Joulun ja uuden vuoden aika meni perinteisesti perheen
kanssa aikaa viettäen. Jouluaatto ja Uuden Vuoden aatto oli vielä vapaapäiviä
töistä, mikä teki ihan hyvää keholle. Paino nousi perinteisesti myös muutaman
kilon, mutta uskoisin sen olevan kehoon kertynyttä nestettä suurimmaksi osaksi.
Kävin hieman urheilemassa, mutta en niin suunnitelmallisesti. Tuntuman
ylläpitämiseksi on hyvä tehdä kuitenkin jotain. Uimassakin tuli käytyä ja yksi
tehokas Wattbike-veto Saulin ohjaamana.
Uintireissu viime viikolla oli lyhyt, tehoja ja tartuntaa
hakeva. Uintituntuma oli kadonnut kinkun ja herkkujen mässäilyn jälkeen. Potkin
pelkällä laudalla, uin pelkällä pullilla ja välillä ilman pullia. Ei oikein
sujunut ja reilun puolen tunnin jälkeen menin lastenaltaan hierovien vesisuihkujen
alle lihashuoltoon.
Saunassa löytyi vuoden paras juttutuokio erään 80-vuotiaan
entisen jääkiekkomiehen ja urheilijan kanssa. Aihe koski treeneissä käytettäviä
eri sykkeen ja harjoitusten mittausmenetelmiä. Yritin kertoa Polarista,
Suunnosta, Sport Trackerista. On kuitenkin hankalaa kertoa ilman välineistöä. Minulle
heräsi kysymys: miksi valmistajat, ohjelmatuottajat tai joku yksityinen taho ei
suuntaa mainontaa ja koulutusta aktiivisille vanhuksille ja eläkeläisille? Tämä
80-vuotias urheilumies olisi halukas seuraamaan sykkeitään ja harjoituksiaan
treeneissä ja jälkeen. Nykyään meillä on kehittyneitä välineitä ja ohjelmia, joilla pystyy seuraamaan harjoituksiaan sekä jakamaan niitä kavereille. Ongelma
on, kuka opastaa ja kertoo näistä tälle kohderyhmälle. Eläkeläiset ja vanhukset
saisivat uuden motivoivan tavan harrastaa. Se toisi tekemistä ja sosiaalista
toimintaa heille. Saisimme Suomeen hyviä ja aktiivisia eläkeläisurheilijoita.
Vuoden ensimmäinen
juoksulenkki
Oli hienoa käydä juoksemassa pirteässä kelissä vähän
kovemmalla sykkeellä. Nautin kun sain herätellä kehoa sokeri-, suola- ja
rasvapöhöstä. Ulkona oli -17 pakkasta ja jalat pelasivat ihan hyvin vaikka
eivät olleet työskennelleet pitkään aikaan kovalla teholla. Sarvan
nastalenkkarit narskuivat tienpintaan pimeitä tieuria juostessa ja jää järvessä
ulahteli aika ajoin kun pakkanen teki siihen paksumpaa kuorta tien sivussa.
Keskisyke oli 162 eli mentiin anaerobisen rajalla ja sen yli. Tulin turpa
huurussa takaisin kotiin ja oli aivan mahtava fiilis. On hienoa kun välillä saa
näitä hyviä fiiliksiä onnistuneista treeneistä. Kertoo ehkä sen, että lepo oli
juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vielä on reilut 4 kuukautta kovaan
kilpailuun Lanzarotella ja harjoittelu kovenee. Valmistautuminen alkaa
pikkuhiljaa. Olkoon tämä kuva motivaationa kaikille jotka eivät usko itseensä.
Tehkää haaveenne todeksi. Haaveilemalla haaveet eivät muutu todeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti