Viikko on mennyt leppoisissa merkeissä. Edellisellä
viikolla pyöräilyä tuli noin 285 km ja juoksua noin 30 km. Uintiakin tuli
ainakin 7-8 km. Tämä viikko on oltava kevyt, että ehtii palautua kilpailuun. Alkuviikosta
teimme todella kevyttä harjoitusta ja tankkaus aloitettiin jo tiistaina. Oli
mukava käydä uimassa, kun aallot olivat pienempiä kuin edellisellä viikolla.
Rentoa uintia ja ohi uivien kalojen ihastelua. Lauantaina kaikki on toisin, kun
rannasta lähtee yli 1600 kilpailijaa veteen. Se on melkoinen pesukone, missä
saa osumia kanssakilpailijoiden käsistä ja jaloista. Pitää myös itse raivata
tietä, että ei jää jalkoihin. Toiselle lenkille on jo tullut lisää tilaa ja
lihakset alkavat muutenkin lämpenemään, sekä vanhat olkapäät notkistumaan.
Ajattelin uida tämän kilpailun pelkillä käsivedoilla ja säästää jalkoja
pyöräilyyn. Teen lopullisen päätöksen kilpailun aikana.
Teimme myös pari juoksulenkkiä yhden pidemmän
kevyen lenkin ja yhden lyhkäisen. Lyhyt lenkki sisälsi joitakin vetoja. On muuten
mukava lähteä juoksemaan maraton uusilla juoksukengillä. Kilpailuissa ei pidä
ikinä kokeilla mitään uutta, mutta olosuhteiden pakosta teen näin. Kokeilen
samalla vähän muitakin uusia juttuja tässä kilpailussa, mutta sellaista se on.
Kahden tai kolmen tunnin harjoituksissa ei saa sitä tuntumaa kuin täyden matkan
kilpailussa ääriolosuhteissa. Täällä on hyvä kokeilla jotain uutta, jos joku
kokeilu on täällä hyväksi havaittu se käy sitten ihan mihin tahansa täyden
matkan kilpailuun maailmassa.
Viimeinen treeni tällä viikolla oli pyöräily.
Teimme pyöräilyn todella kevyenä ja suuntasimme nokan Arrecifen suuntaan.
Lähdimme ajoissa liikkeelle välttääksemme suurinta liikennettä, mutta taisimme
juuri ajoittaa lähtömme suoraan ruuhkaan. Se ei meitä onneksi haitannut, kun
liikennekulttuuri on aivan erilaista kuin Suomessa. Täällä kaikki autoilijat
antavat tietä pyöräilijöille ja suojatien ylittäjille, tosin kuin meillä
Suomessa. Ajoimme vielä noin puolen kilometrin matkan moottoritien reunaa,
mistä pääsimme Playa Hondaan ja rantaan tulevalle juoksureitille. Kävimme
kääntymässä kääntöpaikalla ja ajoimmen rantaa pitkin Pueto del Carmeniin
aamukahville kantakahvilaamme. Samalla seurasimme, kuinka kilpailujärjestäjät
kasailivat vaihto- ja maalialuetta rantakadulla. Treeni oli juuri sellainen
millainen sen pitikin, palauttava ja rento.
Illat ovat menneet ruokaa tehden, syöden,
wi-fi verkkoa etsien ja tuulen voimaa ihastellen. Meidän hotellin pienessä
uima-altaassa oli aaltoja ja palmut huojuivat. Hotellin vieraat istuivat
sisällä, eivätkä terasseilla niin kuin normaalisti. Koko viikko on ollut
todella kova tuuli ja se on kääntynyt enemmän pohjoiseen. Se ei ole hyvä meidän
kilpailijoiden kannalta. Nyt jännitetään miten voimakas tuuli on itse
kilpailussa..
Kilpailu toi meille myös pakollisia
vierailuita Club la Santaan, kilpailukeskukseen. Keskiviikkona meillä oli
ilmoittautuminen kisatoimistoon. Siellä piti ostaa 10 euron kilpailulisenssi.
Tämän jälkeen ohjattiin tiskille mistä sai Ironman repun. Repun sisältö oli
taas monipuolinen. Siellä oli pyöräily-, juoksu- ja vaihtovaatepussit,
kilpailunumerot, tarrat varusteisiin, ajanottosiru, nilkkapanta ja paljon
muuta. Repussa oli myös ohjeet kilpailijoille ja aikatauluja sekä muuta infoa
Ironman Lanzaroten historiasta.
Torstaina suuntasimme taas kilpailukeskukseen.
Kilpailukeskuksessa oli kilpailuinfo, avajaiset, pyöräarvonta ja tietenkin
pasta party. Aikataulu meni hieman kireäksi, kun pääsimme lähtemään kohti
kilpailukeskusta. Kilpailuinfo alkoi kello 15.00 ja olimme siellä juuri
silloin. Ainoa asia mikä tässä hötäkässä menetettiin, oli hyvät istumapaikat.
Itselle oli aika hankalaa yrittää nähdä mitä isolla näytöllä luki ja kaikki
piti yrittää kuulla mitä siellä edessä kerrottiin. Kaikkea en edes kuullut.
Sääntömuutoksia oli tullut, mutta silloin alkoi joku lapsi itkemään, näin sekin
asia jäi kuulematta. Suosittelen kaikille Ironman kilpailijoille, olemaan
hyvissä ajoin paikalla kun virallinen kisainfo alkaa. Näin varmistatte
istumapaikat ja sen että saatte tärkeän informaation sisäistettyä. Itse lähden
nyt hieman vanhoilla tiedoilla matkaan, mutta eiköhän se hyvin mene kun ei
peesaa tai roskaa.
Avajaiset olivat taas tärykalvoja ravistava
kokemus, mutta upea. Pyöräarpajaisissa arpa jäi 9 numeron päähän. Upean
tempopyörän voitti joku tanskalainen, onneksi olkoon. Tankkausteemalla
jatkettiin heti muutama tunti arpajaisten jälkeen. Kilpailujärjestäjä täällä
Lanzarotella tarjoaa kyllä aivan mahtavan upean ja kattavan ruokatarjoilun.
Kilpailijan mukana tulevat henkilöt saavat osallistua myös ruokailuun, kun
maksavat 20 euron pasta partylipun erikseen. Oli mukava tulla illalla takaisin
hotellille pötköttämään köllikkävatsan viereen tai sen mitä siitä on jäljellä.
Viimeinen päivä alkaa olla lopuillaan ja aamulla on aikainen herätys. Pyörä on tarkistettu ja varustepussit on viety vaihtoalueelle. Vielä pitää tehdä viimeiset valmistelut. Laskea enegiamäärät ja suolat tunnille. Pitää tehdä urheilujuomat ja systeemit omahuoltopaikoille. Tunnelma on hyvä, eikä jännitä yhtään. Positiivinen energia virtaa kehossa, on kait hiilihydraattitankkaus onnistunut jollain tavalla. Aamulla lisään geelit pyörään ja salaisen aseeni eli salamimakkarapötköt. Ei ehkä kuulu näihin kuvioihin, mutta on toiminut aina minulla pidemmissä sotilastaitokisoissa. Saan niistä suolaa, energiaa ja ne vievät näläntunnetta.
Nyt loppuvat höpinät ja alan valmistautumaan
huomiseen kilpailuun. Pidetään lippu korkealla ja kaikki peliin huomenna. Hyvä
harjoitus Celmania varten! Hymy suupielessä menen, vaikka kuinka hapottaa tai
väsyttää. Kiitos kaikille teille jotka ovat tätä matkaa seuranneet tähän asti. Suomi
100 ja Perkele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti