10. viikko – Viestihiihtokilpailu Oltermannihiihto ja lepoa

Posti toi eräällä viikolla miellyttävän kirjeen Puolustusvoimilta. Se kirje oli kertausharjoituskäsky Oltermannihiihtoon. Sain käskyn lähteä edustamaan Pohjois-Savoa reserviläisten joukkueeseen. Olin todella otettu, kun pääsin mukaan tähän hiihtoon, joka käytäisiin Joensuun lähellä Ylämyllyllä. Ne maisemat ovat minun lapsuuden maisemia ja siellä tuli lapsena ja nuorena tehtyä kaikkea kivaa. Niissä metsissä olen liikkunut paljon ja niissä upeissa kirkasvetisissä järvissä kalastellut ja uinut monina vuosina. Lyhyesti sanottuna Ylämyllyn varuskuntaan liittyy paljon muistoja, hyviä ja todella huonoja. Asuinpaikkana Ylämyllyn entinen varuskunta on varmaan yksi maailman parhaista.

Oltermannihiihto hiihdetään joukkueina. Sarjoja on kaksi: sotilas- ja reserviläissarjat. Meidän joukkue oli siis reserviläisjoukkue. Ennen varsinaista kilpailua joukkue jaetaan hiihtopareiksi joukkueen johtajan käskystä. Parit suunnittelevat heille annetut hiihto-osuudet kartalle, hiihtävät oman osuutensa annetuille rasteille ja suunnittelevat oman reittinsä nopeimpia maastonkohtia pitkin vaihtopaikalle. Hiihtopari kantaa mukanaan annettua viestiä, joka luovutetaan oman osuuden jälkeen seuraavalle parille. Hiihtopareina hiihdetään aina välimaaliin asti. Välimaalista lähetetään myöhemmin ankkuri hiihtämään ja viemään viesti maaliin. Ankkuriosuudelle ensimmäisenä lähtee välimaaliin ensimmäiseksi tullut joukkue ja sitten toiseksi maaliin tullut joukkue jne. Ankkuriosuudella on vain yksi hiihtäjä. Maaliin tullessaan ankkuriosuuden hiihtäjä joutuu lukemaan kuljetetun viestin Herra Oltermannille. (Jotenkin tulee vaan juusto mieleen tästä. Se pikku-ukko mainoksesta.)

Valmistelimme kaiman kanssa omaa osuuttamme hyvin ja kävimme tiedustelemassa hyvät maastonkohdat, sekä teimme ladut valmiiksi umpihankiosuuksille. Valmistauduimme yön hiihtoon lepäämällä ja lisäämällä pitoa suksiin, koska sukset lipsuivat hieman päivän tiedustelun ja valmistelun aikana. Maha oli sekaisin huonosta ABC:n eväästä. Onneksi saatiin huilata ja kerätä voimia lämpimässä majoituksessa iltaan asti.

Maha rauhoittui noin pari tuntia ennen lähtöä ja fiilis oli katossa. Tein viime hetken hifistelyt ja pakkasin reppuun taukotakin ja lämmintä kaakaota sekä Pepsi-tölkit ensimmäisen osan hiihtäjille. Lumipuvun alla oli vaan kevyt urheilukerrasto ja pakkanen alkoi kiristyä aika napakaksi illan kääntyessä yöksi. Taukotakki on tarpeellinen itselle, kun olimme vaihtopisteellä ja samoin myös näille hikisille vaihtoon tuleville miehille. Me lähdimme kuitenkin siirtymään omalle vaihtopisteelle aika rivakkaa vauhtia, että emme myöhästy ja pilaa suoritustamme. Vaihtopisteelle oli kuitenkin ehkä noin 5-6 km matkaa.

Saimme mukavan hien pintaan kun saavuimme oman osuutemme alkuun sovitulle vaihtopisteelle. Puimme taukotakit päällemme, koska pakkanen oli jo kiristynyt -10 paremmalle puolelle. Hikinen kroppa alkoi nopeasti jäähtymään odotellessamme saapuvaa ensimmäisen osuuden partiota. Noin puoli tuntia odoteltuamme alkoi otsavaloja näkymään pimeässä pohjoiskarjalaisessa metsässä. Partiot hiihtivät ohi, eli ne olivat muita joukkueita. Lähdimme hiihtämään meidän partiota vastaan ja jäimme muiden joukkueiden käyttämän ladun risteykseen odottamaan omaa vaihtoa. Syke alkoi nousemaan kun näimme partiomme lähestyvän. Oli mahtavaa päästä hiihtämään, kroppa täynnä virtaa. Äijät olivat vetäneet kovaa ja pitkän osuuden. Kasvoista näki että he olivat antaneet kyllä kaikkensa ja nyt oli meidän vuoro.

Kuva: Janne Hyvärinen

Lähdimme hiihtämään kohti 2. rastia ja sauva jäi mäntyyn kiinni heti osuuden alussa ja tippui kädestä. Siinä meni aikaa hukkaan heti 10 sekuntia kun kävin noukkimassa sen ylös ja pääsin jatkamaan matkaa. Leimaus meni vähän sählätessä, mutta matka jatkui kaiman johdolla ihan hyvää vauhtia. Päivällä laitettu pito olisi pitänyt jättää laittamatta. Kylmä ilma oli kuivattanut lumen nihkeämmäksi kuin päivällä. Reittimme kulki vaihtelevaa reittiä metsässä, kuntolatujen pohjia ja jäisiä tieuria myöten 3 rastille. Muutamat mäet söivät hyvin energiaa hartioista, mutta fiilis oli hyvä. Olisipa luistokin ollut yhtä hyvä kuin fiilis. Jäiset tiet olivat hyviä mennä tasatahtia, siellä ei voitelulla ollut merkitystä. Hiekoitetut kohdat veivät vähän flow:ta kun sukset töksähtivät karkeaan soraan. Onneksi sukset jalassa sai juostuakin hieman, niin en lentänyt turvalleen, kun tuli äkkipysäys.

Rasti 3. oli yleisörasti. Leimaus meni vähän penkin alle, kun narussa roikkuva leima kiertyi kaiman rynnäkkökiväärin piipun ympärille. Sitä selvitellessä meni noin 15 sekuntia ylimääräistä aikaa. Tämän yleisörastin jälkeen matkamme jatkui jäistä tietä myöten kohti seuraavaa vaihtopaikkaa, joka oli noin 5 km päässä. Noin 2 km hiihdettyämme tieuralla ei ollut enää jäätä niin paljoa ja luisto huononi sekä hiihtämättömyyteni alkoi tuntumaan hartioissa. Reitti siirtyi tieltä metsään ja järviosuudella pitkä kova hiihto alkoi jo tuntumaan. Vauhtini oli hiipunut selvästi. Tasatahti ei ollut voimakasta, joten etenin vuorotahdilla aina viimeiselle jäiselle tiepätkälle asti. Vaihtoon päästessäni oli olo, että olin antanut kaikkeni ja parempaan en olisi pystynyt. Kun kolmannen parin hahmot olivat kadonneet pimeyteen, lähdimme hiihtämään taukotakit päällä rauhalliseen tahtiin kohti yöpymispaikkaamme ja suihkuja. Oli hyvä olo ja palauduin kovasta repäisystä aika nopeasti. Ei ole mennyt triathlontreenit hukkaan. Matkalla katselin järven jäälle vanhoja verkkopaikkojamme ja saukon jälkiä jäällä. Höpisin kaimalle lapsuuden muistoja ja Jussi varmaan ajatteli, että pitäisi nyt jo turpansa kiinni.

Loppusijoituksemme oli 4. sija reserviläissarjassa. Sijoitus oli mielestäni hyvä, mutta pystytään parempaan. Minun lisäksi ensikertalaisia oli joukkueessa monta. Se on aina huono asia, kun on kyse kilpaurheilusta. Minun ja kaiman osuus ei mennyt huonosti leimausten takia, vaan oma suoritukseni olisi voinut olla parempi, jos olisin harjoitellut hiihtoa enemmän. Huonokuntoisena en kuitenkaan kilpailuun lähtenyt, vaan olen kovemmassa kunnossa kuin ikinä. Lajikohtainen harjoittelu olisi pitänyt olla parempaa. Lupasin itselleni hankkia hiihtokunnon paremmaksi, jos vielä joukkueeseen ensivuonna valitaan. Tapahtuma oli hieno kokemus ja meidän joukkueen Jermut ovat kovakuntoisia miehiä. Oli kunnia hiihtää tässä joukkueessa.

Loppuviikko meni levätessä ja töissä. Maanantaina alkoi taas kova viikko ja valmistautuminen Lanzaroten Ironmaniin.

9. viikko - kovaa työtä

Tämä viikko on ollut kovaa myllytystä työpaikalla ja treeneissä. Lumisateet ovat lisänneet kuormaa ja vieneet paljon energiaa kropasta menneellä viikolla. Flunssan aiheuttama pitkä tauko lisäsi kuitenkin motivaatiota ja antoi tehoa tekemiseen. Oli mukavaa tehdä töitä ja treenata, kun flunssa oli poissa.

Uinti oli menneellä viikolla vielä rennompaa tekemistä. Tein pienempiä tehopätkiä keskittyen liukuun, käsiin ja potkuihin. Yritin löytää rentoutta ja oikeaa tekniikkaa. Saan neuvoja kokeneemmilta uimareilta, mikä on aina mukavaa. Nytkin pitkän linja triathlonkisaaja oli seurannut tekemistäni ja antoi pikku vinkin vartalonkiertoon sekä käden loppuvetoon. Vanha koira oppii sittenkin koko ajan uutta tekemisen ja toistojen kautta.

Juoksuun en ole vielä panostanut kauheasti. Olen vain käynyt ”lenkillä” eri tehoilla. Tavoitteena kuitenkin totuttaa jalkoja juoksemiseen, niin että juokseminen olisi luontevaa tekemistä, vaikka sitä jatkuisi sen neljä tuntia. Painon tippuminen on selvästikin vaikuttanut juoksun helpottumiseen. En kuitenkaan lähde vetämään teholenkkiä väsyneillä jaloilla. Otan rauhallisen juoksulenkin, jos jalat ovat väsyneet. Se toimii hyvin palauttavana harjoitteena tai nollaa kiireisen päivän mukavasti. Juokseminen on todella mukavaa, jos on hyvät musiikit korvissa. Välillä tuntuu, että jalat vaan menee, menee ja menee… Ihan kuin ilmassa. Leppoisasti. Hyvällä fiiliksellä.

Pyöräily on vielä arvoitus. Miten pyöräily menee Lanzarotella? Vastassa ovat isot mäet, kova lämpötila ja tuulet. Wattbike antaa hyviä arvoja ja näen, että kehitystä on tapahtunut. On kuitenkin tehtävä vielä kovasti töitä tehojen parantamiseksi. Tehojen saamiseksi olen vetänyt pidempiä vetoja kovilla vastuksilla. Olen saanut vetojen aikana sykkeet jopa samoihin maksimisykkeisiin kuin juoksemalla. Se on uusi ilmiö minulle, en ole ikinä ennen päässyt näin koviin rasituksiin pyörällä. Kovien vetojen jälkeen on ollut palauttava osa ja taas uusi kova veto hieman pidempänä. Nämä treenit pistävät vanhan miehen hikoilemaan ja nestettä kuluu. Pidän kuitenkin siitä, kun käydään omien mukavuusalueiden ulkopuolella. Ei voi kehittyä, jos näin ei välillä tapahdu. Odotan vain sitä, että pääsen ulos ajamaan. On todella puuduttavaa ajaa sisällä ja katsella Youtube-videoita älypuhelimen näytöltä. Onneksi Wattbike on jotenkin motivoiva vehje ajaa, koska siinä näkee tarkkaa analyysiä tekemisestäsi. 

Mennyt viikko oli kaiken kaikkiaan rankka. Treenien yhteenveto oli seuraava: uintia 5,2 km, pyöräilyä 200 km ja juoksua 50,2 km. Tulevalle viikolle on hieman lajista poikkeavaa tekemistä. Maanpuolustustyölle on uhrattava aina aikaa ja nyt se aika menee hiihtokilpailuissa.

Aloitin triathloniin treenaamisen noin 1 vuosi ja 4 kuukautta sitten. Painoin pahimmillaan 2014 loka-marraskuussa 85,6 kg. Vyötärönympärys oli 114 tai 115 cm. Olin paisuttanut itseni aika ”köllikkäukoksi”. Köllikkäukko on muuttanut hieman muotoaan ja saavuttanut jotain hyvää tässä reilussa vuodessa. Suurin asia yhden täydenmatkan kisasuorituksen lisäksi, on hemmetin hyvä olo. Tämän hetken paino on 74,6 kg ja vyötärönympärys 89 cm. Työ jatkuu ja tavoitteet ovat korkealla. Odotan innolla kesää ja haluan antaa yhteistyökumppaneilleni Haapajärven fysioterapialle ja Akra Oy:lle parhaan mahdollisen vastineen. Asettamalla riman korkeammalle kuin ikinä kukaan luulee minun pääsevän. I am the Moon Shooter Kollikkaukko! Unelmia pitää olla meillä jokaisella, myös minulla.

8. viikko, flunssan jälkeen treenaamaan

Maanantai

Päivällä kävin kokeilemassa hieman uintia. Kassalla huomasin jättäneeni uimahallikortin kotiin, mutta onneksi oli pankkikortti kuitenkin mukana. Pukuhuoneessa riisuin vaatteitani ja purin kamoja repusta, kun huomasin, että uimalasit olivat jääneet kotiin. Minun puettava päälle ja käydä hakemassa lasit ennen kuin pääsin räpistelemään altaaseen. Vihdoinkin altaaseen päästyäni luulin, etten saa minkälaista otetta veteen, kun alkukin oli ollut huono, mutta olin väärässä. Uinti kulki hyvin pitkän tauon jälkeenkin. Otin kuitenkin varovaisesti ja tein lyhyen treenin. Fiilikset uinnista jäivät hyviksi.

Sairastelun aikana kertynyt paine tekemättömyydestä, jota voisi kutsua jopa vitutukseksi, purkaantui maanantaina kovana reilun 7 km juoksulenkkinä. Oli mahtavaa juosta uuden lumen kuorruttamia pyöräteitä ja lumen hieman valaisemia pimeitä metsäosuuksia. Juoksin kilometrin tai pari ylikovia vetoja, sykkeiden hakatessa jopa yli minulle määritetyn maksimisykkeen. Jalat pelasivat upeasti, mutta hapenotossa oli pientä ongelmaa. Tämä on sitä riskipeliä omalla terveydellä tai saada homma käyntiin. Ei sillä ole mitään väliä kuitenkaan tähän tilanteeseen, sillä vitutus jäi jonnekin lumisen juoksu-uran varteen. Olo oli nyt parempi.

Tiistai

Kävin Salen kanssa salilla polkemassa Wattbikellä tunnin. Otin alkulämmöt, jonka jälkeen kovia 3 minuutin vetoja viiden minuutin palautuksella niin, että viimeinen kolme minuuttia oli jo todella raastavan kovia. Jätin sen viimeisen kovan vedon tekemättä, vaikka Sale sanoikin, että se pitäisi vielä vetää. Tunnin kova pyörätreeni riittää kolmen viikon tauon jälkeen. Juoksin kymmenen minuutin hermotuksen pyörän päälle juoksumatolla ja lähdin kotiin palauttelemaan.

Keskiviikko

Aamu venähti pitkäksi ja suunniteltu jooga sekä bodypump jäi tekemättä. Oli mukava köllötellä sängyssä niin, ettei ollut mihinkään kiirettä. Nukkuminen on ihan kivaa hommaa, kun on väsynyt. Tällä viikolla ei ollut mitään muuta ohjelmaa kuin saada moottori ehjäksi ja käyntiin. Aamukahvilla päätin juosta tehtaalle hakemaan pyörän, joka jäi sinne viimeisen aamuvuoron jälkeen. Sen jälkeen pyöräilisin uimahallille uimaan. Hyvä suunnitelma. Pakkasin reppuun uintivehkeet, juomat ja banaanin. Laitoin juoksuvehkeet päälle ja lähdin hakemaan pyörää juosten.

Oli hieno keli juosta. Talitintit lauloivat kevättä rinnassa ja aurinko paistoi mukavasti. Keli oli leuto ja keväinen. Ämmänkosken alapuolella, saukot kävivät virrassa kalastamassa ja palasivat aina tauolle jään reunalle. En nähnyt saivatko ne saalista vai kujeilivatko ne vaan vedessä. Lutra lutrat ovat yksi minun lempieläimistäni. Niiden latinalainen nimi kertoo niiden luonteesta paljon. Olisi hienoa olla yhtä taitava uimari kuin saukko.

Oli hieno treenipäivä. Juoksu ja uinti olivat mukavaa. Minulla oli voimakas olo; johtuuko se keväästä vai kehittyneestä kunnosta?

Team Köllikkä sai kovan luokan vahvistuksen

Kaj Järveläinen lähti viimeistelemään treenit ensi kesän haasteisiin. Hän on ollut taustavoima jo vuoden 2014 lopusta, kun aloitin treenit. Kaitsun tekemällä ohjelmarungoilla ja ohjeilla olen soveltanut treenejäni tähän asti. Nyt hän on auttaa asiantuntemuksellaan minut kohti Lanzaroten Ironmania ja kesän muita kisoja. Hän on pitkän linjan triathlon kilpailija. Sain kovan valmentajan taustalle.

Kaj Järveläinen

•          Ensimmäinen triathlonkilpailu vuonna 1989, Joroisten puolimatka, 4 kk:n harjoittelulla. Tällä hetkellä takana Ironman kilpailuita yhteensä 22, Kaj on kilpaillut Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Saksassa ja Espanjassa, joista Lanzarotella 6 kilpailua
•           Lyhkäisempien triathlonkilpailuiden määrää en tiedä, mutta summa on paljon
•           Hawaiji oli yhden paikan päässä vuonna 1994 Lanzaroten Ironmanissa
•           Lisäksi hän on ollut Triathlonliiton hallituksessa pari vuotta 90-luvulla
•         Valmentajan ammattitutkinto v. 2008

Köllikkäukko flunssan kourissa

Lepoviikon loppupuolella alkoi räkä valumaan kuin pienillä pojilla ja sunnuntaina pitkän 16-tuntisen päivän loppu puolella alkoi lämpö nousemaan. Poskiontelot olivat kuin tulessa. Maanantaina sain ajan lääkärille ja lääkärin diagnoosi oli, että minulla on liikkeellä oleva virusperäinen flunssa. Poskiontelot eivät olleet tulehtuneet, mutta täynnä räkää. Ei siis viitsi pyytää lääkekuuria. Perus buranat ja duactit kuitenkin, niin saa vähän plasebovaikutusta.

Viikko meni kuumeessa melkein vapaapäivien loppuun asti. Töihin menin puolikuntoisena yskäisenä ja nenä valui edelleen kuin pienillä pojilla. Ei auta, kun ei ole kuumetta niin töihin on mentävä. Eniten ottaa päähän, kun ei pääse treenaamaan. Työkaverit ovat myös flunssaisia ja osa on ollut myös töistä pois taudin takia. Tuntuu olevan ärhäkkää laatua, kun ei meinaa hellittää millään. Ei auta kuin parannella itsensä.

Fiiliksiä ja muuta

Sunnuntaina 7. helmikuuta, kävin hakemassa Siilinjärveltä sukset. Ne sukset eivät olleet mitkä tahansa sukset, vaan perinteisen sukset mallia puolustusvoimat. Tarkoituksena oli lähteä hiihtämään kilpaa hieman myöhemmin tarkoitettuna ajankohtana. Nyt on hyvä haaste saada muovipohjaisiin suksiin hyvät voiteet. Sellaiset voiteet, että ei lumi tarttuisi suksen pohjaan. Haastetta voi olla myös siinä kun lumi sulaa kovaa vauhtia pois metsistä ja hiihtourista. Kohta kilpailu käydään juoksemalla. Se vaihtoehto käy myös minulle.

Illemmalla sain tekstiviestin tuttavalta missä kerrottiin: ”tänään tuli 10 vuotta täyteen kun taisteltiin Maimanan herruudesta”. Olin jäähallilla ja muistot palasivat mieleen kuin eilisenä. Oli 10 vuotta sitten palvelemassa Afganistanissa ja tukikohtaamme hyökättiin kun olimme partiossa. Hyökkäyksen syynä oli tanskalaisten piirtämät pilakuvat Muhamedista. Partiomme joutui keskeyttämään tehtävänsä ja saimme uudet toimintaohjeet. Päivä oli pitkä ja päivän lopputulema oli surullinen. Paikallisia kaatui 4 ja noin 25 haavoittui. Operaatio oli saanut uuden luonteen pilakuvien takia. Oli hieman hankalaa tajuta miksi meidät yritetään tappaa jos pilakuvat ovat piirretty Tanskassa? Emmehän mekään rankaise kaikkia, jos yksi tekee rikoksen. Ei minun varmaan tarvitsekaan ymmärtää tätä outoa syytä hyökkäykselle. Laitoin sen agitaattoreiden ja lukutaidottomuuden piikkiin. Tosin kyllä sivistyneet ihmisetkin tekevät häikäilemättömiä tekoja.

Kaikki rauhanturvahommat on kuitenkin taakse jäänyttä elämää. Muistoina päässä, valokuvissa, premikoissa ja muissa esineissä. Nämä reissut ulkomailla tuovat näkemystä ja kykyä ajatella asioista eri kanteilta. Toivon että oppisin treeneissäkin ajattelemaan monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Olen ehkä oppinutkin, ainakin luulisin.

Positiivinen ajattelu piristää

Olen edelleen nuhainen ja tukkoinen enkä ole käynyt treenaamassa jälkitaudin pelossa. Kokeilin jopa omaa poppamiesjuomaakin: resepti on 1 dl mustikkamehua, 1 dl appelsiinimehua, kiivi, inkivääriä vajaa sormenpäänkokoinen nokare, kurkumaa ½ tl, hunajaa 1 rkl, tummaa kaakaota ½ rkl, 2 valkosipulin kynttä. Koko homma blenderiin ja sekaisin. Tuloksena on jännän makuinen flunssajuoma. Ensimaku on mustikkainen ja makea. Jälkimaku on ärhäkkä. Vaimo sanoi, että haju on tosi raju. En myönnä, kun en itse sitä hajua haistanut. Tunsin heti oloni paremmaksi. Olihan siinä vitamiinien, flavonoidien kauhea sekamelska, yhdistettynä kansanparannusyrteillä ja -uutteilla. On se perkele, että ei virus ala lähtemään kehosta.

On yllättävää miten paljon on myös aikaa katsella telkkaria ja säätää kotona. Sain treenitakin ja salipaidan painatukseen. Painatin selkään #kollikkaukko ja etupuolelle tuli yhteistyökumppaneiden logot. On hienoa että sekin hoitui pienellä vaivalla. Saunan kiuas on nyt ehjä ja olen ehtinyt järjestellä vähän kamoja. Normaali arjessa on siis paljon aikaa tehdä asioita. Nyt huomaa sen, kun treenit ovat vieneet niin paljon aikaa ja treenien siirtymät sekä valmistavat toimet. Ainoa iso ongelma on vielä auton puuttuminen, pitää pyörällä tehdä siirtymät liukkaalla kelillä paikasta toiseen. Peilijäällä ilman nastoja on vähemmän mukavaa hommaa. Onneksi kesä tekee tuloaan kovaa vauhtia. Samoin tulevat kilpailut. 

yhteistyökumppanit

#kollikkaukko

Asenne ratkaisee

Pienen kokeilun jälkeen ajattelin alkaa tiukentamaan taas tehoruuvia niin, että saan harjoittelun oikealle tasolle tulevaa ajatellen. On pidettävä kuitenkin asenne sellaisena, että järki on päässä eikä riskeeraa yhtään kun on kipeänä. Pelaan kuitenkin eräänlaista peliä kalenterin kanssa. Aika menee armottomasti eteenpäin ja on puntaroitava omaa kuntoa ja tulevaa kaiken muun lisäksi. Suunnitellut treenit ovat menneet hieman pilalle ja ohjelmat uusiksi. Yritän ammentaa positiivista asennetta joka asiasta, mikä on minulle hieman vierasta. Olen kuitenkin huomannut saavani siitä voimaa treeneihin, töihin ja arkeen. Moni pitää sitä ehkä heikkoutena, mutta olen jo ehkä tähän ikään ehtinyt omat alfauroksen kukkoilut tehdä. Nyt voi ajatella vähemmän käskevällä ja tiukalla asenteella. Turha räyhätä, kun hommat selviää ja hoituu ajattelemalla sekä tekemällä. Joskus pitää pyytää apua, jos ei itse osaa tai tiedä. Jos joku arvostelee, voin kyllä sanoa, että on tässä parit hiekkakakut joskus taputeltu elämän hiekkalaatikolla. Välillä kakku on huono kakku ja välillä parempi. Triathlonin kohdalla rima on asetettu niin ylös, että nöyränä on oltava että riman ylittää. Peili kertoo pahimman vastustajani. Haastan sen mörön kilpailuun!

Viikkopäivitys - asiaa tavoitteista ja selvennys

Tavoitteet

Tavoitteeni ensi kesänä ovat siis kaksi täyden matkan kilpailua, yksi puolimatkan kilpailu, yksi perusmatkan kilpailu, ja sprinttimatkan kilpailu.

• Sprinttimatka: 750 metriä uintia, 20 kilometriä pyöräilyä ja viisi kilometriä juoksua
•  Perusmatka eli olympiamatka: 1,5 kilometriä uintia, 40 kilometriä pyöräilyä ja kymmenen kilometriä juoksua.
• Puolimatka: 1,9 kilometriä uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21 kilometriä juoksua.
•  Täysmatka eli Ironman-matka: 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja maratonjuoksu (42,195 kilometriä)

Olen jakanut sen kahteen tavoitteeseen. Ehdoton ykköstavoite on Lanzaroten Ironman 21.5.2016 eli tavoite lähestyy huimaa vauhtia. Toinen tavoite on Finntriathlonin ”kerää koko sarja”, joka sisältää kaikki matkat ja jakautuu koko kesälle. Vanajanlinna, Vierumäki, Joroinen ja viimeinen kova on Tahkolla.

Lukijalle

Olen haastanut tähän projektiin vain itseni eli sen veijarin, joka katsoo aamuisin minua peilistä. Blogin tarkoitus on kertoa omista kokemuksista ja tuntemuksista. Se tsemppaa minua myös harjoittelemaan. Blogissa en kerro miten pitää tehdä, vaan miten minä mahdollisesti teen tai olen tehnyt. Olen harrastanut triathlonia vasta hieman yli vuoden eli olen aivan noviisi lajissa enkä pysty ketään neuvomaan. Voin vain kertoa miten tai mitä olen tehnyt. Kerron myös fiiliksistä ja muista havainnoista ja ajatuksista. Voi olla riski, että lukija kokee minun tekevän asiat väärin tai muuten päin helvettiä. Muistutan kuitenkin, että loppupelissä maksan itse ne virheet kilpailun aikana kovana kärsimyksenä ja tuskana. Älkää siis lukeko näitä tekstejä kuin ”piru raamattua”.


Vuoden 2016 viikko neljä

Palaan vielä edellisen kolmen viikon treeneihin. Viimeisen viikon oli tarkoitus olla todella kova. Aikaisempien viikkojen kovuus tuntui myös jaloissa, koska myös aikaisemmat kaksi viikkoa on tehty uutta ohjelmaa. Myöskin keli oli asettanut omat haasteensa harjoittelulle pakkasen ollessa -20 ja -33 välillä. Loppujen lopuksi minulla oli kaikki mahdollinen kohdallaan, kun haettiin kovaa harjoittelua. Minä asun Suomessa ja on nautittava näistä keleistä ja harjoittelusta.

Maisemaa 25 km pitkältä juoksulenkiltä. 

Maanantaina harjoitukset kulkivat hyvin, mutta väsymystä oli havaittavissa kropassa. Uinti kulki hyvin, mutta juoksu ei. Tiistai oli lepopäivä, aivan niin kuin ohjelmaan olin sen määrittänytkin. Keskiviikko oli pitkä päivä. Kävin aamulla joogassa avaamassa paikkoja ja joogan jälkeen olin mukana vielä ryhmäliikunnassa eli Anskun vetämässä Body pumpissa. Siellä huomasin että energiat oli totaalisen vähissä ja lihakset olivat vielä väsyneet. Keskiviikolle oli merkitty vielä Wattbike, joka jäi aamupäivällä tekemättä, koska nukahdin sohvalle. Onneksi vuorokaudessa on paljon tunteja ja sain wattbiken tehtyä iltavuoron jälkeen. Olin kotona joskus seuraavan vuorokauden puolella. Voin kyllä kertoa, että yöllä ei ole salilla kauheasti ruuhkaa. Torstai oli vapaa päivä. Loppuviikon vedin mahdollisemman hyvin. Tunteja ja matkaa kertyi hyvin.

Tankkaus ja lepo

Olen myös miettinyt omaa syömistä ja niin varmaan moni muukin minun ikäinen ihminen. Työ, kiire, arjen pyöritys ja treenaaminen asettaa monesti haasteen miten syö ja mitä syö. Olen itse omalta kohdalta huomannut, että en pysty syömään ”eväsrasioista” monesti päivässä. Ei vaan aika riitä tekemään näitä valmisteluita tai pysty ajattelemaan kelloa milloin syödä taas seuraavan kerran. On riittävästi haastetta, että pitää arjen jollainkin tavalla järjestyksessä ja saa treenit tehtyä. Väsymys, vireystilan alhaisuus ovat kuitenkin huono homma treenaamisen kannalta.

Univaje on ollut aina minun treenien pahin vihollinen. Energiavajeen kanssa pystyy vielä suorittamaan. Viime viikolla oli jo hetki, jolloin nukahdin sohvalle keskellä päivää, mutta tein kuitenkin pyörätreenin vielä illalla iltavuoron jälkeen ja olin puolenyön jälkeen kotona. Treeni tuli kuitenkin tehtyä ja fiilis oli hyvä. Tämä on minun elämääni ja univaje sekä kiire ovat olleet osa sitä jo vuosia. Tulee varmaan hetkiä tulevaisuudessa, että voin istua kanootissa ja antaa virran viedä. Silloin voin nauttia siitä hetkestä ja niistä muistoista mitä nuorempana tein.

urheilijan helppo ja nopea päivällinen

valmiina nautittavaksi

Lepoviikko ja sen suunnitelmat

Tämä viikko on ”lepoviikko”. Huilaan hieman treeneistä ja keskityn pidempiin työpäiviin. Rytmitys osui aivan nappiin tältä osin ja saan hieman levättyäkin jossain välissä. Lyhyesti alkuviikko meni näin: maanantaina iltavuoro, tiistaina aamu- ja iltavuoro (17 tuntia), keskiviikkona aamuvuoro, torstaina aamuvuoro. Nyt on perjantai ja oli virtaa kirjoittaa jotain ja käydä uimassa. Flunssa meinaa painaa päälle, mutta yritän taistella vastaan valkosipulin ja hunajan voimalla. Ensi viikolla taas kovaa settiä ja kropan pitää vielä palautua sunnuntain tulevasta 16-tuntisesta työpäivästä. Tavoite lähestyy ja läskin pitää palaa. Fiilis on hyvä ja mieli positiivinen! NO GUTS NO GLORY!

Vuoden 2016 kolmas viikko

Päivitys on myöhässä. Väsymys ja kiire verottaa myös motivaatiota kirjoittaa. Se näkyy tekstissä virheinä ja asiavirheinä. Yritän säilyttää positiivisen asenteen ja nauttia treeneistä. Tässä on kuitenkin minun viime viikon tunnelmia. 

Maanantai 11.1

Jalat tuntuivat raskailta viikonlopun jälkeen ja vireystila muutenkin tosi huono. Juoksu tuntui kuitenkin kulkevan, mutta vauhti ja aika eivät olleet silti hyvät tälle matkalle. Syy siihen oli varmaan uuden ohjelman tuomat jumit ja huono tankkaus. Löydän siis syyllisen peiliin katsomalla. Kympin lenkki meni 54 min 26 sek. Sykkeet kertoivat, että tehoalue oli oikea ja harjoitus meni sen puolesta ihan nappiin. Sarvan nastalenkkarit olivat taas hyvät kengät juosta liukkaalla alustalla. Oman haastavuutensa toi pimeys ja montut tiessä. Otsalamppu jäi tietenkin kotiin kun lähdin juoksemaan. Keli muuten oli tavallinen tammikuinen, eli pakkasta juuri sopivasti. Sain kuitenkin hyvän hien pintaan, vaikka lähtiessä vähän meinasi palella.

maanantain kovatempoinen treeni

Tiistai 12.1

Tiistaiksi tuli komennus töihin ja suunnitelmat menivät uusiksi. Piti valita voimaharjoittelu tai wattbike. Wattbike meni voimaharjoittelun edelle ja tein wattbikella mahdollisemman tehokkaan treenin. Aluksi poljin pienemmillä tehoilla veryttelyn, eli niin sanotusti lihakset lämpimiksi. Sitten otin kovatehoisia 10 minuutin mäkiä ja laskin taas tehot alas 20 minuutiksi. Tällä rytmillä tein 2 tunnin treenin ja matkaa kertyi 70 km. Johtopäätöksenä voin jo itsekin päätellä, että voimataso on edelleen alhainen ja se vaatii treeniä. Pitää vaan lähteä mukavuusalueilta pois ja tehdä töitä. Vinokuorman taso oli kuitenkin tälle päivälle hyvä, töissä sain hyvää palauttavaa treeniä ja siitä sai vielä rahaakin. Tosin ei olisi tarvinnut olla niin pirun kylmä päivä touhutessa. Sain tietää vielä, että seuraavana päivänä on edessä 16 tunnin työpäivä.

Tiistaina sai kävellä ratapihalla. Se on todella hyvää palauttavaa harjoitusta kovan harjoituksen jälkeen. Kaikki muu on extraa. (kauhea lumimyrsky)

Tiistain wattbike jälkilöyly

Keskiviikko 13.1

Aamu alkoi kauhealla säätämisellä. En ollut iltamyöhään valmistellut aamun aikaista lähtöä ja se kostautui heti herättyäni. Piti lähteä juoksemalla töihin! ”Missä on mun pipo ja tupakit”, sanoisi Pate Mustajärvi tähän. Kello meni eteenpäin armottomasti, kun keräsin kamoja pitkin kämppää. Yritin olla herättämättä kaikkia muita nukkujia. Kiire kasvoi ja eväätkin piti vielä väsätä. Lopulta pääsin matkaan ja alkuveryttely tuli jo ravatessa portaita ylös alas kotona. Reppu on ihan täynnä vaihtovaatteita ja eväitä. On kiva juosta noin 5 – 10 kg repun kanssa, 16 tunnin työpäivä, josta osa kovassa pakkasessa, ei ollut niin houkutteleva ajatus. Ukkoja on töistä pois flunssan takia ja en itse haluaisi sairastua.

Muisto sotilastaitokilpailusta Ernasta: Meillä oli Ernaan lähtiessä 10 km/10 kg reppujuoksutesti, koska sotilastaitokisoissa on melkein aina pikataival jossain vaiheessa. Tällä testillä pystyi vähän näkemään kilpailijan tasoa. Ernassa 2009 pikataival oli noin 93 tai 96 km jälkeen. Se alkoi 2 km esteradalla, missä minäkin kahlasin välillä rintaa myöden vedessä reppu selässä ja ase ylhäällä. Märkänä ryömittiin piikkilankaesteistä tehty rata, että saatiin vähän hiekkaa pintaan. Edettiin kaikenlaisia muita esteitä ja loppujuoksu oli noin 10 – 12 km lämpimässä kelissä. Oli kova mutta hieno kokemus. Paitsi se kun kilometri ennen maalia päkiästä räjähti todella iso rakko ja juoksua piti jatkaa. Onneksi on hyviä taistelukavereita jotka tsemppasi juoksemaan. Loppujen lopuksi, jokainen mies ja nainen osaa reppua kantaa, kävellä ja juosta. Miksi siitä ei tykkäisi?

Torstai 14.1

Pidin vapaapäivän treeneistä. Virta oli lopussa ja unet olivat olleet vähissä. Kylmä on kivaa mutta ottaa paljon energiaa. Olisiko myös 16 tuntia pitkä työpäivä väsyttänyt?

Perjantai 15.1

Töissä oli hieman hiljaisempaa ja päätin ottaa puolikkaan pekkaspäivän, että saa käydä rauhassa treenaamassa. Tänään oli vuorossa uintia ja wattbike. Uinti oli tahmaista räpellystä ja meinasin lähteä pois hallista kun ei tuntunut kivalta. Sitten noin 1000 metrin jälkeen alkoi kroppa vähän lämpenemään ja liikeradat paranemaan. Matkaa kertyi 3000 metriä ihan kevyttä vaparia. Yläkroppa oli jumissa useiden tuntien lumitöistä ja jalat muusta tehdystä. Wattbike treenin kävin tekemässä keskiraskaalla teholla ja hieman lyhkäisemmän version kuin normaalisti. Illalla venyttelin ja huolsin itseäni takkatulen lämmittäessä venyttelijöitä. Nimittäin jostain syystä meidän mäyräkoirat tulevat venyttelemään matolle, kun minä venyttelen. Hauska juttu!

Lauantai 16.1

Lauantaina oli vuorossa pitkä juoksulenkki peruskestävyyttä. Kaksi tuntia kevyttä hölkkää pitäisi töiden jälkeen käydä juoksemassa, mutta ei päivää ilman muuttujia. Aamuvuoron aikana tuli tieto, että päivä jatkuu 4 tunnilla. Päivän edetessä ja kääntyessä jo illaksi, henkien taisto alkoi todenteolla. Ei olisi millään jaksanut lähteä lenkille. Kotiin tullessani olin nälkäinen, väsynyt ja ei todellakaan kiinnostanut lähteä juoksemaan. Kun olin syönyt, nukahdin sohvalle hetkeksi.

Siestan jälkeen olo oli kohentunut sen verran, että sain laiskan kroppani juoksuvaatteiden sisään ja lähdettyä juoksemaan. Se oli hyvä päätös. Jalka oli kevyen tuntuinen ja sykkeet pysyivät hyvin PK-tasoilla. Keli oli hyvä ja pakkasta -24. Sain hyvän hien pintaan ja hyvän mielen päivän päätteeksi. Tahtotila on vahva ja päämäärä näkyy.

Sunnuntai 17.1

Tälle päivälle olin merkinnyt pitkän pyörälenkin PK-tasolla. Minulla oli vapaapäivä töistä. Lämmittelin uunia ja vietin normaalia päivää vaimon kanssa. Viikon treenit alkoivat painaa ja edelleen lähtökynnys treenaamaan oli korkea. Syyksi miksi en lähde treenaamaan oli, että salilla on päivällä liikaa porukkaa ja wattbike ei ole vapaana. Siksi treeni venyi taas iltaan.

Päivän lähtökynnyksen ylittäminen ei kuitenkaan haitannut, vaan menin sitten illalla vielä salille. Siellä ei ollut paljoa muita ihmisiä treenaamassa ja wattbike oli vapaana. Pyöräily aloitetaan samoilla rituaaleilla, iso hikipyyhe tankoon, napit korviin, juomapullo telineeseen ja pyörän säädöt kohdalleen. Repussa pyörän vieressä on pari juomapulloa, geeli ja pari banaania sekä juoksukengät.

Oli mukava ajaa wattbikellä. Katsoin älypuhelimella youtubesta ironman kisoja ja kuulokenapit olivat korvissa. Jalat toimivat hienosti. Välillä otin ”irtiottoja” kun takapuoli puutui ja viimeisen 10 minuuttia pyöritin kovilla tehoilla. Wattbike saldoksi tuli 3 tuntia 100 km ja kulutin kaikki nesteet, geelin sekä banaanit.

Pyörän jälkeen oli juoksuhermotuksen vuoro. Istuin juoksumaton reunalla ja laittelin juoksukenkiä jalkaan. Youtube oli vaihtunut Spotifyhin. Salilla ei tässä vaiheessa ollut kuin minä ja eräs Kaitsu. Säädin juoksumaton vauhdin aluksi 10,5 km/h ja juoksu kulki hyvin. Juoksin napakoita vetoja ja hyvät loppuveryttelyt hyvän musiikin avustamana. Juoksumatto on ihan ok silloin tällöin. Ilman musiikkia se olisi aivan liian tylsä paikka juosta. Juoksun jälkeen oli hieno homma kun salin saunassa oli vielä lämpöä ja pääsin ottamaan jälkilöylyt ennen kotiin lähtöä.

Se on taas viikko takana ja uusi erittäin raskas edessä. Sitten olisi vapaa viikko. Vielä jaksan puristaa itsestäni yhden viikon irti. Jaan sen pienempiin osiin ja harjoituksiin. Köllikkäukko jaksaa ja tavoitteeseen päästään! Nautin hetkistä minkä treenit antaa ja löydän itsestäni uusia voimia. Haapajärven Fysioterapia tsemppaa ja minä en hae vemppaa! GO KÖLLIKKÄ GO!

Tämän viikon ja vuoden puuhastelua. 

Tammikuu alkoi uudella ohjelmalla

Viikko oli rankka. Menin monta kertaa mukavuusalueiden ulkopuolelle sään, harjoittelun ja levon suhteen. ..but I like it. Nyt sunnuntai-iltana istun kirjoittamassa tätä blogipäivitystä ja pakaralihakset ovat tosi kipeinä. Kipu on tervettä, koska se on tullut hyvästä harjoittelusta. Yritänkin miettiä lähestyvää tavoitetta Lanzarotella, sen vaativaa kuormaa: isot mäet, kova tuuli ja korkea lämpötila. Rankat mäet ja vaativat sääolot kysyvät voimakestävyyttä. Näin minä ainakin luulen ja oletan. Löydän ehkä parhaan vastuksen itselleni säästä ja maastosta.

Yritän myös arvioida omia heikkouksiani lajin suhteen. Pahin heikkouteni on ikä, aloittaa tämä laji. Toinen heikkouteni on, että pidän hyvästä ruuasta. Kolmas heikkouteni on kärsimättömyys. Kestävyystasoni on kuitenkin melko korkealla, minkä lasken vahvuudekseni.

Triathlonurheilijoilla on yleensä puutteita jossakin kolmesta lajista, mutta minulla on kaikissa parannettavaa. Pyöräilyä kilpapyörällä reilu vuosi takana ja uintia olen harrastanut yhtä pitkään kunnon intensiteetillä. Kehitys on ollut huimaa näinkin pieneen aikaan. Uskon että omien heikkouksien myöntäminen on vahvuus. Ei myöskään kannata aliarvioida itseänsä. Toinen keino minulle on mennä välillä mukavuusalueiden ulkopuolelle, vaikka tuntuisi pahalta. Vahvuuksiini kuuluu myös se, että tunnen hieman rajojani, kiitos siitä kuuluu sotilastaitokilpailuille. Kahden vuorokauden kova meno täydessä varustuksessa ilman lepoa on aika mielenkiitoinen kokemus. Ei niistä sen enempää.

Alkuviikosta vedin siis voimakestävyysharjoitteita kovalla teholla. Saulin opeilla ajettiin wattbikellä happoa jalkoihin ja sykkeitä ylös. Juoksulenkillä juoksin isoilla tehoilla 10 kilometriä kovassa pakkasessa. Uutena lajina otin Kunnonsalin Body Pumpin ohjelmaan. ”Akkojentreeni”, aivan törkeän hyvä harjoite, josta uskon saavani itselleni tehoja lisää. Oli myös Joroisten Sporttiklubin Kaj Järveläisen vetämä 4 tunnin sisäpyöräily keskiviikkona. Jossa ehdin polkea 3 tuntia pumpin jäykistämillä jaloilla. Kestävyyttä tein loppuviikosta. Tätä runkoa vedetään nyt joitakin viikkoja unohtamatta hyvää lihashuoltoa ja ravintoa. Harjoitustunteja kertyy noin 10-15 tuntia viikossa. Toivottavasti kehitystä tapahtuu ja painokin alkaisi taas tippumaan. 

Muutakin mietittävää on ollut koskien Lanzaroten täydenmatkan Ironman-kilpailuun liittyen. Nimittäin matkojen hankintaan oli viimeiset hetket käsillä ja hankinta oli tehtävä heti. Siitä muodostui oma pikku hommansa, sillä suoria lentoja Suomesta ei ole enää toukokuussa Lanzarotelle. Piti alkaa suunnittelemaan millä, miten pitkään, milloin perillä ja paljonko maksaa kysymyksiä. Mitä enemmän pyörittelin asioita, niin aina heräsi joku kysymys aiheeseen liittyen. Hinta ratkaisi kuitenkin kaikki ongelmat: kun ei ole rahaa hirveästi käyttää, niin pitää lähteä rajaamaan hinta alas. Se pudotti vaihtoehdot aika vähiin ja moni turha kysymys jäi pois. Matkat on nyt varattu ja maksettu. Odotettavissa lepoisia hetkiä lentokenttäterminaaleissa hyvän kirjan ja musiikin parissa. Asiat voisivat olla huonomminkin eli en olisi välttämättä saanut lentoja ollenkaan. Onneksi on majoitus jo varattuna ja sitä ei tarvitse enää murehtia.