Kohti kovaa välitavoitetta, Ironman Lanzarote

Torstai, 4.5

Kauheaa kiirettä, kovaa harjoittelua ja asioiden muistamista. Onko se sitä stressiä? Lanzaroten kilpailu lähestyy ja kaikki on ihan vaiheessa. Extreme triathlon Celtman järjestelyt vie treenien ja muiden ohella tosi paljon aikaa. Autot aiheuttavat harmaita hiuksia. Minun autolla ei voi ajaa, kun ei ole aikaa korjata sitä leimalle. Vaimon autoon tuli joku ”pikkuvika” jonka kustannusarvio on 1300 ja rapiat. Taitaa sekin jäädä seisomaan siksi aikaa, kun saan kisan taakseni. On paljon muutakin ”pikkukivaa” ja lotossa ei tullut vieläkään voittoa. Onneksi saan kuitenkin pyörän huoltoon perjantaina, kun etuvaihtaja temppuilee. Lauantaina pitäisi olla jo matkalla bussilla Helsinkiin. Siellä on halpa lentokenttämotelli, missä olisi tarkoitus yöpyä yksi yö. Mitään ei ole vielä pakattu, hitto mitä säätämistä.

Matkaseuraksi ja kanssakilpailijaksi mukaan lähtee Kaj Järveläinen. Saamme jaettua kustannuksia ruuasta, vuokra-autosta, polttoaineista yms. Tarkoitus olisi valmistautua kunnolla kilpailuun ja tehdä laadukkaat harjoitukset paikan päällä sekä testata varusteita. On myös turvallisempaa uida meressä ja käydä pyöräilemässä, kun on joku treenikaveri. En ole myöskään niin helppo kohde ryöstettäväksi, kun meitä on kaksi.

Perjantai, 5.5

Perjantaina vähäistä aikaani vei pitkä treeni ja huolimattomuus. Ohjelmassa lukee pitkä pyörälenkki ja juoksu päälle. Päätin lähteä Joroisista ja polkea Rantasalmelle käymään. Keli oli ihan hyvä ja ajoin autolla Varkaudesta Joroisiin. Ajoin urheilutalon pihaan parkkiin niin kuin aina. Olin ottanut kisakiekot mukaan ja ajattelin lähteä testaamaan kisapakettia. Homma ei tietenkään mennyt niin kuin piti. Kisakiekot eivät käyneet BMC:n säätöihin. Ostin syksyllä tämän BMC:n käytettynä Oulusta, enkä ollut kokeillut ikinä näitä kiekkoja pyörään. Eikä ollut tietenkään työkaluja mukana. Piti tehdä teletapit eli uudelleen. Kävin hakemassa Varkaudesta harjoituskiekot ja lähdin vetämään ajansäästämiseksi treenin niillä. Keli oli vielä ihan hyvä, mutta fiilikset olivat hieman menneet.

Aikaa pakkaamiselle ja kaikelle oli jäänyt kaiken välppäämisen jälkeen vähän. Sain vietyä pyörän Jukka Peräsalmen pyörähuoltoon ja Jukka lupasi kiireiltään laittaa pyörän kondikseen lauantaiksi. Jukka haki vielä pyörälaukun myöhään iltapäivällä Varkaudesta ja lupasi pakata pyörän valmiiksi laukkuun kuljetusta varten. Sain pakattua matkalaukkuun illalla treeni- ja kilpailuvarusteet, urheilujuomat ja energiageelit. Kaikki tärkeimmät tietenkin ensin. Sitten passi, puhelimenlaturi, vaihtovaatteet ja muut systeemit.

Lauantai, 6.5

Lauantai aamupäivä oli jo hieman leppoisampi kuin perjantai. Sain haettua pyörän Jukalta ja viimehetken hankinnat tehtiin samalla, kun vaimo heitti minut linja-autoasemalle. Linja-autoasemalla oli haikea olo, kun piti lähteä reissuun pariksi viikoksi. Vaimo joutuisi huolehtimaan taas kaikesta sillä aikaa, kun olen itse ulkomailla kilpailemassa. Tulee hieman ikävä ja syyllinen olo, mutta tuskin tätä montaa vuotta pystyy tekemään, kun ikä tulee vastaan. Onpahan jotain juttuja mitä kertoa mahdollisille lapsenlapsille. On ehkä minun vuoroni kokeilla mihin sitä pystyy, vaikka vähän vanhempana piti aloittaa.

Matka kohti Helsinkiä Pohjolaliikenteen autolla alkoi. Pyörälaukut ja muut sopivat hyvin ruumaan. Helsingissä ei tarvitsisi miettiä minne oman auton ajaisi ja kiirettä ei ollut. Kone lähtisi vasta sunnuntaina kohti Lontoota. Kerrankin ilman kiirettä ja stressiä eteenpäin.

Sunnuntai, 7.5

Tuli nukuttua yllättävän hyvin tässä motellissa. Itäisen europan keikkaukotkin elelivät ihan rauhassa naapurihuoneissa, vaikka vähän kuppia ottivatkin lauantai-iltana. Ainoa ikävä puoli tässä majoituksessa oli oman vessan puuttuminen. Huoneesta löytyi kaikki muu tarpeellinen. Mikro, jääkaappi, kahvinkeitin, vedenkeitin ja tv. Ihan edullinen ja hyvä ratkaisu. Napostelimme rauhassa aamupalaa ja katselimme telkkaria ennen kuin lähdimme siirtymään kohti terminaalia. Oli todella mukavaa, kun ei ollut sitä kiirettä. Sai rauhassa valmistella asiat ja tekemisen.

Helsingistä meillä oli lento Lontooseen. Lento lähti iltapäivällä Helsingistä ja oli alkuillasta Gatwickissa. Siellä meitä odotti majoitus terminaalin alakerrassa sijaitsevassa Yotellissa. Huone oli kuin laivanhytti, mutta todella rauhallinen. Siinä oli oma vessa, suihku, kerrossänky ja tv. Mitä muuta sitä tarvitsee, jos haluaa vain paikan missä odottaa aamuyöstä lähtevää jatkolentoa. Meillä oli herätys aamulla kello 04.00.

Kävimme illalla kuitenkin katselemassa paikkoja terminaalissa ja sen ympäristössä. Tiedustelimme meno-paluu lippujen hintoja keskustaan junalla. Hinta oli yli 50 puntaa ja päätimme jäädä terminaalin pubiin juomaan muutamat kaljat. Muutaman kaljan jälkeen alkoi jo mukavasti nukuttaa, kun kello oli kuitenkin Suomen aikaan jo puoliyö. Päätimme lähteä ”hyttiin” nukkumaan, että saisimme nukuttua muutaman tunnin ennen lentoa.