvät fiilikset, vaikka on vähän pieniä käytännön juttuja hoidettavana. Pitää tinkiä joistakin asioista varusteissa ja harjoittelussa. En saanut pyörään uusia kiekkoja, kun Saulin lainaamat kiekot eivät käyneet minun pyörään. Kisa-asuun sain juuri rahaa, kun tili oli hieman isompi pyhätöiden ansiosta. Hierojalla olisi ihan kiva käydä, mutta käydään sitten syksyllä vetämässä loppuveryttelyt Norjan tuntureilla vaimon kanssa. Jos ne jumit lähtisi siellä lihaksista ja päästä. Kisapyörä tuli Jukalta ja pääsin testaamaan sitä pitkästä aikaa tiellä. Positiivinen ajattelu vie eteenpäin vaikka mitä tulisi. 5 viikkoa kisaan. No Guts No Glory!

Kisapyörä Lanzarotelle.


perjantai 1. huhtikuuta 2016

13. viikko - Viimeinen vyönreikä

Negatiivinen positiiviseksi ja Mr Murphy

Ironman Lanzaroten kilpailu lähestyy. Tämä viikko on ollut lepoviikko ja silti tapahtumia on riittänyt. Se on kuitenkin tärkeintä, että tavoite on kirkkaasti näkyvissä, vaikka vastuksia tuleekin matkan varrelle. Minun vastuksissa ei ole kuitenkaan kyse elämästä tai kuolemasta, joten ei kauhean vakavista asioista puhuta. Ne ovat kuitenkin asioita mitkä ärsyttävät, rajoittavat, masentavat, hidastavat ja vaikuttavat suunnitelmiin.

Vastukset ovat minun kohdalla taloudellisia juttuja, kuten Ford Mondeon hajoaminen täydessä muuttokuormassa peräkärry perässä moottoritielle. Pääsiäisen paluuliikenne oli vielä ihan ”hyvässä” vaiheessa kun autosta hävisi vedot. Sain rullattua yhdistelmän tien reunaan kaiteen viereen. Onneksi ei aiheutettu onnettomuutta kenellekään, kun jouduimme jäämään aika pahaan paikkaan kuorman kanssa. Varoituskolmiokin oli kuorman alimmaisena.

Loppujen lopuksi saimme vanhimman tytön muuton tehtyä loppuun seuraavana päivänä. Onneksi on olemassa muutama hyvä ystävä, ja Matti ja Päivi auttoivat meitä. Matti haki peräkärryn moottoritieltä ja saimme heiltä autoa lainaan seuraavaksi päiväksi, että pystyimme tekemään tytön muuton loppuun. Mondeo hinattiin korjaamon pihaan, josta se lähtee jatkojalostukseen tai hevonkuuseen. Minulle se ei jää.


Tämä Ford Mondeo on ollut auto mikä on jättänyt tielle ennenkin. Se on ehdottomasti ollut kallein auto mitä minulla on ollut. Autoon on asennettu uusi turbo, polttoaineen korkeapainepumppu, suuttimet, kytkin ja iso määrä muita ”halvempia” osia. Herääkin kysymys, ovatko kaikki Fordit yhtä paskoja autoja vai onko minulla maanantaipäivän yksilö? Minä olen nyt Ford kokeiluni tehnyt ja todennut että Mondeo saa mennä ja kevät toi minulle lumen alta -98 Golfin. Siitä saan itselleni auton käyttöön. Paskahan sekin on, mutta yhdellä Mondeon remonttihinnalla saa 10 kappaletta -98 Golfeja tai peräkärryllisen varaosia siihen. Lopuksi pari positiivista sanaa Ford Mondeosta: se oli tilava ja hyvä ajaa.

-98 Golf. Kyllä se minun kaltaiselle Kriisinhallintaveteraanille läyhyksi kelpaa. ( läyhy = rt-slangia hieno auto, auto)

Katse eteenpäin

Lepoviikko alkaa olla takanapäin ja suunnitelmat on tehty. Teimme myös koutsi Kaitsun kanssa uuden ohjelman kilpailuvalmiuden parantamiseksi. Itse olen alkanut henkisen valmentautumisen kilpailua varten. Nyt tarkistetaan varusteet ja valmistaudutaan koitokseen. Koitokseen, missä Köllikkäukko testataan. Työ on jo hyvin pitkälle tehty. Vyö on kiristetty viimeiseen reikään ja vielä kiristetään lisäreikään jos on tarvetta. Negatiivinen on käännettävä positiiviseksi virraksi ja keskityttävä vain olennaiseen. On nautittava tulevasta. Sitä varten tässä on töitä tehty.