Viikonloppuna ennen viime viikkoa olin mökillä perheen
kanssa. Mökillä tuli tehtyä puusavottaa sekä käytyä pilkillä Jessen ja Jannan
kanssa. Tietenkin oli myös juoksutreeniä ja muuta mukavaa tekemistä. Sain
kuitenkin viikonloppuvapaan perheen kanssa, aivan huippua. Se on harvinaista
herkkua vuorotyöläiselle, sillä 3 päivän vapaat osuvat yleensä arkipäiville.
Voisin minä kuitenkin isänmaallisena miehenä muutaman euron lahjoittaa Sipilän
talkoisiin näistäkin viikonlopputöistä ja niihin kuuluvista lisistä. Harmi kun
ei ole tilinumeroa minne voisin lahjoitukset viikonloppulisistä tehdä. Vinkki
päättäjille: Avatkaa lahjoitustili Pelastakaa Suomi -talkoille, niin voi
osallistua vaikka yksityishenkilönä muutamalla kympillä, vaikka
veronpalautusrahoilla. Se avattava pankkitili minne lahjoitukset tehtäisiin, voisi olla kuitenkin suomalaisessa pankissa
eikä panamalaisessa.
Ei päässyt vielä avoveteen uimaan.
|
Maanantai
Viimeinen kova ylläpitävä viikko alkoi pitkällä
rauhallisella uinnilla. Ennen iltavuoroa on hyvä käydä uimassa, koska kroppa
tuntuu hyvältä ja muutenkin vireystila on huipussaan silloin. Pientä kireyttä oli
kuitenkin havaittavissa puusavotan jäljiltä. Ei se Juha Mieto ole turhaan kehunut
puutöiden hyötyjä urheilijalle. Erittäin monipuolista jumppaa! Uinnissa huomasin kuitenkin yläkropan olevan
kireä kuin viulunkieli ja valmiiksi kankeat olkapäät eivät meinanneet löytää
hyvää liukua millään. Raahasin itseäni kuitenkin ensimmäisen 1000 metriä
voimalla ja sitten alkoi liikeradat laajenemaan. Yritin keskittyä siis liukuun,
vartalon kiertoon ja pään asentoon. Omasta mielestä se meni hyvin, mutta jotain
silti puuttuu. Oli kuitenkin hyvä fiilis uinnin jälkeen kun mittariin kertyi
4000 metriä kohtalaista räpistelyä.
Pitkä rauhallinen uinti.
|
Tiistai
Päätin vetää kovan yhdistelmätreenin ajanpuutteen takia.
Aamuvuoro takana ja väsytti kiitettävästi. Keli oli hyvinkin epävakaa. Keli
sisälsi monta elementtiä: aurinkoa, rakeita, vettä ja lunta. Oli vaan
lähdettävä ja toivottava että treeni osuu hyvään väliin pilviä. Päätin
kuitenkin ajaa autolla Joroisiin, pois liikenteestä ja katuhiekasta. Se oli
hyvä päätös näin jälkikäteen mietittynä. Onnistuin tekemään pyörätreenin
suhteellisen hyvässä kelissä, vaikka tie oli märkä ja välillä satoi vettä.
Aurinkokin paistoi hetken aikaa. Joutsenet ja kurjet olivat juuri sillä
hetkellä kohdallani sulassa sovussa pellolla syömässä, kun aurinko loi säteensä
pellolle. Oli upeaa ajaa pyörällä ohi tästä lintutokasta. Muuten ei upeita
hetkiä lenkillä ollut. Sykkeet oli tapissaan muutamaan otteeseen ja yritin
pitääkin ne siellä hetken aikaa, että ei tuntuisi liian mukavalta iltapäiväretkeltä
Joroisten maalaismaisemissa. Pyöräilyn jälkeen tein juoksuvetoja upean
pehmeällä tiilimurskalla Joroisten urheilukentällä räntä-, lumi- ja raesateessa.
Elämä on hienoa ja luonto samoin!
Pyöräily ja juoksu multikelissä.
|
Keskiviikko
Aamuvuoron jälkeen kroppaa väsytti ja nilkoissa oli kovat
kivut. Päätin lähteä uimaan, kun en reppana muuta keksinyt tähän hätään.
Mikkihiirilaastari ei nyt auta ja vielä tämä viikko olisi treenattava. Saunoin
rauhassa ja kävin uimassa kovia lyhkäisiä vetoja. Oli ihan kiva treeni loppujen
lopuksi, sain varattua uimahallilta hierojankin seuraavalle viikolle.
Jumittuneet jalat tarvitsevat nyt jotain apua muualta kuin lääkäriltä.
Sairasloma ei ole vaihtoehto. Ajatukset ovat kuitenkin hieman sekavat nilkkojen
takia. Yritetään kuitenkin kääntää tappio voitoksi jollain konsteilla, kyllä
sitä jotain keksitään tähänkin ongelmaan.
Torstai
Vapaa. Aamuvuoro.
Perjantai
Oli vapaapäivä. Ajoin auton taas Joroisiin ja päätin lähteä
käymään pitkän lenkin Rantasalmella. Keli oli taas hyvin epävakaa ja kylmä. Oli
luvattu lumisadetta. Matka kohti Rantasalmea alkoi Palviaisen mäen kautta että
ei liian helpolla pääse. Laitoin silmät kiinni alamäessä ja kuvittelin olevani
Teneriffalla harjoitusleirillä, mutta ei tuntunut yhtään lämpimältä siitä
huolimatta. Ei Afrikan lämpimät pasaattituulet lämmittäneet varpaita, vaan
tuttu pohjoinen pakkasherra helli varpaita pienellä jäätävällä puhalluksella.
Voinsalmen jälkeen tuntui siltä että taidan pitää pienen
pysäyksen Rantasalmen kirkonkylän huoltoasemalla. Välillä tuli rakeita ja
varpaat olivat aivan jäässä. Hitto kun olisi kengän päälle laitettavat suojat..
yliarvostettua vai onko? Eräässä alamäessä vastaan taisi ajaa
siviilipoliisiauto ja vänkärinä ollut ”vuokko” nauroi leveästi. Olikohan ylinopeutta?
Yritin katsella pelloille näkyykö siellä eläimiä tai lintuja. Nekin olivat
viisaita ja lähteneet suojaisampiin paikkoihin keliä suojaan. Lopulta saavuin
huoltoasemalle ja varpaissa ei ollut enää tuntoa.
Huoltoasemalla oli tyypillinen rento meininki. Eläkeläiset
ja työmiehet olivat vaihtamassa kuulumisia sekä syömässä. Huomasivat kuitenkin
kun saavuin ”hoippuen” kahville. Kahvi ja pizzapala tekivät todella hyvää
kropalle ja mielelle. Otin myös nipun suupyyhkeitä ja tein niistä kengän sisään
vuoret. Vaihdoin myös muutaman sanan pyörätuolissa olevan vanhan miehen kanssa.
Hän kertoi polkeneensa joskus Rantasalmelta Helsinkiin Tiina Lillakia
katsomaan. Täytyy myöntää että hän on ollut todellinen urheilun ystävä ja Tiina
Lillakin fani! Kertoi menettäneen jalkansakin pyöräilyssä. Pysähdys kesti noin
15 minuuttia ja heti sai kuulla melkoisen tarinan. En siis turhaan lähtenyt
reissuun sinä päivänä.
Varpaat ja ukko sulivat Rantasalmella. Treeni jatkui
takaisin Joroisiin ja tietenkin Palviaisen mäen kautta. Keli oli muuttunut
hieman ja aurinkokin paistoi välillä. Matkaa ja aikaa kertyi liian vähän. Kävin
tekemässä lisälenkin ja ihailin vielä karua savolaista maalaismaisemaa. Ei
paleltanut enää varpaita eli kengänsuojukset ovat turhaa. Suupyyhkeet
huoltoasemalta ajaa saman asia eli järkeä saa käyttää ja kengänsuojia ei
tarvita. Juoksuhermotus jäi tekemättä kun tuli muuta puuhaa.
Lauantai
Vapaa. Iltavuoro.
Sunnuntai
Iltavuoroa ennen oli hyvä lähteä jännityksellä kokeilemaan
nilkan sietokykyä. Lähdin teipatulla nilkalla ja ilman särkylääkettä juoksemaan
kevyttä höntsävauhtia viikon viimeistä pitkää. Keli oli hyvä ja aurinkoinen.
Taivaanrannalla oli mustia isoja pilviä, mutta nämä pilvirintamat painuivat ohi
ja sain nauttia hienosta auringonpaisteesta. Kuulostelin nilkkaa koko matkan,
otin muutamia rentoja vetoja alamäkeen ja kiusasin kipua esille. Luulen, että
löysin kivun aiheuttajan, se on todellakin kenkä. Se ei tue riittävästi
jalkapohjan kaarta eli pitäisi saada pronaatiotuettu pohjallinen tai kenkä.
Lisäksi kengät ovat loppuun juostu ja vaimennukset ovat menneet huonoksi. Sain
juostua melkein 30 km ja aikaa meni hieman alle 3 tuntia. Ihan tyytyväinen
pitää olla kun nilkka pysyi kasassa juoksun ajan. Iltavuorossa ei tosin
tarvinnut juoksuaskelia enää ottaa kun kipu alkoi kertomaan olemassaolostaan.
Juoksulenkillä huomasin että silta voi joskus nousta
pystyyn.
|
Yhteenveto viikosta
Tämä viimeinen 3 viikko alkoi jo tuntumaan. Nyt alkavat
treenit jo tuntumaan niin hyvässä kuin pahassakin. On kuitenkin löydettävä
ratkaisuja ongelmiin. En ole se penaalin terävin kynä, mutta jotain tietoa on
kertynyt tässä elämän varrella. Lajina tämä triathlon on kuitenkin minulle
uutta ja ihmeellistä. Vammojen ja kivun kanssa painiminen on aika tuttua
puuhaa. Onneksi on kuitenkin enemmän intoa kuin järkeä ja osaa löytää nautintoa
tästä treenaamisesta ja muustakin elämästä. Tavoitteet ovat kovat ja niitä
varten on harjoiteltava. Olen tällä hetkellä elämäni kunnossa. Loppusanat taas
No Guts No Glory!
PS. Kiitos Esko Kotivuorelle! Hyvät kisa-asut: http://www.compressport.fi/
Kisoja voi seurata ironman.com live-seurannan kautta ja myös Köllikkäukon Facebook-sivulle päivitetään väliaikatietoja. Yöpyminen on Puerto De La Carmenissa hotellissa. Facebookiin laitetaan aina kuulumisia.
VastaaPoista