tiistai 23. toukokuuta 2017

Viimeiset valmistautumiset ennen kilpailupäivää.

Viikko on mennyt leppoisissa merkeissä. Edellisellä viikolla pyöräilyä tuli noin 285 km ja juoksua noin 30 km. Uintiakin tuli ainakin 7-8 km. Tämä viikko on oltava kevyt, että ehtii palautua kilpailuun. Alkuviikosta teimme todella kevyttä harjoitusta ja tankkaus aloitettiin jo tiistaina. Oli mukava käydä uimassa, kun aallot olivat pienempiä kuin edellisellä viikolla. Rentoa uintia ja ohi uivien kalojen ihastelua. Lauantaina kaikki on toisin, kun rannasta lähtee yli 1600 kilpailijaa veteen. Se on melkoinen pesukone, missä saa osumia kanssakilpailijoiden käsistä ja jaloista. Pitää myös itse raivata tietä, että ei jää jalkoihin. Toiselle lenkille on jo tullut lisää tilaa ja lihakset alkavat muutenkin lämpenemään, sekä vanhat olkapäät notkistumaan. Ajattelin uida tämän kilpailun pelkillä käsivedoilla ja säästää jalkoja pyöräilyyn. Teen lopullisen päätöksen kilpailun aikana.


Teimme myös pari juoksulenkkiä yhden pidemmän kevyen lenkin ja yhden lyhkäisen. Lyhyt lenkki sisälsi joitakin vetoja. On muuten mukava lähteä juoksemaan maraton uusilla juoksukengillä. Kilpailuissa ei pidä ikinä kokeilla mitään uutta, mutta olosuhteiden pakosta teen näin. Kokeilen samalla vähän muitakin uusia juttuja tässä kilpailussa, mutta sellaista se on. Kahden tai kolmen tunnin harjoituksissa ei saa sitä tuntumaa kuin täyden matkan kilpailussa ääriolosuhteissa. Täällä on hyvä kokeilla jotain uutta, jos joku kokeilu on täällä hyväksi havaittu se käy sitten ihan mihin tahansa täyden matkan kilpailuun maailmassa.

Viimeinen treeni tällä viikolla oli pyöräily. Teimme pyöräilyn todella kevyenä ja suuntasimme nokan Arrecifen suuntaan. Lähdimme ajoissa liikkeelle välttääksemme suurinta liikennettä, mutta taisimme juuri ajoittaa lähtömme suoraan ruuhkaan. Se ei meitä onneksi haitannut, kun liikennekulttuuri on aivan erilaista kuin Suomessa. Täällä kaikki autoilijat antavat tietä pyöräilijöille ja suojatien ylittäjille, tosin kuin meillä Suomessa. Ajoimme vielä noin puolen kilometrin matkan moottoritien reunaa, mistä pääsimme Playa Hondaan ja rantaan tulevalle juoksureitille. Kävimme kääntymässä kääntöpaikalla ja ajoimmen rantaa pitkin Pueto del Carmeniin aamukahville kantakahvilaamme. Samalla seurasimme, kuinka kilpailujärjestäjät kasailivat vaihto- ja maalialuetta rantakadulla. Treeni oli juuri sellainen millainen sen pitikin, palauttava ja rento.


Illat ovat menneet ruokaa tehden, syöden, wi-fi verkkoa etsien ja tuulen voimaa ihastellen. Meidän hotellin pienessä uima-altaassa oli aaltoja ja palmut huojuivat. Hotellin vieraat istuivat sisällä, eivätkä terasseilla niin kuin normaalisti. Koko viikko on ollut todella kova tuuli ja se on kääntynyt enemmän pohjoiseen. Se ei ole hyvä meidän kilpailijoiden kannalta. Nyt jännitetään miten voimakas tuuli on itse kilpailussa..

Kilpailu toi meille myös pakollisia vierailuita Club la Santaan, kilpailukeskukseen. Keskiviikkona meillä oli ilmoittautuminen kisatoimistoon. Siellä piti ostaa 10 euron kilpailulisenssi. Tämän jälkeen ohjattiin tiskille mistä sai Ironman repun. Repun sisältö oli taas monipuolinen. Siellä oli pyöräily-, juoksu- ja vaihtovaatepussit, kilpailunumerot, tarrat varusteisiin, ajanottosiru, nilkkapanta ja paljon muuta. Repussa oli myös ohjeet kilpailijoille ja aikatauluja sekä muuta infoa Ironman Lanzaroten historiasta.


Torstaina suuntasimme taas kilpailukeskukseen. Kilpailukeskuksessa oli kilpailuinfo, avajaiset, pyöräarvonta ja tietenkin pasta party. Aikataulu meni hieman kireäksi, kun pääsimme lähtemään kohti kilpailukeskusta. Kilpailuinfo alkoi kello 15.00 ja olimme siellä juuri silloin. Ainoa asia mikä tässä hötäkässä menetettiin, oli hyvät istumapaikat. Itselle oli aika hankalaa yrittää nähdä mitä isolla näytöllä luki ja kaikki piti yrittää kuulla mitä siellä edessä kerrottiin. Kaikkea en edes kuullut. Sääntömuutoksia oli tullut, mutta silloin alkoi joku lapsi itkemään, näin sekin asia jäi kuulematta. Suosittelen kaikille Ironman kilpailijoille, olemaan hyvissä ajoin paikalla kun virallinen kisainfo alkaa. Näin varmistatte istumapaikat ja sen että saatte tärkeän informaation sisäistettyä. Itse lähden nyt hieman vanhoilla tiedoilla matkaan, mutta eiköhän se hyvin mene kun ei peesaa tai roskaa.

Avajaiset olivat taas tärykalvoja ravistava kokemus, mutta upea. Pyöräarpajaisissa arpa jäi 9 numeron päähän. Upean tempopyörän voitti joku tanskalainen, onneksi olkoon. Tankkausteemalla jatkettiin heti muutama tunti arpajaisten jälkeen. Kilpailujärjestäjä täällä Lanzarotella tarjoaa kyllä aivan mahtavan upean ja kattavan ruokatarjoilun. Kilpailijan mukana tulevat henkilöt saavat osallistua myös ruokailuun, kun maksavat 20 euron pasta partylipun erikseen. Oli mukava tulla illalla takaisin hotellille pötköttämään köllikkävatsan viereen tai sen mitä siitä on jäljellä.



Perjantai 19.5.

Viimeinen päivä alkaa olla lopuillaan ja aamulla on aikainen herätys. Pyörä on tarkistettu ja varustepussit on viety vaihtoalueelle. Vielä pitää tehdä viimeiset valmistelut. Laskea enegiamäärät ja suolat tunnille. Pitää tehdä urheilujuomat ja systeemit omahuoltopaikoille. Tunnelma on hyvä, eikä jännitä yhtään. Positiivinen energia virtaa kehossa, on kait hiilihydraattitankkaus onnistunut jollain tavalla. Aamulla lisään geelit pyörään ja salaisen aseeni eli salamimakkarapötköt. Ei ehkä kuulu näihin kuvioihin, mutta on toiminut aina minulla pidemmissä sotilastaitokisoissa. Saan niistä suolaa, energiaa ja ne vievät näläntunnetta.

Nyt loppuvat höpinät ja alan valmistautumaan huomiseen kilpailuun. Pidetään lippu korkealla ja kaikki peliin huomenna. Hyvä harjoitus Celmania varten! Hymy suupielessä menen, vaikka kuinka hapottaa tai väsyttää. Kiitos kaikille teille jotka ovat tätä matkaa seuranneet tähän asti. Suomi 100 ja Perkele!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti