tiistai 5. tammikuuta 2016

Startti vuoteen 2016

Joulun ja uuden vuoden aika meni perinteisesti perheen kanssa aikaa viettäen. Jouluaatto ja Uuden Vuoden aatto oli vielä vapaapäiviä töistä, mikä teki ihan hyvää keholle. Paino nousi perinteisesti myös muutaman kilon, mutta uskoisin sen olevan kehoon kertynyttä nestettä suurimmaksi osaksi. Kävin hieman urheilemassa, mutta en niin suunnitelmallisesti. Tuntuman ylläpitämiseksi on hyvä tehdä kuitenkin jotain. Uimassakin tuli käytyä ja yksi tehokas Wattbike-veto Saulin ohjaamana.
Uintireissu viime viikolla oli lyhyt, tehoja ja tartuntaa hakeva. Uintituntuma oli kadonnut kinkun ja herkkujen mässäilyn jälkeen. Potkin pelkällä laudalla, uin pelkällä pullilla ja välillä ilman pullia. Ei oikein sujunut ja reilun puolen tunnin jälkeen menin lastenaltaan hierovien vesisuihkujen alle lihashuoltoon.


Saunassa löytyi vuoden paras juttutuokio erään 80-vuotiaan entisen jääkiekkomiehen ja urheilijan kanssa. Aihe koski treeneissä käytettäviä eri sykkeen ja harjoitusten mittausmenetelmiä. Yritin kertoa Polarista, Suunnosta, Sport Trackerista. On kuitenkin hankalaa kertoa ilman välineistöä. Minulle heräsi kysymys: miksi valmistajat, ohjelmatuottajat tai joku yksityinen taho ei suuntaa mainontaa ja koulutusta aktiivisille vanhuksille ja eläkeläisille? Tämä 80-vuotias urheilumies olisi halukas seuraamaan sykkeitään ja harjoituksiaan treeneissä ja jälkeen. Nykyään meillä on kehittyneitä välineitä ja ohjelmia, joilla pystyy seuraamaan harjoituksiaan sekä jakamaan niitä kavereille. Ongelma on, kuka opastaa ja kertoo näistä tälle kohderyhmälle. Eläkeläiset ja vanhukset saisivat uuden motivoivan tavan harrastaa. Se toisi tekemistä ja sosiaalista toimintaa heille. Saisimme Suomeen hyviä ja aktiivisia eläkeläisurheilijoita. 


Vuoden ensimmäinen juoksulenkki

Oli hienoa käydä juoksemassa pirteässä kelissä vähän kovemmalla sykkeellä. Nautin kun sain herätellä kehoa sokeri-, suola- ja rasvapöhöstä. Ulkona oli -17 pakkasta ja jalat pelasivat ihan hyvin vaikka eivät olleet työskennelleet pitkään aikaan kovalla teholla. Sarvan nastalenkkarit narskuivat tienpintaan pimeitä tieuria juostessa ja jää järvessä ulahteli aika ajoin kun pakkanen teki siihen paksumpaa kuorta tien sivussa. Keskisyke oli 162 eli mentiin anaerobisen rajalla ja sen yli. Tulin turpa huurussa takaisin kotiin ja oli aivan mahtava fiilis. On hienoa kun välillä saa näitä hyviä fiiliksiä onnistuneista treeneistä. Kertoo ehkä sen, että lepo oli juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vielä on reilut 4 kuukautta kovaan kilpailuun Lanzarotella ja harjoittelu kovenee. Valmistautuminen alkaa pikkuhiljaa. Olkoon tämä kuva motivaationa kaikille jotka eivät usko itseensä. Tehkää haaveenne todeksi. Haaveilemalla haaveet eivät muutu todeksi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti