Köllikkäukon 3. viikko

Alkuviikko meni tosiaan vähän normaalista poiketen, kun päätin poiketa tervehtimässä siskojani ja vanhempiani Oulun suunnalla. Päätin kuitenkin ajaa ensin mökille katsomaan, että kaikki on siellä ok. Tytär vietti siellä synttäreitään pieni aika sitten. Reitti kulki Joensuun kautta Kajaaniin ja matkalla maisemat muuttuivat talvisiksi. Aamun treeni painoi hieman jalkoja ja pidin pari pysähdystä matkalla, etteivät ihan kokonaan jäykistyisi. Oli ihan mukavaa matkata pitkästä aikaa yksin, vaikka teinkin pitkän kiertotien synnyinmaisemiin, Kärppien kotikonnuille.

Matkapäiväni jälkeen heräsin hyvin nukutun yön jälkeen vanhempieni luona. Essi koira toivotti minulle hyvät huomenet nuolaisemalla naaman märäksi. Eläkeläisillä oli jotain suunnitelmia aamupäiväksi, mutta he eivät tienneet, että niin oli minullakin. Olin jo monta päivää aikaisemmin suunnitellut meneväni uimaan Raksilan uimahalliin 50 m radalle. Aivan luksusta! Olin käynyt siellä joskus kakarana viime kerralla. Yksi mieleenpainuvimmista uimareissuista Raksilassa oli, kun yllytimme veljeni kanssa isän hyppäämään 1 m ponnahduslaudalta pää edellä altaaseen. Mahdottoman yllytyksen jälkeen isä sitten hyppäsi. Kävi kuitenkin niin, että isän niska venähti ja hän kulki monta viikkoa tukikaulus niskan ympärillä. Taitaa niska vieläkin vihoitella aika ajoin. Sellainen tarina löytyy sieltäkin paikasta.

Uimahalli oli hieman muuttunut reilussa 35 vuodessa. Saunat olivat ihan ok, sieltä puuttuivat eläkeläisukot ja heidän päivän puheenaiheet. Ukot istuivat siellä tuppisuuna ja päätin lähteä uimaan, kun ei juttuja päässyt kuulemaan. Oli tosiaan hienoa uida pitkällä radalla, mutta yksi ”herra x” oli Oulunkin kuntouintiradalle tullut kellumaan. Törmäsin häneen eli uin karille. En tosin tiedä oliko herran nimi Kari. Ärsytti hieman, mutta mitä noista. Vesi tuntui hieman raskaalta, edellisen aamun pyöräily ja juoksu painoivat jaloissa. Vai olikohan vesi paksumpaa kuin meillä?

Uinnin jälkeen kävin vielä Jäälissä tervehtimässä serkkutyttöä ja kummipoikaa. Eräänlaista triathlonia tämäkin, kun on yritettävä vierailla mahdollisemman monessa paikassa mahdollisimman nopeasti. Illalla oli nimittäin vielä päivällinen vanhempieni ja siskoni Minnan kanssa kiinalaisessa ravintolassa. Kunnolla kiinalaista evästä, niin sain taas hyvät unet isän ja äidin luona. Aamulla ohjelmassa oli toisen siskon luona käynti ja kotiin lähtö.

Oulun reissu meni liian nopeasti ja suunnitellut treenit eivät ihan onnistuneet. Joka tapauksessa, oli muuten upea nähdä kummipoikaa, serkku, siskoja ja vanhempiani pitkästä aikaa. Niin paljon olisi juteltavaa ja niin vähän ehtii jutella. Tanjan, toisen siskoni näkeminen oli yksi reissun kohokohtia. Päätin, että Oulun suunnalla on alettava käymään useammin. Nämä muuttujat treeneihin ovat hyviä selityksiä, jos treeni jää tekemättä. Ehdin nimittäin vielä kotiin tullessa salille sisäpyöräilyyn ja löysin riittäviä tehoja, että sain itseni väsyneeksi seuraavan aamun aamuvuoroon. Herääminen oli taas jotain epätodellista.

Kaiken hässäkän ja muuttujien jälkeen tämä viikko päättyy pitkään juoksulenkkiin. Koiria käyttäessäni olin havaitsevinani ilman viilenneen ja talven vihdoin tulevan myös tänne Varkauteen. Nyt lähden lenkille vielä kesäkengillä, nastakengät kaivetaan myöhemmin esille. Tänään oli viimeinen aamuvuoro ja olo väsynyt. Juoksulenkki virkistää tai sitten ei, sen vaikutus selviää myöhemmin. Väsyneenä taas keksii tekosyitä, miksi en lähtisi lenkille. Niitä syitä löytää vaikka kuinka paljon. Tässä muutama.. ”Olenhan treenannut jo kohta 3 viikkoa ja tarvitsen lepoa.” ”Nilkkaan koskee.” ”Söin vähän aikaa sitten.” ”Kello on paljon.” 

Voi helmapelti mitä selityksiä. Tämä ”hiutale” lähtee nyt viikon viimeiselle lenkille. Hiutale on rauhanturvaajien vanha slangisana joka tarkoittaa ensikertalainen, äkkinäinen, junnu, kokematon yms.

P.S. Tähän loppuun vielä kuvaa tämäniltaisen lenkin yhteenvedosta!

Köllikkäukon 2. viikko

Köllikkäukon toinen viikko alkoi samalla teemalla kuin ensimmäinenkin. Harjoitusten pääpaino on kestävyyden luonti eli matalilla sykkeillä pitkäkestoisia harjoitteita. Salin puolella se tarkoittaa pitkiä sarjoja ja wattbikella parin tunnin harjoituksia, johon juoksuhermotus päälle. Uinti menee niin sanotusti ”musta tuntuu”-tuntumalla. Yritän käydä uimassa pari kertaa viikossa ja uida vähintään tunnin kerrallaan. Yhtenä päivänä uin eri matkoja kovalla tempolla ja matkojen välissä aina pieni tauko. Toisen uintipäivän uin rauhallisesti ja pitkään. En tiedä teenkö oikein, mutta olen huomaavinani kehitystä tapahtuneen.

Kuvaa veden alta

Arki on ollut kiirettä ja pitäisi taas tehdä jo keväällä käyttämääni lukujärjestystä treenien onnistumiseksi. Tein silloin sunnuntai-iltana lukujärjestyksen alkavalle viikolle, että sain treenit onnistumaan kiireisen aikataulun kanssa. Se osoittautui hyväksi, kun tein töitä Varkaudessa ja kävin huoltamassa Kalpan B1 joukkuetta Kuopiossa. Heräsin aamulla kello 06.00 ja olin monesti kotona vasta kello 22.00. Huomasin että aina löytyy aikaa treenata vaikka tunti, kun aikatauluttaa menonsa ja suunnittelee treenit etukäteen. Tulipahan käytyä Kuopiossakin uimahallissa ja pelireissuilla lenkillä ennen aamupalaa. Turha selitellä, kun aikatauluttaa menot ja suunnittelee treenit.

Harjoituspäiväkirjaa olen pitänyt vasta tämän vuoden. Vaatii hieman viitseliäisyyttä kirjata tekemiset, mutta helpointa on tehdä se heti harjoituksen jälkeen. Minun kohdalla se on tehtävä mahdollisimman nopeasti tai se loki jää tekemättä. Jos kirjaa vasta viikonloppuna, niin ei muista kunnolla asioita mistä ei ole jäänyt ”dataa”. On myös riski että alkaa laskemaan kilometrejä tai viikkotunteja. Haluaa lisää tunteja ja kilometrejä. Seurauksena voi olla rasitusvammoja tai alentavat suoritustehot pidemmäksi aikaa. Merkitsen harjoituspäiväkirjaan ainoastaan harjoitteet. Siirtymiset paikasta toiseen pyörällä ovat piilotreeniä ja ne ovat ihan hyviä harjoitteita vaikka ovatkin lyhyitä. Paras piilotreeni oli, kun hain 17-vuotiaan pojan koulusta hybridipyörällä. Matkaa tuli noin 2 km pojan luo ja 5 km kotiin. Poika istui tarakalla ihan samalla tavalla kuin pikkupoikanakin. Tosin nyt hän teki analyysiä nopeudesta ja nakkeli viisauksia polkijalle. Nopeus oli muuten ihan hyvä ja jalat keräsivät hieman happoa kun tuli poljettua sykkeet tapissa kotiin asti. Isän ja pojan laatuaikaa.

Kolmas viikko menee samoissa merkeissä kun 1. ja 2. viikko. Saa nähdä missä päin teen mitäkin harjoitteita. Pakkaan pyörän ja vastuksen autoon, jos joutuu ”konkeloimaan” vastuksella treenin jossain muualla kuin omalla tutulla salilla. Hyvää kolmatta viikkoa kroppa, minulla on suunnitelmia sinulle!

Köllikkäukon 1. viikko takana

Sunnuntai, 8. marraskuuta

Sunnuntaina 8. päivä marraskuuta laitoin mainostamani tavoitteen lukkoon. Maksoin Ironman Lanzaroten ilmoittautumismaksun. Samalla tajusin että nyt ei ole paluuta, vaan on lunastettava lupaus jonka annoin Kalpa B1 pelaajille ennen sieltä lähtöä. Lupaus oli haaste itselle ja en edes kunnolla tiedä mitä se vaatii. Sillä kesän kilpailut olivat vain pieni raapaisu lajin pintaa. Nyt lähdetään aivan uusille vaatimustasoille ja se vaatii todella kovaa työtä. On myös haaste lähteä kauas kotoa ilman tuttuja tai huoltoa, mitään. Lisäksi kehossa on vielä liikaa painoa kannettavaksi Lanzaroten pyöräilyosuuden nousuihin.

Maanantai, 9. marraskuuta

Iltavuoropäivinä vireystila treenata on yleensä parhain, jos ei lasketa vapaapäiviä. Tänään oli ohjelmassa salitreeniä ja uintia. Salilla teen yleensä ”vanhojen ukkojen” laitteilla, mutta olen jo pikkuhiljaa oppimassa uusiakin juttuja salin ammattilaisten opastuksella. Kestävyys on nyt mitä tavoitellaan, toivottavasti olen oikeilla jäljillä.

Uinti oli ohjelmassa vielä ennen iltavuoroa. Uiminen on minulle pyöräilyn ohella painotetun opettelun kohde. Uinti on ollut yleensä saunasta nopeasti järveen ja yhtä nopeasti terassille istumaan olut kädessä. Suuren avun on antanut Kaj ja Sauli sekä ehkä paras opettelun välinen, youtube. On ollut hankalaa löytää vauhti, tartunta veteen, rentous, asento, eli oikea tekniikka. Aina kun luulee oppineensa jotain ja keskittyy seuraavaan ongelmaan, edellinen opittu asia menee väärin. Uintitekniikan kanssa tulen tekemään vielä paljon työtä, nyt kuitenkin uin vapaassa vedessä suhteellisen suoraan kilpailuissa.

Tiistai, 10. marraskuuta

Aamuvuoro. Vireystila on nolla. Kaikkea muuta säätämistä ja pidin vapaapäivän. Nytkö luovutin? No en hitossa!

Keskiviikko, 11. marraskuuta

Vapaapäivä. Tänään on vuorossa salitreeniä Wattbikellä ja juoksua juoksumatolla. En oikein pidä sisäpyöräilystä itsekseni, se on äärimmäisen tylsää. Nyt pitäisi polkea 60 km matalilla pk-sykkeillä ja juoksu päälle eli se tietää reilun 2 tunnin treeniä. Ajan saa kuitenkin hyvin kulumaan jos omistaa tabletin tai älypuhelimen. Niiden kautta voi katsella elokuvia tai valmistella päätä kisoihin katsomalla Youtubesta Ironman kisoja. Juoksu kulki kivasti matolla. Päivän saldona oli reilun 2 tunnin treeni ja hyvä mieli! PS. Olisi hienoa jos Wattbiken edessä olisi telkkari USB-liitännällä.

Wattbike datakeskus.

Torstai, 12. marraskuuta

Vapaapäivä. Piti mennä mökille tekemään puuhommia, mutta ei ole autoa. Käyn sitten uimassa Varkauden uimahallilla heti aamutuimaan, niin kuulen päivän parhaat jutut uimahallin saunassa. Siellä on mukava kuunnella eläkeläisten mielipiteitä asioista kun ottaa löylyt ennen uintia. Tänään oli muuten aiheena Heinäveden SOTE asiat ja Venäjän dopingskandaali. Hyviä tarinoita!

Uinti tuntui raskaalta ensimmäisen 500 m, jonka jälkeen paikat alkoivat aukeamaan. Jalat painoivat edellispäivän treenistä ja otin pullin käyttöön 1500 m jälkeen vähäksi aikaa. Välillä otin 100 m täysillä ja palasin rauhalliseen tempoon. Yritin löytää hyvän vedon käsillä ja löysinkin. Sami tuli treeneihin ja neuvoi käden asennossa kun se on irti vedestä. Pitäisi lähteä rennommin.. keskityin tähän ja ote vedestä katosi. Miten voin olla noin urpo että en voi tehdä kahta asiaa. Uidessa meni vähän yli tunti ja oli vähän sellainen olo että milloinhan sitä alkaa älyämään. Tiedoksi: Pull on ”koho”, joka laitetaan reisien väliin niin takapuoli nousee pintaan. Näin saadaan hyvä liukuva uintiasento.

Perjantai, 13. päivä

Perjantai salipäivä. Jalkatreeniä.

Lauantai, 14. päivä

Iltavuoro. Vireystila oli hyvä. Ohjelmassa Wattbike ja juoksu. Viritin taas hikipyyhkeen, juomapullon ja kännykän kautta Youtuben. Pyöräily meni hyvin ja juoksu vielä paremmin. Juoksussa sykkeet pysyivät alhaalla 12 km/h vauhdilla ja käytin välillä vedoissa 15 km/h vauhtia. Treeneihin meni aikaa 2,5 tuntia ja hyvillä fiiliksillä pukuhuoneeseen. Suihkun jälkeen luin jäähdytellessäni iltalehden uutisia kun huomasin heti että Pariisissa on tehty terrori-isku. WTF!! Hyvä fiilikset muuttuivat suruksi iskun uhrien omaisten puolesta ja mietin lisäksi että mikä tätä maailmaa vaivaa?

Sunnuntai, 15. päivä

Aamuvuoro. Vireystila ihan ok ja menin töiden jälkeen katsomaan pojan kiekkopeliä. Siellä aika vierähtikin aika hyvin ja syömättömyys teki ärtyisäksi. Ei kiinnostanut lähteä enää illalla tihkusateeseen juoksemaan pitkää lenkkiä ja henkinen taistelu alkoi. Olen hyvä keksimään tekosyitä että ei tarvitse lähteä lenkille, mutta nyt sunnuntaina sähköpostiin saamani vahvistus maksetusta Ironmanista Lanzarotelle hylkäsi kaikki tekosyyt.

Pitkä juoksulenkki tihkusateessa teki kropalle hyvää. Energiatasot kropassa olivat vähäiset, mutta vajaan 2 tunnin lenkki menee vähemmälläkin kun on kropassa läskiä. Nesteet olivat nimittäin ihan ok. Edellisen päivän treeni tuntui kuitenkin hieman jaloissa ja olin ottanut pari jyrkempää pätkää kävellen, että sykkeet pysyvät riittävän alhaalla. Samalla oli mukavaa haistella ilmasta talvea, joka on tulossa Savoon lähipäivinä. Viikon treenisaldo oli 11 tuntia ja 5 minuuttia treeniä. Ihan hyvä alku köllikälle.

PROJEKTINA IRONMAN LANZAROTE 2016

Olen 45-vuotias suomalainen hieman ylipainoinen mies. Olen ammatiltani ”moniosaaja” eli teen monia asioita mahdollisimman ammattitaitoisesti ja tällä hetkellä olen kuljetusalan ammattilainen hyvällä työnantajalla. Ajan koneita veturista trukkeihin. Tehtävät eivät tosin vastaa koulutusta, johon aikoinaan koulut kävin, mutta olen kuitenkin mielestäni hyvässä työpaikassa ja hyvällä työnantajalla. Olen ollut myös rauhanturvaajana maailmalla neljässä operaatiossa Lähi-idässä, Balkanilla ja ”A-landissa”. Syy miksi olen ollut rauhanturvaajana, on ollut työttömyys ja kokemusten hakeminen. Kokemuksia olen todellakin sieltä saanut. Tämän kautta ehkä sotilasurheilulajit ovat olleet lähellä sydäntäni.

Olen tehnyt näitä urheiluprojekteja normaalisti kavereitteni kanssa ja kutsun niitä projekteiksi niiden haastavuuden takia. Haastavuus vaatii paljon valmisteluita varusteiden, huollon ja harjoittelun suhteen. Hyvällä valmistautumisella pyritään minimoimaan virheet, mutta virheitä tehdään joka tapauksessa. Virheet eivät ole välttämättä huono asia, vaan niistä saa oppia seuraaviin koitoksiin.

Aikaisemmat projektit ovat olleet sotilasurheiluun liittyviä tosi rankkoja, 2 vuorokauden kilpailuja Virossa, 4 päivän marsseja Hollannissa, 2 päivän sotilasmarssi Sveitsissä, kaukopartiohiihdot, lukuisia kevyempiä jotoksia Suomessa. Yksi mieleenpainuvimmista projekteista oli pyöräily Suomi päästä päähän, silloin 15 vuotiaan poikani kanssa 9 päivässä. Yksi päivä meni pyörän korjaukseen ja huoltoon eli matka Nuorgamista  Hankoon tehtiin käytännössä 8 päivässä hybridipyörillä ilman huoltoajoneuvoa tai facebook-tykkäyksiä.

Vuonna 2014 joulukuussa aloitin Projekti Triathlonin, koska olin harrastanut pelkästään juoksua ja kärsinyt vammoista sekä hävittänyt intohimon urheiluun ylipäätänsä. Sotilasurheilulajit jäivät muista syistä ja tarvitsin jotain haastetta itselleni. Toimin vielä silloin KalPan B1 joukkueen huoltajana ja ajoin Varkaus – Kuopio – Varkaus väliä aina kun oli harjoitukset tai pelejä. Muun ajan olin yleensä töissä tai kotona nukkumassa. Tuntui että tarvitsen aikaa itselleni ja ajatusten selvittämiseksi. Triathlon tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Treeniaikaa löysin aikatauluttamalla elämääni, eli tein sunnuntaisin itselleni lukujärjestyksen seuraavasta maanantaista sunnuntaihin. Niissä väleissä missä ei ollut pakollista ohjelmaa, treenasin siinä paikassa missä olin. 

Projekti Triathlon 2015 meni hieman paremmin kuin olin haaveillut. Tavoitteena oli aluksi vain Joroisten puolimatkan kilpailu, mutta jo alkuvuonna tein muutoksen haastamalla itseni täydelle matkalle. Kävin kesän aikana lopulta 4 triathlon kilpailua, yhden olympiamatkan, kaksi puolimatkaa ja yhden täyden matkan kilpailun. Yksi parhaista asioista oli, että painoa tippui 10 kg ja opin lajista aika paljon. Tuntuu siltä että olen löytänyt nyt 45 vuotiaana lajin mistä pidän. Iso kiitos kuuluu Kaj Järveläiselle, joka toimi taustalla hyvien neuvojensa kanssa. Hänellä taitaa olla nyt 26 täydenmatkan kilpailua takanaan ja koulutusta valmentamiseen. Hän kävi myös katsomassa uintitekniikan ja sääti pyörän mitoilleni sopivaksi. Varsinaisena valmentajana toimin kuitenkin itse, sovelsin Kaitsun antamat ohjeet ja ohjelmat aikataulujen sekä kropan mukaisiksi. Kaitsu oli kuitenkin ainoa henkilö joka uskoi alusta asti, että pystyn suorittamaan asettamani tavoitteet.