Harjoitukset kovenee ja vyötärö kapenee

Tammikuu on mennyt hyvin. Tulokset paranevat ja kroppa tiivistyy. Paino ei tipu nopeasti, kun lihastakin rakentuu saman aikaisesti. Voiman kehittyminen on ollut myös hyvää ja kestävyys ei ole kärsinyt voimatreeneistä. Olen pyrkinyt liikkumaan monipuolisesti ja matalammilla sykkeillä. Olen noudattanut annettua treeniohjelmaa aika tarkasti ja tehnyt kevyttä hiihtoa sekä muuta höntsää pienillä tehoilla.

Olen asettanut painotavoitteen 68-70 kg eli vielä pitää 6-4 kg tiputtaa painoa alaspäin. Haastavaksi siitä tekee se että ei menetä yhtään lihasta samalla. Painolla on suuri vaikutus vauhtiin. Nyt huomaa, kun alkaa olla jo ihan hyvissä mittasuhteissa, että juoksu on helppoa ja siitä nauttii eri tavalla. Ei tosin haittaa jos saan itseni vielä kevyemmäksikin. Ironman Lanzaroten pyöräilyosuuden kovat nousut ovat aina helpompia polkea kun on kevyempi. Extremen triathlon Celtmanin juoksu osuus 42 km vuoren yli on kuitenkin pelottavin haaste kropalle. Sinne pitää olla teho- ja painosuhde kohdallaan tai ei kunnian kukko laula. Pieni massa tosin tekee koville tuulille alttiiksi.

Katsoin juuri kalenterista, että Ironman Lanzarotelle on aikaa enää 3 kuukautta ja 19 päivää. Extremen triathlon Celtmaniin on aikaa 4 kuukautta ja 16 päivää. Vielä on paljon aikaa tehdä töitä näihin tavoitteisiin. Aika kuluu kuitenkin nopeasti kun tekee jatkuvasti jotain. Päiväkin tuntuu todella lyhyeltä kalenterissani. Lepo on ollut laadukasta ja sen huomaa myös vireystilassa. Kohta alkaa tuntumaan siltä että pääsisipä jo ajamaan Lanzaroten upeille tuulisille teille. Muutenkin tuntuu siltä että pitää vähän jarrutella itseään kun tekeminen on niin mukavaa.

Vähän muutakin mukavaa arkeen

Elämäni on aika tiukasti pyörinyt harjoittelun ja työn välillä. Haen välillä jotain muutakin ajateltavaa tähän touhuun luonnosta tai muusta hulluttelusta. Syksyllä tuli luvattua kaverille että käyn jeesaamassa eräässä kuvaus hommelissa ihan pikkuisen. Ei tullut sen tarkemmin ajateltua mihin olen lähtemässä. Kaverini Jere Koistinen ja Rainy Day Entertainment sai juuri äsken valmiiksi elokuvan Ensitreffit ja kävin jeesaamassa tässä elokuvassa pienen roolisuorituksen. Menin aika paljon omien mukavuusalueiden ulkopuolelle tässäkin asiassa, mutta se tuntuikin ihan mukavalta. Nyt 3.2. pääsen sitten katsomaan missä sitä on oltu mukana. Jeren esikoisen ensi-ilta on silloin. Kova suoritus Jereltä! Päätti tehdä elokuvan ja teki ennakkoluulottomasti hienoa työtä. Jere lähtee Skotlantiin kuvaamaan minun Suomi100 haastettani. Nämä minun haasteet ovat varmaan helpompia kuin elokuvan teko.

Perhe ja parisuhde vaativat tietysti myös aikaa. Vuorotyö ja harvat vapaat viikonloput sekä harjoittelu verottavat yhteistä aikaa perheen ja puolison kanssa. Harjoitusten kestot ja siirtymiset sekä muu ”välppääminen” saattaa viedä yllättävän paljon aikaa. Aika perheelle jää näin vähäiseksi. Voi miettiä myös vaihtoehtoisia harjoituksia. Harjoituksia minne perhe tai puoliso voi lähteä mukaan. Matalalla sykkeellä peruskunto kasvaa ja rasva palaa. Sellaista tekemistä on helppo löytää mistä perhe tai puoliso pitää. Samalla saa itse hyvä harjoituksen ja mukavaa yhdessä oloa perheen tai puolison kanssa.

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina päätimme vaimon kanssa lähteä retkiluistelemaan Järvisydämeen Rantasalmen kupeeseen. Aluksi oli tarkoitus lähteä hiihtämään järven jäälle ja paistaa makkarat jossain saaressa sekä hörpätä vähän lämmintä. Viettää sunnuntaipäivä näissä merkeissä. Kelin ollessa hieman pilvinen, muutimme suunnitelman ja suuntasimme retkemme Järvisydämeen.

En ollut ikinä käynyt Järvisydämen lomakeskuksessa, muutoin kuin pimeällä viemässä juhlijoita juhlimaan. Rakennusten rakennustyyli ja paikka muutenkin yllätti minut täysin. Ensireaktioni oli että tänne pitää tulla joskus majoittumaan ja retkeilemään. Heti hotellialueelle tullessa näimme mistä luistelureitti lähtee ja netistä löytyi tietoa reittivaihtoehdoista, nuotiopaikoista ja taukotuvista sekä niiden palveluista/aukioloista. Hotellin vastaanotosta saa myös lisätietoa ja vuokrattua retkiluisteluvälineet.

Pienen säätämisen jälkeen lähdimme luistelemaan. Sanoinkin vaimoille että olen persiilläni ensimmäisen potkun jälkeen. Näinhän siinä kävi. Oli outoa luistella pitkillä terillä, mutta jo parin sadan metrin jälkeen luistelu alkoi sujua. Sauvojen avulla vauhti pysyi helposti hyvänä ja sykkeet matalana. Matka taittui nopeasti ja maisemat olivat upeat. Alusta oli hyvä höylätty jääreitti ja mosaiikkikuvio korosti luistelu-uraa entisestään.

Päätimme vaimon kanssa lähteä näihin maisemiin kajakilla retkeilemään kesällä. Linnansaaren kansallispuisto on todella kaunista aluetta. Ei ihme että norpatkin siellä viihtyy. Luistelu oli helppoa ja energiaa kuitenkin paloi. Repussa oli kuitenkin hiihtoretkelle varatut makkarat ja termospullo. Teimme pienen pysähdyksen itse Linnansaaressa, retkeilijöille tarkoitetulla nuotiopaikalla. Siistillä ja hyvin hoidetulla paikalla on mukava käydä. Makkaran ja lämpimän teen jälkeen oli mukava jatkaa matkaa Oraville. Järvisydämen ja Oravin väli oli noin 18 km. Matka taittui helposti myös vaimolta ja hän nautti luistelusta yhtä paljon kuin minäkin. Joimme Oravilla kahvit ja söimme rapeat sämpylät ja luistelimme takaisin Järvisydämeen. Paluumatkalla jää oli pehmennyt hieman ja luistelu oli raskaampaa. Taisimme kuitenkin saada tästä lajista yhteisen harrastuksen ja luulen että palaamme noihin kauniisiin maisemiin vielä uudelleen.

Minun harjoitukset jatkuvat ohjelman mukaan. Kovuutta kestoa tulee luultavasti lisää. Tribase valmennus valvoo ja ohjaa, se motivoi. Hyvä fiilis ja kehitys motivoi myöskin. Kovien kilpailujen lähestyminen motivoi kuitenkin eniten. Niiden vaatimustaso on todella kova pelkästään läpi viemisen osalta. Haluan myös saada hyvät ajat näistä kilpailuista. Hyvällä asenteella ja fiiliksellä mennään kohti tavoitteita.   

Uusi vuosi ja kadonneet uimahousut

Vuosi alkoi rauhallisesti, kun saavuin ylitöiksi menneestä iltavuorosta kotiin. Kotona odotti vaimo ja mäyräkoirat. Mielikuvat nousevat tällä hetkellä lukijan päähän pynttäytyneestä naisesta ja oluttölkki mäyräkoirista, mutta todellisuus oli aivan toista. Vaimo istuu lukemassa sohvalla ja neljä oikeaa mäyräkoiraa ovat valloittaneet sohvan muun osan. Purin tavarani ja kävin sohvalle pieneen mäyräkoirien jättämään tilaan katsomaan elokuvaa mikä tuli telkkarista. Uusivuosi ehti vaihtua elokuvaa katsoessa, ilman tinan valamista tai muuta perinteistä touhua. Aamulla herättyäni tein vuoden ensimmäisen pyörätreenin ja iltapäivällä lähdin taas töihin. Todella tylsä uusi vuosi, mutta joskus vaan ei jaksa innostua.

Vuoden ensimmäinen maanantai ja ohjelmassa oli juoksua. Keli oli hyvä ja olo oli ”hieman” turvonnut juhlapyhien mässäilystä. Keli oli ihan hyvä juoksuun, mutta alusta näytti liukkaalta. Se oli kirkkaalla jäällä, jonka päällä oli ihan ohut kerros pakkaslunta. Laitoin napit korviin ja Spotifyn musiikkilistan loputon popitus alkoi takoa rytmiä askeliin.

Hetken juostuani huomasin että alusta oli huono juosta, vaikka jaloissani oli nastakengät. Jään päällä oli myös karkeaa kiveä ja joka askeleella jalka löi sutia. Alussa se ei haitanut ja fiilis oli hyvä. Juoksun edetessä sutiminen alkoi kuitenkin ärsyttää. Tunsin myös, että olin hieman ylipukeutunut lenkille ja hikoilin sen takia. Olin jättänyt juomapullon kotiin. Lämpö nousi ja sykkeet nousivat. Sykkeet menivät yli aerobisen kynnyksen, vaikka lenkin piti olla peruskestävyyslenkki. Kävelin ja juoksin loppumatkan kotiin. Lenkki venyi liian pitkäksi ja liian kovaksi. Turha energiahukka, huono nesteytys ja liian kova teho, nämä asiat pitäisi jo tietää. Harjoituksesta tuli epäonnistunut ja iltavuoron aiheuttama aktiviteetti teki päivästä aika kovan. Illalla kotiin saapuessani olo oli aika tyhjä. Palautuminen seuraavaan päivään vaikeutuu kun kaikki nämä asiat ovat toteutuneet.

Olin tehnyt itselleni ajanhallintaa helpottavan lukujärjestyksen koko viikoksi. Siitä oli helppo katsoa työvuorot ja miten saan harjoittelun sopimaan päivään. Tiistaina olikin aamuvuoro ja sen jälkeen oli merkitty uintia. Joulupyhät ja loppuvuosi oli mennyt muuta touhutessa. Uimassa olin käynyt edellisen kerran ennen joulua. Pidän uimavarusteet ”yleensä” kilpailuista tutussa pussissa, siinä ovat lättärit, pull, lasit, muovitasku, uimahousut ja pyyhe. Tulin aamuvuorosta pikaisesti käymään kotona, että lähtisin uimaan ohjelmaan merkityn harjoitteen. Uimahousuja ei kuitenkaan löytynyt mistään. Yritin miettiä mihin olin ne laittanut, mutta ei vain löytynyt. Voiko treeni jäädä tekemättä jos ei ole uimahousuja? Kyllä voi. En lähtenyt uimaan, vaan treenit jäivät tekemättä. 

Keskiviikko ja torstai olivat mukavia päiviä. Ne olivat vapaapäiviä ja vireystaso oli hyvä. Sain tehtyä joitain rästitöitä kotonakin. Pitkä pyörä ja punttitreeni olivat ihan ok. Kun istuu pitkään pyörän päällä, kroppa tuntee kaipaako asento säätöä. Uusi satula toi hieman mukavuutta takapuolen alle, mutta pyöräni kaipaa hieman säätöä. Ajoasento pitää olla hieman korkeampi, mutta en löydä mistään paloja kyynärtukien alle. Tarvittavat säädöt ovat pieniä, enkä voi lähteä minnekään ”bikefittiin”. Yritän löytää nyt hyvän asennon polkemalla, samalla totun pyörään.

Olisi hienoa omistaa tietokoneohjelmaan liitettävä vastus. Ohjelma pyörittäisi reittikuvaa telkkarissa ja säätäisi vastusta reitin mukaan, eli tekemisestä tulisi mielekkäämpää.  Vastustreenaaminen on todella tylsää ilman mitään virikkeitä. Tiedän urheilijoita, jotka puskevat pitkiä vastusharjoituksia pienessä huoneessa tuijottamalla seinää. Nämä kaverit ovat todella kovalla asenteella varustettuja. Itselläni on pakko olla jotain katsottavaa kännykästä tai telkkarista. Parhaita treenejä ovat Joroisten Sporttiklubin järjestämät yhteiset pyöräilytreenit, siellä aika kuluu parhaiten kun on muitakin puurtajia. Toinen on tietenkin Kunnonsalin järjestämät sisäpyöräilyt. Näilläkin tunneilla aika menee siivillä ja tekeminen on mukavaa. Perusvastuksella mennään ja katselen Ironman kilpailuita kännykästä tai leffoja telkkarista.

Vuoden ensimmäinen viikko on takana. Se oli raskas vaikka uinti jäi tekemättä. Ensi viikko uusilla kujeilla ja matka kohti elämäni kovinta kesää jatkuu. 

Muistelua ja muuta

On kulunut noin 2 vuotta ja 1 ½ kuukautta kun aloitin triathlonin. Muistan, kun tammikuussa2015 olin toipilaana saatuani heti luupiikin kantapäähäni liian kovasta rasituksesta. Jalkapohjan kalvo oli liian kireä ja jotain kalkkeumaa oli alkanut kertymään kantapäähän. Erittäin ärsyttävää, kun aamulla nousi sängystä ja kipu oli todella kova kantapäissä sekä jalkapohjissa. Kävin lääkärissä muutamaan otteeseen. Yksi lääkäri sanoi, että jalat pitää leikata ja toinen sanoi että pitää laittaa kortisonipiikki. Ajattelin että tämä ei voi olla totta ja oliko tämä nyt tässä.

Etsin netistä tietoa vaivasta ja löysinkin siitä yllättävän paljon tietoa. Lopulta eräältä juoksufoorumilta sain linkin teippausohjeisiin, millä saisin jalkapohjan venytykseen yöksi ja jalkapohjan kalvon kireys helpottaisi. Ostin myös pallon, millä hieroin kantapäätä. Söin särkylääkekuurin ja aloitin triathlon harjoittelun uudelleen tammikuun puolessa välissä. Alkuun harjoittelu oli tuskallista, mutta selätin vaivan ilman piikkejä tai leikkausta. Varsinainen triathlon harjoittelu alkoi siis tammikuun kolmannen viikon maanantaina 2015 eli hieman alle 2 vuotta sitten. Olin silloin 10 kiloa painavampi ja ihan kuutamolla koko lajista.

Olen käynyt nyt 9 triathlon kilpailua, joista 3 on täysiä matkoja. Asiat, jotka tuntuivat mahdottomilta, tuntuvat nyt mahdollisilta. Olen oppinut uintitekniikkaa, pyöräily on tullut tutummaksi ja ylipäätänsä kolmen lajin harjoittelu on ollut mielenkiintoinen matka tähän asti. Olen kohdannut ongelmia ja ratkonut niitä. Olen ottanut takapakkia ja sitten taas kehittynyt. Laji tarjoaa kovaa haastetta kilpailuissa. Se luo myös haasteen ajanhallintaan työn, perheen ja harjoittelun välillä.

Riittävän levon saaminen on ollut minulle suurin haaste koko triathlon ”uran” aikana. Vuorotyö ja tekemäni työaikamuoto, sekä toisinaan rankat työpäivät tuovat vinokuormaa harjoitteluun. Ylityöt ja työkavereille takaisin tehtävät velkapäivät ovat aina pois harjoittelusta. Olenkin miettinyt jo pitkään, että olisi aika upeaa päästä 12 tunnin järjestelmään. Tässä työaikamuodossa olisi enemmän vapaa-aikaa harjoitella ja olla perheen kanssa. Tämäkin on niitä ”kun ampuisi jousipyssyllä kuuhun” asioita joka ei ehkä tule toteutumaan ikinä. Perheellä ja hyvinvoinnilla ei ole sijaa nykyisessä työelämässä. Työt lisääntyvät ja työntekijät vähentyvät monella alalla. Näillä korteilla mennään ja onneksi perhe on kestänyt tätä touhua näinkin pitkään.

Köllikkäukko teema on ollut ihan hauskaa touhua. On ollut hienoa muuttua Köllikkäukosta parempikuntoiseksi mieheksi. Pyrin kehittymään koko ajan ja oppimaan lajista sekä välineistä lisää. Kokeilen uusien menetelmien ja valmennuksen vaikutusta tuloksiin. Ohjelmien sovittaminen yhteen työaikojeni kanssa on ollut haasteellista. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että uusin ohjelmarunko on toteutettavissa, vaikka rankkaa se tulee olemaan levon jäädessä vähälle. Syksyn treeniohjelma aamu- ja iltapäivä harjoituksineen oli liian hankalaa toteuttaa, koska iltapäivätreeni tuli usein tehtyä myöhään illalla. Treenin jälkeen oli turha houkutella unta muutamaan tuntiin.
Joku ehkä miettii että mikä tuo Köllikkäukko oikein on tai luulee olevansa? Vastauksena onkin, että se on ihan tavallinen suomalainen mies, joka päätti aloittaa triathlonin ja kertoa kokemuksistaan myös muille tavallisille ihmisille. Köllikkäukko pyrkii kuitenkin nostamaan rimaa aina hieman lisää eli ottaa vastaan kovempia haasteita. Viime kesä olikin tähän mennessä kovin kesä. Tavoitteena oli Ironman Lanzarote ja Finntriathlonin kerää koko sarja. Saavutin jokaisen tavoitteeni minkä olin asettanut.

Köllikkäukon 2016 kauden yhteenveto

Kohti kesää ja kilpailuja

Olin ilmoittautunut 2016 kesälle ensimmäiseen Ironman kilpailuuni Lanzarotelle ja päätin myös osallistua Finntriathlonin kerää koko sarjaan. Aika kovaa settiä tämmöiselle vasta-alkajalle, mutta pohjat ovat hyvät, minkä päälle olisi helppo rakentaa lisää nopeutta sekä tekniikkaa. Näin sen piti mennä.

Talvella harjoittelu oli kovaa ja yksinäistä puuhaa. Lähdin monesti iltavuoron jälkeen salille treenaamaan ja lopetin joskus yöllä. Pitkät lenkit kovilla pakkasilla olivat tavallaan ihan mukavaa touhua. Lumi narskui kenkien alla ja luonto oli komeaa katsella. Yhteiset treenit Joroisten Sporttiklubin kanssa olivat yleensä siihen aikaan, kun olin töissä. Työaikamuoto ei muutenkaan tarjoa mahdollisuuksia kuin harvoin esim. viikonlopun leireihin. Keväällä harjoittelun apuvälineeksi tulikin Youtube ja omat fiilikset. Sain Kaj Järveläiseltä ohjeet 6-8 viikoksi ja tein niiden ohjeiden mukaan harjoituksia.

Kevät toi paljon vastuksia harrastukseen taloudellisesti ja muita asioita normaaliin elämään. Minulla oli Ford Mondeo -04. Auto, josta oli hajonnut aikaisemmin turbo, suuttimet, polttoaineen korkeapainepumppu ja kytkin. Tietenkin myös näitä normaaleja osia eli iskunvaimentimet, jarruosat, kallistuksenvakaajat yms. Tämä auto jätti taas minut ja tytön täydessä muuttokuormassa moottoritielle. Silloin päätin, että nyt vaihtuu merkki ja Fordia ei meidän talouteen enää ikinä tule. Ostin 120 euron -97 Golfin itselleni.

Tuon Fordin takia minulla oli tuhansia euroja ylimääräistä velkaa. Velkaa, jota maksan vieläkin pitkään. Oli myös paljon muitakin asioista, joista en halua tänne kirjoittaa. Päätin, että nyt aloitan positiivisen ajattelun elämän, vaikka mitä tapahtuu. Vitutukseen voi kuulemma kuolla, joten oli pakko tehdä näin. Päämäärät ovat asetettu ja niihin päästään, vaikka mitä tulee eteen. Olen suomalainen mies, perkele!

Uintia harjoittelin keväällä enemmän kuin koskaan. Samoin pyöräilyä. Wattbike oli tuttu laite jo alkukesällä. Ostaisin Wattbiken kotiini, jos voittaisin lotossa. Näin jäisi enemmän aikaa levolle, kun ei tarvitsisi mennä salille polkemaan. Mieleen jäi viime kauden treeneistä myös pääsiäisen perinteinen tuskapyöräily Joroisten Sporttiklubin kanssa. Se oli taas yksi kevään parhaista treeneistä.

Kehitystä oli tapahtunut huhtikuuhun mennessä. Toukokuun alussakin olin hyvässä vireessä. Uinti, pyörä ja juoksu kulkivat hyvin. Ironman Lanzarote oli hieno kokemus. Tulin maaliin aika liikuttuneessa tilassa yleisön mylviessä taustalla. En silti ollut tyytyväinen loppuaikaan. Kilpailu oli yksi kovimmista, missä olen ikinä ollut. Istuessani avaruuspeiton alla mitali kaulassa päätin, että tämä pitää ottaa uudestaan oikeilla välineillä ja oikealla valmistautumisella.

Ironman Lanzarote 2016 maalikuva - tavoite saavutettu

Finntriathlonin kerää koko sarjan neljä kilpailua; Vanajanlinnan sprintti, Vierumäen varttimatka, Joroisten puolimatka ja Tahkon täysimatka. Kaikki olivat jollain tavalla pettymyksiä, vaikka olinkin sarjan 25. sijalla. Tiedän pystyväni parempaan. Olen hakenut syitä tähän. Miksi kesä meni näin huonosti?

Jotain kuitenkin tapahtuu ennen kilpailuja, koska kilpailussa ei kulje niin kuin pitää. Joku sanoo, että liian kovia treenejä ja joku, ettei ole palautunut kilpailuista. Tämä kovan työn hukkaan heittäminen ja yhden treenivuoden tuhlaaminen 46 vuoden iässä syö sielua. Syitä löytyy monista omista virheistä. Tässä omia havaintoja virheistäni, huono lepo ennen kilpailuja, uuden kokeilu kilpailussa, tankkaus, harjoittelun laatu ja liian pitkä passiivinen aika ennen kilpailua.

Virheistä pystyy onneksi oppimaan ja luulen löytäneeni vastauksen tähän ongelmaan. Se on Tribase-valmennusryhmä. Otan ulkopuolista apua seuraamaan ja opastamaan valmistautumistani ensi kauteen. Kumma, jos en ala saamaan tulosta. Loppuu yksin puurtaminen ja joku kertoo miten tehdä.

Pitää myös hakea positiivisia asioita. Vedin jokaisen kilpailun loppuun kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Kesän 2016 Köllikkäukko-projekti on viety loppuun. Hieman yli 1 ½ vuotta lajia takana ja 9 triathlon kilpailua takana. Yhtään kilpailua ei ole jäänyt kesken eikä ole edes käynyt mielessä keskeyttää.

Olen saanut uusia ystäviä tämän hienon lajin kautta. Harjoittelu jatkuu ja tavoitteet ovat asetettu ensi vuodelle. Köllikkäukko löytyy myös facebookista ja #kollikkaukko Instagramista.

Ilman yhteistyökumppaneita en olisi tähän kaikkeen pystynyt. Kiitos myös kaikille kannustaneille ja seuranneille. Teistä saa voimaa ja motivaatiota silloin, kun on väsynyt! Paino on tippunut 13 kg vyötärön ympärys on nyt 89 cm.

PS. Oli hienoa palata töihin Lanzarotelta Ironman kilpailusta, kun työnantaja ja esimies Juha Jussila onnittelivat Kyökin naisten tekemällä kakulla, jonka päällä oli upea koriste. Oli hienoa saada jakaa tämä työkavereiden kanssa. Kiitos myös työnantajalle joustavuudesta!


Yhteistyökumppanit kaudella 2016:
Haapajärven fysioterapia / Timo Vaitiniemi

Akra Oy / Ari Kiira

Ylläksen hyvinvointikeskus

Compressport / Esko Kotivuori



Suuret kiitokset!

Kaj Järveläinen (taustavoima, neuvonantaja, neuvoja tekemiseen yms.)

Nora Kiira (tytär, projektin nettivastaava ja moniosaaja)

Pekka Lehtikoski (projektin alkuun paneva voima)

Pertti Kiira (internet/media neuvonantaja, tukija)

Mikko Wälkky (tsemppaaja, ystävä ja tukija)

Sauli Pesonen (paras kaveri, tsemppaaja, tukija, treenikaveri)

Toivo Kemppainen (tukija)

Joroisten Sporttiklubi

Sari Kiira (Vaimo, tukija, tsemppaaja. Kiitos että kestät tätä touhua!)

Perhe (tsempparit)

Finntriathlon 2016 Vanajanlinna, KKS

Lähdin kerää koko sarjan ensimmäiseen kilpailuun Vanajanlinnaan nukkumatta silmäystäkään. Ilta ja alkuyö meni pakkaillessa ja vaimoa odotellessa. Hän oli työmatkalla Tanskassa ja tuli kotiin vasta kello 2 aikaan yöllä. Meidän tarkoituksena oli käydä Vanajanlinnan kilpailussa ja lähteä kilpailun jälkeen välittömästi minilomalle Tallinnaan. Vanajanlinna oli sprinttikilpailu: uintia 750 m, pyöräilyä 20 km ja juoksua 5 km. Tämä kilpailu oli minun ensimmäinen sprinttikilpailuni.

Kilpailu ei tulisi olemaan fyysisesti kauhean rankka. Auton lämpömittari näytti pihasta lähtiessä nollaa astetta, mikä latisti hieman tunnelmaa.

Kilpailuraportti

 Uinti, 750 m

 Lähtöryhmäni oli ensimmäinen. Aurinko oli alkanut lämmittämään ilmaa ja lämpötila oli noussut jo 7 asteeseen. Kova tuuli teki kelistä kuitenkin hieman epämukavan. Tuuli oli myös sekoittanut pintaveden ja muun vesimassan. Astuessani Katumajärven kirkkaaseen veteen lämmittelemään vesi oli hieman yli 15 asteista. Laskin märkäpuvun kaula-aukosta vettä puvun sisään ja upotin kasvot veteen. Lähdin kauhomaan ensimmäistä poijua kohti. Uituani vähän aikaa järvessä ei vesi enää tuntunut kylmältä. Olin valmis kilpailuun.

Lähtötorven äänestä joukko lähti liikkeelle. Päätin lähteä ulkoreunaa välttääkseni ruuhkaa, mutta aivan turhaan. Tilaa olisi ollut vaikka muille jakaa ja uin selvästi pidemmän matkan, koska menin kaukaa poijujen ulkopuolelta. Vesi tuntui ihan miellyttävältä. Yhdessä kohdassa joku uimari tuli eteeni ja löi vahingossa kädellään suoraan nenään. Tunsin verenmakua suussani, mutta en huomannut verta rinnuksillani rantaan noustessani. Juoksin vaihtopaikkaa kohti ja riisuin samalla märkäpuvun yläosaa päältäni. Uintiosuuden loppuaika oli 00:14:49. Uinti ei mennyt hyvin.

T1, ensimmäinen vaihto

Saavuin vaihtopaikalle vaihtamaan pyöräilyvarusteita. Olin jo saanut riisuttua märkäpuvun yläosan matkalla. Vaihtopaikalla yritin kiskoa märkäpuvun lahkeita irti jaloistani, mutta lahkeet eivät meinanneet lähteä millään jaloista irti. Lopulta sain puvun päältäni. Laitoin pyöräilykengät jalkaan, kypärän päähän ja nappasin pyörän telineestä. Juoksin vaihtoalueen päähän, paikalle missä sai nousta pyörän päälle. Vaihto oli mennyt huonosti. Aikaa vaihtoon oli mennyt 00:03:52.

 Pyöräily, 20 km

Nousin pyörän selkään ja kengän klossit napsahtivat polkimiin kiinni. Yleisöä oli ympärillä ihan hienosti ja pyöräilyreitti oli selkeästi merkitty. Oli hienoa lähteä polkemaan, kun aurinko paistoi ja yritti lämmittää keliä. Kilpailu oli peesivapaa, eli tällä kertaa pyöräilyssä sai ajaa toisten imussa. Olin poistanut lepuuttajat, koska en niitä muillakaan nähnyt. Nyt ajattelin lyödä itseni jonkun kantaan kiinni. Sellaisen, jolla olisi sopiva vauhti minulle.

Jostain syystä jalat eivät pelanneet kunnolla, reidet tuntuivat tukkoisilta. Tuuli ei ollut kovinkaan häiritsevä tekijä, mutta reidet olivat todella raskaat. Menin ensimmäisen kierroksen tunnustellen jalkojen tilaa. Sitten takaani lähti ryhmä ohi ja lähdin heidän kantaansa kiinni. Otin ison riskin. Mietin, että mitenkähän tässä käy, kun lähden ajamaan isommilla tehoilla ryhmän mukana? Alku oli mennyt huonosti, joten riski kannatti ottaa.

 Oli upeaa ajaa tätä peesivapaata kilpailua. Reitti oli nopea ja ryhmä missä ajoin oli todella kovavauhtinen. Jalat alkoivat lämmetä vasta viimeisellä kierroksella. Ryhmään tuli muutamia pyöräilijöitä lisää ja vauhti oli hyvä vaihtoon asti. Hyppäsin pyörän päältä pois ja lähdin juoksemaan kohti vaihtopaikkaa. Pyöräily meni loppujen lopuksi ihan hyvin ja alun tukkoisuus hävisi, kun antoi hieman enemmän ärsykettä reisiin. Pyöräilyaika oli 00:35:16 ja keskinopeus 34.0 km/h.

 T2, toinen vaihto

 Juoksin pyörän kanssa oman vaihtopaikan kohdalleni, joka oli parkkipaikan liikennemerkin kohdalla. Niin ainakin luulin. Laiton pyörän telineeseen ja katsoin varustelaatikkoon. Huomasin välittömästi, että en ollut omalla paikallani. Olin tullut yhden telineen liian kauaksi omasta telineestä. Nostin pyörää ja se oli takertunut kahvoistaan telineeseen. Tempaisin pyörän irti ja löysin oman paikkani turhan hölmöilyn jälkeen. Laitoin pyöräilykengät ja kypärän laatikkoon. Laittaessani juoksukenkiä jalkaan huomasin, että varpaat olivat tunnottomat kylmän takia eivätkä jalat meinanneet mennä kenkiin. Lopulta pääsin juoksemaan pois vaihtoalueelta. Vaihtoaika oli 00:02:14. Toinen vaihto meni myös huonosti.

Viimeinen rutistus ennen maaliviivaa

 Juoksuosuus

 Lähdin juoksuosuudelle tunnottomilla varpailla ja huono vaihto mielessä. Reitti oli 2 x 2,5 km, komeaa rantapolkua. Oli outoa juosta, kun päkiöistä eteenpäin ei ollut tuntoa. Alkoi ihan naurattaa se varpaattomuus.

Alku oli hieman takkuista menoa, mutta nopeasti löysin hyvän kadenssin ja rentouden juoksuun. Juoksutyylini ei ole oppikirjasta, mutta tunnen sen, kun saan juoksun kulkemaan. Oli mukavaa katsella muidenkin kilpailijoiden menoa. Muutamat kilpailijat juoksivat todella lennokkaalla askeleella ja osa hitaammin lyhkäisemmällä askeleella. Itse olin varmaan jossain siellä välillä. Toisella kierroksella lisäsin hieman vauhtia kun voimia tuntui olevan. Maaliin saavuin juoksuajan ollessa 00:23:13 eli juoksuvauhti oli 4:38 min/km.

 Yhteenveto

 Kilpailuun olisi voinut lähteä paremmin valmistautuneena. Nyt ei vain ollut mahdollisuutta siihen. Olen lähtenyt väsyneenä paljon kovempiin tapahtumiin ja väsymys ei vaikuta menemiseen. Tarkkaavaisuus kuitenkin kärsii. Vaihtoaikoihin pitää saada selkeä parannus tulevissa sprinttikilpailuissa. Uinti on saatava myös paremmaksi ja linjat suoremmiksi. Pyöräily ja juoksu olivat tässä kilpailussa ihan hyviä.

Tästä on Köllikkaukon hyvä jatkaa. Laitetaan tämä kilpailu kansioon otsikolla ”maksettu harjoitus”. Loppuajaksi kelloon tuli 01:19:27. Oman sarjan 8 / 36.

Ironman Lanzarote 2016 - Köllikkäukon kisaraportti

Sunnuntai ja maanantai - siirtyminen

Matka alkoi heti sunnuntaiaamuna hyvän valmistautumisen jälkeen lompakkoepisodilla. Olin pakannut kaikki tavarat jo edellisiltana ja lähtöä tekiessä vaihdoin suukot vaimon kanssa. Otin auton avaimet, puhelimen, passin, mutta lompakkoa ei löytynyt mistään. Iski pieni paniikki, kun sitä ei löytynyt mistään. Noin pari tuntia suoritimme suuretsintää alueella, mikä käsitti edellisillan kauppareissun ja kaikki liikkeet sen jälkeen. Myös matkatavarat käytiin läpi useampaan kertaan, kunnes lompakko löytyi viimeinkin matkalaukusta urheiluvaatepussista. Pienoinen helpotus, koska lompakossa oli kaikki tärkeä mitä vain matkailussa tarvitaan eli rahat ja pankkikortti. Etsinnän hinnaksi tuli kuitenkin ajan menetys ja action-kameran nouto serkkupojalta sai nyt jäädä.

Matka Helsinkiin meni upeasti -97 Golfilla ajellessa ja parkkipaikka lentokentältä löytyi pienen etsinnän jälkeen. Matkatavarat otettiin lentokentällä vastaan ilman ongelmia. Portilla jouduin odottelemaan hieman pidempään lennon ollessa myöhässä. Lento Lontooseen meni Remeksen uutta kirjaa lukiessa. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että lennolla ei saa edes kahvia ilmaiseksi. Kohta saa varmaan wc:nkin käytöstä maksaa. Ei oikeastaan ole niin väliksi, kun lentokoneen ruoka ja kahvi ovat syvältä muutenkin. Remeksen kirja vei minut mennessään hyvinkin tähän päivään sijoittuvalla aiheella. Hyvinkin pelottavalla tavalla..

Lontoossa minut ohjattiin Gatwickin lentokentällä passintarkastukseen. En siis päässyt odottamaan aamuyön jatkolentoa porttien läheisyyteen, vaan odotin turvatarkastuksen ulkopuolella terminaalissa aamuyön lentoani. Seurasin mielenkiinnolla joitakin tunteja ihmisten menoa ja kävin vetämässä tukevan burgerin isolla oluella. Sillä oli väsyttävä vaikutus ja yritinkin moneen otteeseen käydä nukkumaan johonkin terminaalin tuoleista. Havahduin kuitenkin monesti, kun epämääräistä porukkaa kertyi ympärilleni. Lähdin reppu selässä kuljeksimaan pitkin terminaalia ajatellen, että olisi pitänyt ottaa yöpymispaikka. Tunnit kulkivat hitaasti ja olin todella väsynyt. Lopulta pääsin turvatarkastukseen ja skannaukseen. Turvatarkastuksen jälkeen lähdin etsimään lähtöporttia, mutta se ei kuitenkaan näkynyt taululla ennen kuin 50 minuuttia ennen lentoa. Meninkin sitten syömään aamupalaa johonkin leipomoravintolaan.

Lopulta istuin koneessa ja koneen nokka oli kohti Lanzarotea. Tunnelma oli kohonnut ja Remeksen kirjan lukeminen jatkui. Lopulta kone laskeutui kentälle meren rantaan. Sain matkatavarani ja pienen hakemisen jälkeen löytyi myös pyörä. Olin vuokrannut auton etukäteen AutoReisen-nimisestä firmasta, jota voin suositella lämpimästi. Asiakkailta ei vaadita mitään epämääräisiä vakuuksia ja palvelu toimi hienosti.

Hotellille pääsin maanantaina iltapäivällä valvottuani noin 1½ vuorokautta. Hotelli vaikutti hyvältä; henkilökunta oli ystävällistä, hotellista löytyi allas, huoneisto oli siisti ja keittiö hyvä. Purin tavarani kaappiin ja avasin pyöräboxin, joka oli turvatarkistettu Suomessa. Pyörää kasatessani ihmettelin, miksi vaihteensiirtäjä ei oikein pelaa. Turvatarkistuksen aikana se oli päässyt vääntymään. Onneksi valmentaja Kaitsu antoi vinkin läheisestä pyöräkorjaamosta, jossa vaihteensiirtäjä saatiin taas toimintakuntoon kohtuuhinnalla. Paikallinen mekaanikko korjasi sen todella hyvällä ammattitaidolla. Hän tarkisti pyörän kisakunnon muutenkin ja totesi pyörän valmiiksi kilpailuun ja testilenkille. Itse tarvitsin vain unta ja ruokaa.

Parvekkeeni edessä olevassa allasbaarissa oli mieletön meteli brittieläkeläisten pitäessä hauskaa karaoken merkeissä. Kävin vielä kävelemässä ennen nukkumaan menoa rantatien kisapaikalle asti. Väsymys teki raukean olon. Oli upeaa katsella merimaisemaa ja rantoja. Huomioni kiinnittyi kuitenkin kovaan tuuleen, joka varmaan tulisi vaikuttamaan pyöräilyyn todella paljon. Kävin vielä illalla kaupassa ostamassa hieman ruokaa aamuksi. Aloin olla jo todella väsynyt. Sain nukahdettua vasta myöhään maanantai-iltana. Karaoke, taputukset, vislaukset ja möly tulivat kuitenkin uneen.

Tiistai - reittitiedustelua

Aamulla heräsin kuin olisi krapula. Pää oli ihan usvassa ja naama turvoksissa huonosti nukutun yön jäljiltä. Brittieläkeläiset osaavat oikeasti pitää hauskaa lomalla. Nostan hattua heille ja heidän yhteisöllisyydelleen. Minun oli kuitenkin valmistauduttava kilpailuun, joka tuli olemaan elämäni kovin koitos. Huono lepo on huonoa valmistautumista kilpailuun. Korvatulpista ei ollut apua, kun brittivanhuksien hauskanpito tunki läpi korvatulppien vaimennuksen. Olin jo hereillä aamulla klo 07.00 ja oli keskityttävä kilpailuun välittämättä muusta toiminnasta.

Komeita ja tuulisia pyörämaisemia

Ajattelin tehdä pienet herkistelylenkit pyörällä ja juosten aamupalan jälkeen. Join toisen kupin kahvia ja seurailin parvekkeelta altaalle, kun lomalaiset varasivat aurinkotuolejansa valmiiksi jo heti aamulla varhain. Aurinkotuoleja oli kuitenkin iso läjä ja kaikille varmaan riittäisi tuoli tai vaikka kaksi. Silti tuoli pitää käydä varaamassa. Hauska juttu.

Kaksi kyyhkyä tuli kaiteelle viereeni istumaan ja annoin niille pari murua leivästäni. Se jäi mieleen erikoisena tapahtumana. Vähän niin kuin Valkoinen poro Lapissa, kun olimme Nuorgam-Hanko -pyöräreissulla. Arvelin silloin, että Pappa tuli tervehtimään. Tämä iso valkoinen hirvasporo juoksi silloin rinnallamme pitkän matkan. Luonto on ihmeellinen.

Kyyhkyläiset aamupalalla

Lähdin ajamaan pyörällä kevyesti pyörittäen. Aurinko paistoi ja asfaltti oli tasaista ajaa. Autot tekivät tilaa ohittaessaan minut, eivätkä ajaneet ihan vierestä niin kuin Suomessa olin tottunut. Kävin ajamassa hieman jyrkkää nousua ja pitkää myötämäkeä, kovia vetoja ja palauttavia. Oli aivan mahtava ajaa näitä teitä, mutta tuulen vaikutus pyörään oli huomattavan suuri. Pyöräilyn jälkeen vaihdoin lenkkarit jalkaan ja heitin kisapaikalle tehokkaan lenkin. Jalat olivat kivuttomat ja nopeat, edes akillesjänteet eivät vaivanneet. Luottamus juoksuosuuden onnistumiseen nousi. Pyöräily ja uinti puolestaan olivat täysi arvoitus.

Lenkin jälkeen lähdin tutustumaan pyöräreittiin autolla. Minulla oli hyvin epämääräinen tuloste pyöräreitistä ja lähdin ajamaan tätä reittiä läpi. Pysähdyin välillä ottamaan kuvia hienoista maisemista. Tuuli teki kuvaamisesta vaikeaa, kuvat tahtoivat hieman epäonnistua, kun kuvaaja heilui tuulen voimasta. Maisemat olivat kyllä todella komeita ja karuja. Tiet näyttivät hyviltä Club La Santa-kilpailukeskukseen asti. Hieman ennen Club La Santaa oli todella isoja hidastepomppuja, mihin ei niin hyvässä alamäessä kärsinyt ajaa kovalla vauhdilla.

Päivä reitillä venähti iltaan asti, mutta reittitiedustelu oli hyvä tehdä. Tulin hotellille ja tankkasin spagetilla tutustuen samalla kisaohjelmiin. Minun elimistölleni ei ole hyvä tankata raskailla liharuuilla. Pasta, riisi ja muutkin hiilihydraatit sekä riittävä nesteytys (ei alkoholi) sopivat Köllikkäukon kisaruokavalioon.

Seuraavana päivänä voisin jo käydä rekisteröitymässä ja hankkia kilpailulisenssin. Pyöräilyosuus hirvitti edelleen: kumpi olisi pahempi, tuuli vai mäet? Oli sanomattakin selvää, että rankkaa tulisi olemaan. En tietenkään odottanut tämän olevan helppoa, mutta usko valmistautumiseen ja sen riittävyyteen oli koetuksella. Tässä tilanteessa muistin valmentajani Kaitsun sanat: ”luota itseesi ja tekemiseesi!”. Nämä sanat päässäni aloin katsomaan brittiläistä antiikkiohjelmaa, espanjaksi dubatut elokuvat olivat nimittäin kauheampaa katseltavaa. Kävin vielä kävelemässä lenkin lähtöalueelle ja sieltä takaisin. Ilta oli taas pitkällä ja pitäisi käydä nukkumaan. Lopulta survoin korvatulpat korviin ja menin nukkumaan. Taustalla kuului yhä kovaääninen brittieläkeläisten show.

Keskiviikko - rekisteröinti ja märkäpuvun testailua

Heräsin aamulla taas noin klo 07.00. Laitoin kahvin kiehumaan ja menin parvekkeelle. Samat aurinkotuolin varausrituaalit olivat menossa, vaikka taivas oli aivan pilvessä ja viileä. Unet olivat taas jotain 5 – 6 tunnin luokkaa ja väsymys sen mukainen. Aamupalan jälkeen lähdin hoitamaan rekisteröinnin ja lisenssin oston Club La Santalla. Oli taas ajettava saaren toiselle puolelle.

Club La Santa

Päästyäni kilpailukeskukseen Club La Santaan, äimistelin tunnin verran paikan fasiliteettejä: uima-altaat ja urheilukenttä, mieletön paikka! Löysin aika nopeasti paikan, josta sain lisenssin ja siitä minut ohjattiin rekisteröintipisteelle. Sain hyvät ohjeet, kilpailuun tarvittavat numerotarrat, kassit ynnä muut oheistuotteet ja kävin ihailemassa hienoja pyöriä expossa, josta lähdin takaisin hotellille.

Hotellilla söin allasbaarilla paellaa ja lähdin huoneeseeni. Otin uuden märkäpuvun sovittaakseni sitä rannassa, jossa pukua päälle kiskoessa puku tuntui kauhukseni kireältä. Menin mereen ja uin sen kanssa pienen pätkän, laskin vettä puvun sisään, jotta se muotoutuisi paremmin päälleni, mutta turhaan. En uskaltanut edes lähteä uimaan kauaksi rannasta, koska en ole meressä ennen uinut. Aloin ajattelemaan meren virtauksia ja puku kiristi vielä enemmän. Aika noloa, jos kaikki kaatuu märkäpukuun ja uintiin. 

Club La Santa

Hotellilla vaihdoin telkkarin radioon. Luin ohjeita ja tarkistin, että olin huomannut kaikki mitä pitääkin. Seuraavana päivänä olisi taas ajettava toiselle puolelle saarta kuuntelemaan kilpailuinfo, samalla olisi pastajuhlat ja avajaisseremonia. Survoin korvatulpat korviini ja menin taas myöhään nukkumaan karaoken soidessa taustalla. Yritin nollata märkäpukutestin aiheuttaman vitutuksen. Muistelin Kaitsun antamia ohjeita: ”usko itseesi ja tekemiseesi!”.

Torstai - kisainfo ja avajaiset

Torstai on toivoa täynnä. Ajatukset olivat positiiviset ja usko omaan tekemiseen luja. Lähdin jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti Club la Santaa pysähtyäkseni jossain museossa matkan varrella. Vierailin jo aikaisemmin näkemässäni paikassa. Se osoittautui jonkinlaiseksi maaseutumuseoksi, jonka yhteydessä oli todella iso ravintola, jossa oli aikaisemmin järjestetty Ironman Lanzaroten avajaiset ja palkitsemiset. Ihan näkemisen arvoinen paikka.

Matka jatkui Club la Santaan ja ehdin vielä ostelemaan hieman Ironman-tuotteita organisaation myymälästä. Tuotteet olivat aika kysyttyä tavaraa ja liikkeessä oli melkoinen mylläkkä. Tuliaisten hankinnan jälkeen alkoikin kilpailuinfo. Info oli hotellin keskellä olevalla katetulla aukiolla, monella eri kielellä. Jostain syystä infoa ei järjestetty suomeksi, joten kuuntelin englanninkielisen tilaisuuden. Suomalaisia oli kilpailussa käsittääkseni 10. Ymmärsin infosta suurimman osan, mutta kahvihammasta kolotti niin, etten jaksanut kaikkia pätkiä kuunnella. Infon jälkeen kävin juomassa ison kahvin viereisessä baarissa. Se oli yksi elämäni parhaista kahveista.

Kun viimeinen info päättyi, pasta party avattiin. Pasta partyssä tarjoiltiin laajalla kirjolla erityyppistä pastaa ja muuta ruokaa loistavista seisovista pöydistä. Nyt alkoi tulla Ironman-ilmoittautumismaksulle kunnon vastinetta. Täytin mahani enimmäkseen pastalla, jälkiruoallekin jäi vähän tilaa. Sain pöytään kaveriksi saksalaisen insinöörin, jolla oli takana jo useampia Ironman-kilpailuja.

Avajaisseremonia

Pasta partyn jälkeen alkoi pihalta kuulumaan melkoinen rumpujen pauke, joka starttasi kilpailun viralliset avajaiset ja lippukulkueen. Avajaiskulkue kulki pitkin altaiden reunoja sekä pasta party-alueen läpi. Kulkue päättyi hotellin keskellä olevalle katetulle aukiolle. Siellä esiteltiin kaikki osallistuvat kansallisuudet ja heidän lippunsa. Eri maita oli aivan käsittämätön määrä! Osallistujia oli listan mukaan 1888, joista vanhin oli 73 vuotta. Siellä oli myös muutamia 25 vuotta sitten ensimmäisessä Ironman Lanzarote kilpailussa olleita kilpailijoita. Esiteltiin myös kilpailija, jolle tämä kilpailu oli 201. Ironman! Itse nostin käteni varovasti ylös kun kysyttiin kenelle kilpailu oli ensimmäinen Ironman. Onneksi siellä nousi muutaman muukin käsi.

Illalla hotellilla kävin taas kävelemässä rantatien lenkin. Katselin merelle uintireittiä ja kävin katsomassa maalialuetta. En enää epäillyt pääsenkö maaliin, vaan olin täysin varma, että pääsen kilpailun läpi. Olin täynnä tahtoa ja voimaa. Minulla oli todella hyvä olo ja tuntui siltä, että tämä on minun juttuni. Harmi, että aloitin lajin vasta 1 ½ vuotta sitten, 44 vuotiaana. Olisi pitänyt aloittaa tämä jo parikymppisenä nuorena miehenä.

Perjantai - pyörän ja kassien tarkistus

Ilta ja yö meni hotellilla perinteisesti. Sain nukutuksi sen 6 tuntia ja aamulla rituaalit olivat samat sekä minulla että altaalla olevilla briteillä. Iltapäivällä ohjelmassa oli pyörän ja varustekassien tarkistus. Odottavan aika oli pitkä, mutta jännitys oli hieman noussut. Tuntui siltä, että olen valmis, tätä varten olen harjoitellut koko talven. Olin valmiina!

Kisavarusteet ja -eväät

Iltapäivällä otin varustekassit, kypärän ja pyörän. Ajoin pyörällä lähtöalueen tuntumaan ja talutin pyörän tarkistettavaksi. Kaikki meni kun olisin ollut ennenkin kilpailemassa. Mitään ongelmia ei ilmaantunut missään vaiheessa. Täytyi vaan palata takaisin hotellille tekemään muut valmistelut. Laskin pyöräilyssä ja juoksussa tarvittavat geelit sekä tein juomapulloihin urheilujuomat. Lisäksi tein omahuoltopisteille omat pakettinsa. Mitään ei saa unohtaa, energiat, nesteet ja mineraalit on oltava kohdallaan.

Lauantai - kilpailupäivä

Olin laittanut herätyksen klo 04.00 kahteen herätyslaitteeseen. Olin tilannut vielä vaimolta varmistussoiton Suomesta klo 05.00. Tein kevyen aamupalan hieman mysliä ja kahvia. Pakkasin varusteet autoon ja ajoin auton Kaitsun antaman koordinaattipisteen lähelle. Kävelin siitä kilpailualueelle, enkä meinannut päästä turvatarkistuksen läpi kun lisenssiranneke oli rikki. Onneksi olin sitonut lisenssin kaulakoruuni ja pääsin sisään kun esitin sen.

Timanfaya - pitkä ja tuulinen suora

Oli vielä pimeää ja tuuli oli kova. Tunnelma oli käsin kosketeltavaa ja se näkyi kanssakilpailijoista. Eräs irlantilainen otti rennosti istuessaan vessassa. Hän lauloi kovaan ääneen ja pieraisi lähtiessään äänekkäästi. Vessajonossa olevat repesivät nauramaan. Ilmeet muuttuivat kuitenkin nopeasti taas peruslukemille.

Laitoin pyöräni valmiiksi: pumppasin ilmaa renkaisiin, energiageelit putkelle ja juomapullot paikalleen telineisiinsä. Seuraavaksi siirryin rantaan, jonne jätin lämmittelyvaatteet ja pyöräilyvarusteet omiin pusseihinsa. Varustepussit olivat erivärisiä, sininen pyöräilyvarusteille ja valkoinen lämmittelyvarusteille sekä punainen juoksuun. Tein muistisäännöt omien telineiden sijainnille, että löytäisin ne heti kun juoksen hakemaan niitä. Paikat telineissä oli merkitty kilpailunumerolla. Minun numero oli 1488.

Uintiosuus

Olin laittanut märkäpuvun päälle ja matkalla kohti rantaa aidan muodostamaa kujaa pitkin. Kujan reunat olivat täynnä ihmisiä. Aurinko oli jo nousemassa ja aamu valkenemassa hyvää vauhtia. Saavuin rantaan missä oli suuri määrä muitakin kilpailijoita. Kävin uimassa lämmittelylenkin ja kaikki tuntui hyvältä. Nostin uimalasit otsalle ja kävelin lähtöpaikalle.

Lähtöön oli vielä noin reilut 10 minuuttia. Seisoin keskellä isoa ihmismassaa. Valmiina kilpailuun, joka olisi ehkä kovin, mitä olen ikinä kokenut. En jännittänyt yhtään, vaan olin täynnä voimaa ja adrenaliinia. En ollut tehnyt suunnitelmaa mistä kohtaa lähden matkaan. Ajattelin lähteä rauhassa niin kuin Kaitsu oli sanonut.

Uintiosuus takana

Ympärilläni oli espanjalaisia kilpailijoita ja lähtötorvi soi. Joukko lähti hitaasti kiihdyttäen kohti merta. Kävelin massan seassa ja aloitin uintini ulkoreunan läheltä. Silti ”pesukone” linkosi täysillä. Sain kättä ja jalkaa päähän sekä kylkiin. Lisäsin tehoa ja työnsin hitaimpia edestä, etten itse jää muiden alle. Leikkasin ulkoreunasta heti ensimmäisen poijun luo, missä oli kova ruuhka. Tunsin oloni hyväksi vaikka meno oli rajua. Ensimmäisen poijun jälkeen hain paikkaa noin 15 metriä ulompana kuin poijut. Välillä eteen tuli uimareita ja ohitin heidät tai työnsin sivuun. Uin kuitenkin rauhallista uintia, rennosti ja nauttien hetkestä.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen nousin rannalle ja kävelin ohjeita noudattaen kuivan osuuden. Lähdin uimaan seuraavaa kierrosta hyvällä mielellä ja rennosti liukuen. Katselin kirkkaassa vedessä uivia kalaparvia ja yksittäisiä kaloja. Erään poijun jälkeen näin sukeltajan selällään meren pohjassa kuvaamassa uimareita. Näytin hänelle peukaloita, että hyvin menee. Uintiosuus on kohta takana.

Nousin merestä ja lähdin rauhallisesti juoksemaan kohti varustepussitelineitä. Samalla riisuin märkäpuvun yläosan pois päältäni. Löysin varustepussin helposti ja juoksin varusteiden vaihtoon tarkoitettuun telttaan. Sain vaihdettua nopeasti varusteet, mutta aurinkorasvan levitys vei aikaa. Juoksin teltasta pyöränhakuun avojaloin ja laitoin puhtaat jalat pyöräilykenkiin vasta pyörällä. Otin pyörän ja juoksin pyörän kanssa alueelle, jossa sai nousta pyörän päälle.

Pyöräilyosuus

Pyöräily lähti nihkeästi liikkeelle. Sykkeet olivat todella korkealla alussa jostain syystä. Varmaan huono lepo ja liika mineraalien tankkaus olivat saaneet paikat tukkoon. Mahaan koski myös aika paljon. Poljin eteenpäin ja lopetin sykkeiden seuraamisen.

Tuuli oli aika kova ja se veti hieman mietteliääksi. Noin 10 – 15 km lähdöstä tuulenpuuska heitti minut tieltä, kun etsin geelejä tai säädin jotain enkä ollut keskittynyt ajamiseen. Minun onnekseni tilanteessa oli, että ulosajon kohdalla oli hiekkaa eikä laavakiveä. Keräilin tippuneet juomapullot ja menin takaisin tielle.

Ennen El Golfoa

Alun tuska helpotti hieman Yaizan ja El Golfon välillä. Kunnes suunta muuttui taas suoraan kohti pohjoista, vastatuuleen. Oli kovaa hommaa puskea loivaa pitkää ylämäkeä kovassa vastatuulessa. Tiesin, että tämä on vasta alkusoittoa tulevaan. Mahakipu oli kuitenkin helpottanut ja sykkeet tasoittuneet lähelle pk-tasoja. Yritin pitää hyvän aeroasennon ja painaa eteenpäin. Vauhti oli hidasta, vaikka pääsin alamäissä hyviin vauhteihin. Keskinopeus ei riittäisi tavoiteaikaan mitenkään.

Muistelin taas Kaitsun ohjeita, kun aloin murehtimaan sellaista asiaa, jolla ei ollut merkitystä. Nauti, usko itseesi ja tee ehjä suoritus. Asenne oli taas kohdallaan ja nautin menosta sekä maisemista. Maisemat olivat nimittäin aivan mielettömän hienoja.

Club la Santa jäi taakse ja alkoi kevyt nousuosuus lämpötilan noustessa myös päivän edetessä. Laskeuduin alas Famaraan meren rantaan. Tiesin, että nyt Köllikkäukon veri punnitaan. Tästä eteenpäin pitää pusertaa järkyttävän kovia mäkiosuuksia. Minua helpotti eräs Pohjois-Karjalainen sanonta: ”aina kun on ylämäki on myös alamäki”.

Poljin mäkeä ylöspäin kohti Tequisea. Ylämäki jatkui siitä kohti omahuoltopistettä, joka sijaitsi aivan huipulla Mirador de Hariassa. Siitä oli upeaa lasketella menemään täysillä tiukkoihin mutkiin. Vauhti kävi 65-72 km/h tässä mäessä. Oli mielettömän hienoa ajaa niin kovaa, kun tiesi, että ulosajo olisi ollut kohtalokasta. Lukijasta se voi tuntua oudolta, mutta minusta se oli todella hienoa.

Mirador de Harian nousussa yritin vaistomaisesti hakea pienempää pykälää, vaikka se oli ollut päällä jo kohta puoli tuntia. Tässä nousussa piti nousta välillä putkelle ja takaisin satulaan. Tuntui ettei huippu ei tule ikinä, reidet kävivät kuumana ja suu oli silti hymyssä. Oli upeaa kokea jotain niin rankkaa, että alkaa ihan naurattamaan. Osa kilpailijoista työnsi pyörää ja yksi istui tien reunassa. Tämän mäen jälkeen lähti välittömästi uusi nousu kohti Mirador del Rion huippua, mikä ei tuntunut enää lainkaan niin pahalta.

Mirador de Rion huipun ja huoltopisteen jälkeen ilo oli huipussaan, kun pääsi laskemaan täysillä myötätuulessa Arrietaa kohti. En uskaltanut katsoa vauhtia enää 70 km/h jälkeen. Oli mahtavaa hakea ajolinjaa mutkiin, joiden taakse ei nähnyt. Yksi mutka kävi hieman ahtaaksi, mutta yritin välttää jarrutusta kaatumisen pelossa. Oli hurmosta painaa menemään myötätuulessa.

Kun hurmos on päällä, poliisitkin tulee perässä

Hyvänolon tunne hävisi, kun nousu kohti Nazaretiä alkoi. Se oli pitkä nousu välillä kovassa vastatuulessa. Siellä oli jossain kohti todella huonokuntoinen tienpätkä. Tällä pätkällä oli juomapullotelineestä lähtien kaikkea rojua. Siinä tärinässä tippui varmaan hampaista paikatkin.

Ihan loppuosa oli kovavauhtista alamäkeä. Nopeus oli yli 55 km/h tässäkin mäessä. Se oli hyvä kevyt lopetus tälle äärimmäisen rankalle pyöräilykokemukselle. Saavuin vaihtoalueelle väsyneenä ja jälleen yhden osuuden suorittaneena. Enää ei olisi kuin maraton.

Juoksuosuus

Vaihtoalueelle saavuttaessa toimitsija otti pyöräni ja kävin hakemassa pyöräilypussini. Juoksin telttaan vaihtamaan varusteita. Pyysin lisää aurinkorasvaa selkääni ja jalkoihin. Jouduin odottamaan hieman ”rasvaajaa”. Söin energiapatukan ja join nestettä rasvaajaa odotellessani.

Viimeinen vaihto oli suoritettu ja heitin varustepussin siihen osoitettuun häkkiin. Säädin jalkojen nopeuden pikkuisen alle 6 min/km ja hölkyttelin menemään. Ensimmäinen kierros olisi puolimaraton, jonka jälkeen olisi vielä kaksi noin 10 km kierrosta.

Lähdin juoksemaan rantaa ensimmäiselle kierrokselle, yleisön ollessa mukana aktiivisesti. Se oli todella eteenpäin vievä tunnelma. Yllätyksekseni sykkeet olivat hieman päälle aerobisen eli 140 alueella, kun raja oli vuosi sitten 135. Jalat olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Ne vain veivät eteenpäin. Oli outoa juosta, kun ei ollut ongelmia. Selkiä tuli vastaan ja väsyneitä kanssakilpailijoita. Otin huoltopisteeltä kaksi sientä niskaan paidan alle ja kastelin pään sekä sienet säännöllisesti huoltopisteillä, sillä lämpötila oli noussut iltapäiväksi jo mukavasti.

Ensimmäinen kierros meni mukavasti. Lähdin toiselle kierrokselle hyvällä asenteella ja hymy korvissa. Sykkeet olivat alhaalla kaiken rasituksen jälkeen, mutta päätin olla intoilematta liikaa tässä vaiheessa. Kun lähdin juoksemaan viimeiselle kierrokselle ennen maalia, olo oli hieman epäuskoinen ja mielettömän hyvä. Viimeisellä kääntöpaikalla päätin, että nyt en enää pysähdy huoltopaikoilla.

Pimeys oli jo laskeutunut ja minä lähestyin kohti maalia. Tuli sellainen olo, että olen väärässä paikassa. Olen katsellut tätä vain YouTubesta, kun muut saapuvat maaliin. Toimitsijat ohjaavat kohti maalia ja taputtavat. Yleisö huutaa, taputtaa ja joku hakkaa kattilan kansia. Iho on kananlihalla ja minä juoksen kohti maalia. Törmään maalinauhaan, mutta en uskalla repäistä sitä ilmaan, kun en ollut maksanut ennakkoon maalikuvasta. Ei ollut rahaa. Pujotan itseni maalinauhan alta ja joku laittaa mitalin kaulaan. Olo on enemmän kuin epätodellinen.

Lopulta kävelin avaruuslakana päällä ja mitali kaulassa istumaan katukiven reunalle. Istuin siinä kokista juoden ja ajatellen: minä tein sen, mutta en vaan tajua sitä. Lähdin hakemaan tulosnauhan ja luovutin sipin järjestäjälle. Kävin vielä hakemassa varustepussit ja menin syömään paellaa. Ruokailun jälkeen etsin pyöräni ja lähdin autolle. Hämärää katua autoa kohti kävellessäni maalialueen meteli jäi taakse. Aloin tajuta, että olen jumalauta saavuttanut tavoitteeni!

Toteutunut unelma

Tähän tavoitteeseen pääsy ei ollut helppo. Se oli koko talven ja kevään määrätietoista harjoittelua. Välillä olin todella väsynyt, koska vinokuormaa oli paljon. Oli paljon vastoinkäymisiä ja henkistä painetta. Halusin kuitenkin jakaa tätä matkaani julkisesti, vaikka maine siitä kärsikin. Toivottavasti tämän projektin onnistuminen tsemppaisi ihmisiä haastamaan itsensä tekemään asioita, joista ovat haaveilleet. Tämä oli minun pitkäaikainen haaveeni. Aloitin triathlonin 1 ½ vuotta sitten ja ensimmäisen täyden matkan vedin alle vuoden harjoittelulla. Ironman oli kuitenkin unelmien täyttymys.

Ilman perheen tukea, yhteistyökumppaneita ja kannustajia matkani ei olisi onnistunut, kiitos teille!!

Nyt kuitenkin suuntaan kohti uusi kilpailuita. Finntriathlonin kerää koko sarja alkaa 11.6 Vanajanlinnassa. Köllikkäukko siis kiittää ja kuittaa! I am the Ironman!

1. vaihe - Siirtyminen

On viimeisen päivityksen aika ennen Lanzaroten Ironman-kilpailua. Kirjoitan tämän päivityksen lainakoneella, koska oman koneeni ohjelma meni vanhaksi ja ajattelin säästää rahani kilpailuun. En halua käyttää vähiä rahojani uuteen tekstinkäsittelyohjelmaan. Hyvin tälläkin näyttää fontteja näytölle tulevan.

Viime viikot olen treenannut kevyesti ja valmistautunut kilpailuun. Fiilikset ovat olleet hyvät ja päämäärä selkeä. En ole löytänyt pahoja ongelmia tai esteitä edestäni vielä missään vaiheessa. Olenkin miettinyt, että olenkohan unohtanut jotain tai tuleekohan vielä jotain ennen lähtöviivaa? Positiivinen asenne nostaa kuitenkin hyvän flown, negatiiviset kommentit sekä asiat pitää jättää omaan arvoonsa. Mediantehon lisääminen toi myös arvostelijoita, mutta ne antavat hyvää boostia matkaan.

Varusteiden pakkaus oli hauskaa puuhaa. Yritin sovittaa purettua Argon 18-kiituria Kaitsulta lainaamaani laatikkoon ja pakkasin sen ensin väärinpäin. Sain sullottua boxiin myös juomapullot ja kengät sekä kypärän. Taisi sinne mennä muutakin tavaraa. Pyöränkuljetuslaukku on kyllä näppärä keksintö. Siihen sopii pyörän lisäksi aika paljon muuta kilpailussa tarvittavaa tavaraa. En kuitenkaan pakannut kaikkia kisavarusteita siihen, jos se häviää matkalla jonnekin.

Muistin myös pakatessani, että kannattaisi kokeilla uutta märkäpukua, joka oli edelleen yläkerrassa laatikossa. Pujottelin jalat pukuun ja kohta huomasin, että sain puvun päälle ilman isompia tappeluita. Puku istui päälleni ihan hyvin ja uskon, että vedessä se muotoutuu vielä paremmin iholle. Kypäräänkin sain ostettua uuden visiirin viime tingassa. Edellinen visiiri tippui viime kesänä Tahkon kisoissa isoon mäkeen, kun käteni osui siihen räkää pyyhkiessä. Visiiri tippui tielle ja takana olevat pyöräilijät ajoivat sen päälle ja jätin sen sitten sinne. Nyt teen visiiriin teippivarmistuksen, ettei se pääse tippumaan.

Nyt on siis kaikki valmista. Aamulla suuntaan vanhan Golfin keulan kohti Lahtea. Käyn hakemassa sieltä serkultani Terolta action-kameran kypärääni. Haluan saada vähän livekuvaa pyöräilyosuudelta. Lahdesta jatkan matkaani kohti Helsinkiin. Voisinko siis sanoa, että projektin käytännön toteutus käynnistyy aamulla? Vaihe 1. Siirtyminen.

Minun etenemistä voi seurata Köllikkäukon Facebook-sivulta ja Istagramissa #kollikkaukko. Twitteriinkin on tili tehty, vaikka en sitä kauheasti seuraakaan. Kilpailun etenemistä ja väliaikoja voi seurata kuitenkin Facebook-sivuilta.

Lisäravinteista boostia matkalle

Tästä lähdettiin