Lepoviikon loppupuolella alkoi räkä valumaan kuin pienillä
pojilla ja sunnuntaina pitkän 16-tuntisen päivän loppu puolella alkoi lämpö
nousemaan. Poskiontelot olivat kuin tulessa. Maanantaina sain ajan lääkärille
ja lääkärin diagnoosi oli, että minulla on liikkeellä oleva virusperäinen
flunssa. Poskiontelot eivät olleet tulehtuneet, mutta täynnä räkää. Ei siis
viitsi pyytää lääkekuuria. Perus buranat ja duactit kuitenkin, niin saa vähän
plasebovaikutusta.
Viikko meni kuumeessa melkein vapaapäivien loppuun asti.
Töihin menin puolikuntoisena yskäisenä ja nenä valui edelleen kuin pienillä
pojilla. Ei auta, kun ei ole kuumetta niin töihin on mentävä. Eniten ottaa
päähän, kun ei pääse treenaamaan. Työkaverit ovat myös flunssaisia ja osa on
ollut myös töistä pois taudin takia. Tuntuu olevan ärhäkkää laatua, kun ei
meinaa hellittää millään. Ei auta kuin parannella itsensä.
Fiiliksiä ja muuta
Sunnuntaina 7. helmikuuta, kävin hakemassa Siilinjärveltä
sukset. Ne sukset eivät olleet mitkä tahansa sukset, vaan perinteisen sukset
mallia puolustusvoimat. Tarkoituksena oli lähteä hiihtämään kilpaa hieman
myöhemmin tarkoitettuna ajankohtana. Nyt on hyvä haaste saada muovipohjaisiin
suksiin hyvät voiteet. Sellaiset voiteet, että ei lumi tarttuisi suksen pohjaan.
Haastetta voi olla myös siinä kun lumi sulaa kovaa vauhtia pois metsistä ja
hiihtourista. Kohta kilpailu käydään juoksemalla. Se vaihtoehto käy myös
minulle.
Illemmalla sain tekstiviestin tuttavalta missä kerrottiin: ”tänään tuli 10 vuotta täyteen kun taisteltiin Maimanan herruudesta”. Olin
jäähallilla ja muistot palasivat mieleen kuin eilisenä. Oli 10 vuotta sitten
palvelemassa Afganistanissa ja tukikohtaamme hyökättiin kun olimme partiossa.
Hyökkäyksen syynä oli tanskalaisten piirtämät pilakuvat Muhamedista. Partiomme joutui
keskeyttämään tehtävänsä ja saimme uudet toimintaohjeet. Päivä oli pitkä ja
päivän lopputulema oli surullinen. Paikallisia kaatui 4 ja noin 25 haavoittui.
Operaatio oli saanut uuden luonteen pilakuvien takia. Oli hieman hankalaa
tajuta miksi meidät yritetään tappaa jos pilakuvat ovat piirretty Tanskassa?
Emmehän mekään rankaise kaikkia, jos yksi tekee rikoksen. Ei minun varmaan
tarvitsekaan ymmärtää tätä outoa syytä hyökkäykselle. Laitoin sen
agitaattoreiden ja lukutaidottomuuden piikkiin. Tosin kyllä sivistyneet
ihmisetkin tekevät häikäilemättömiä tekoja.
Kaikki rauhanturvahommat on kuitenkin taakse jäänyttä
elämää. Muistoina päässä, valokuvissa, premikoissa ja muissa esineissä. Nämä
reissut ulkomailla tuovat näkemystä ja kykyä ajatella asioista eri kanteilta.
Toivon että oppisin treeneissäkin ajattelemaan monipuolisesti ja
ennakkoluulottomasti. Olen ehkä oppinutkin, ainakin luulisin.
Positiivinen ajattelu
piristää
Olen edelleen nuhainen ja tukkoinen enkä ole käynyt
treenaamassa jälkitaudin pelossa. Kokeilin jopa omaa poppamiesjuomaakin:
resepti on 1 dl mustikkamehua, 1 dl appelsiinimehua, kiivi, inkivääriä vajaa
sormenpäänkokoinen nokare, kurkumaa ½ tl, hunajaa 1 rkl, tummaa kaakaota ½
rkl, 2 valkosipulin kynttä. Koko homma blenderiin ja sekaisin. Tuloksena on
jännän makuinen flunssajuoma. Ensimaku on mustikkainen ja makea. Jälkimaku on
ärhäkkä. Vaimo sanoi, että haju on tosi raju. En myönnä, kun en itse sitä hajua
haistanut. Tunsin heti oloni paremmaksi. Olihan siinä vitamiinien, flavonoidien
kauhea sekamelska, yhdistettynä kansanparannusyrteillä ja -uutteilla. On se
perkele, että ei virus ala lähtemään kehosta.
On yllättävää miten paljon on myös aikaa katsella telkkaria
ja säätää kotona. Sain treenitakin ja salipaidan painatukseen. Painatin selkään
#kollikkaukko ja etupuolelle tuli yhteistyökumppaneiden logot. On hienoa että
sekin hoitui pienellä vaivalla. Saunan kiuas on nyt ehjä ja olen ehtinyt
järjestellä vähän kamoja. Normaali arjessa on siis paljon aikaa tehdä asioita.
Nyt huomaa sen, kun treenit ovat vieneet niin paljon aikaa ja treenien siirtymät
sekä valmistavat toimet. Ainoa iso ongelma on vielä auton puuttuminen, pitää
pyörällä tehdä siirtymät liukkaalla kelillä paikasta toiseen. Peilijäällä ilman
nastoja on vähemmän mukavaa hommaa. Onneksi kesä tekee tuloaan kovaa vauhtia.
Samoin tulevat kilpailut.
yhteistyökumppanit |
#kollikkaukko |
Asenne ratkaisee
Pienen kokeilun jälkeen ajattelin alkaa tiukentamaan taas tehoruuvia
niin, että saan harjoittelun oikealle tasolle tulevaa ajatellen. On pidettävä
kuitenkin asenne sellaisena, että järki on päässä eikä riskeeraa yhtään kun on
kipeänä. Pelaan kuitenkin eräänlaista peliä kalenterin kanssa. Aika menee
armottomasti eteenpäin ja on puntaroitava omaa kuntoa ja tulevaa kaiken muun
lisäksi. Suunnitellut treenit ovat menneet hieman pilalle ja ohjelmat uusiksi. Yritän
ammentaa positiivista asennetta joka asiasta, mikä on minulle hieman vierasta.
Olen kuitenkin huomannut saavani siitä voimaa treeneihin, töihin ja arkeen.
Moni pitää sitä ehkä heikkoutena, mutta olen jo ehkä tähän ikään ehtinyt omat alfauroksen kukkoilut tehdä. Nyt voi ajatella vähemmän käskevällä ja tiukalla
asenteella. Turha räyhätä, kun hommat selviää ja hoituu ajattelemalla sekä
tekemällä. Joskus pitää pyytää apua, jos ei itse osaa tai tiedä. Jos joku
arvostelee, voin kyllä sanoa, että on tässä parit hiekkakakut joskus taputeltu
elämän hiekkalaatikolla. Välillä kakku on huono kakku ja välillä parempi.
Triathlonin kohdalla rima on asetettu niin ylös, että nöyränä on oltava että
riman ylittää. Peili kertoo pahimman vastustajani. Haastan sen mörön
kilpailuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti